Paavo Ihalainen

The Keep (Paholaisen pesä, 1983)

Ohjaaja:

• Michael Mann

elokuva arvostelu

Ohjaus: Michael Mann

Michael Mann tunnetaan parhaiten rikoselokuvistaan sekä draamoistaan, mutta ohjaajauransa alkutaipaleilla hän kokeili kannuksiaan myös fantastisempien genrejen parissa. Paholaisen pesä on ohjaajan omien sanojen mukaan satuelokuva aikuisille. F. Paul Wilsonin kirjaan perustuvassa tarinassa natsit saavat kokea vanhatestamentillisen tuomion kaivaessaan esiin väärän arkeologisen aarteen. Aivan, idea muistuttaa Indiana Jones ‑elokuvaa Kadonneen aarteen metsästäjät (1981), joskin synkemmällä tunnelmalla ja ilman seikkailua, toimintaa tai huumoria.

Operaatio Barbarossan myötä Romaniaan asti edenneet natsit löytävät maan alta muinaisen kaupungin. Kaupungin linnakkeesta löytyy hopeisia arvoesineitä, joita ahnaat sotilaat ilomielin rynnivät ryöväämään. Mutta kun saksalaiset avaavat linnakkeessa mystisen luukun, tappaa sisältä valuva yliluonnollinen ilmiö hopean anastajat saman tien. SS‑upseerit teloittavat kostoksi läheisen kylän asukkaita, mutta silti paikalle leiriytyneitä saksalaisia sotilaita alkaa kuolla mystisesti.

Keskitysleiriltä haetaan juutalainen historian professori Theodore Kuza (Ian McKellen). Natsit pitävät tämän tytärtä Evaa (Alberta Watson) panttivankinaan ja käskevät Kuzan mennä linnakkeeseen tyynnyttämään siellä asustava pahuus. Mutta paikan päällä linnakkeen henkiolento suhtautuukin vanhaan, pyörätuolissa istuvaan professoriin paljon natseja empaattisemmin.

Paholaisen pesän kuvauksen aikaan keski-ikäinen McKellen näyttää suurimman osan aikaa elokuvasta suurin piirtein samalta kuin nykypäivänäkin. Syynä on vanhentava maskeeraus, joka saattaa esimerkiksi Prometheusin (2012) Guy Pearcen häpeään. Shakespeareä tulkitsevana näyttämötaiteilijana tuolloin parhaiten tunnettu näyttelijä saa vähän ruutuaikaa, mutta ottaa elokuvan auktoriteetin luontevasti haltuun vähäpätöisemmiltä natsien näyttelijöiltä, joihin lukeutuu mm. Gabriel Byrne ja Jürgen Prochonow.

Elokuvan teemana on pahuuden olemuksien tutkiminen eri kanteilta. Natsien edustama ihmiskunnan raadollisuus vertautuu tietenkin huonosti jopa muinaiseen siionistiseen demoniin. Paholaisen pesä ei kuitenkaan pääse puolentoista tunnin kestossaan aiheessa juuri alkua pitemmälle. Verkkaisesti etenevä elokuva tuntuu päättyvän juuri kun sen luulisi pääsevän vauhtiin. Syynä luurankomaisuuteen on, että julkaistu versio on vuoltu kolme‑ ja puolituntisesta versiosta, jonka massiivisuus ei miellyttänyt Paramountin studiopomoja. Nyt mukana on paljon kiinnostavia aineksia ja johdatteluja, mutta lopputulos ei lopulta maistu juuri miltään.

Silti katsomiskokemus ei mene hukkaan, vaikka tarina ja sisältö onkin ohutta. Mann hallitsee tiiviin tunnelmanluonnin ja painostavan ilmapiirin. Kulissit ovat ehkä turhankin fantastisia tähän maailmaan. Ne ja elokuvan lopussa nähtävän vaikuttavan demonin on suunnitellut sarjakuvataiteilija Enki Bilal.