Mies Mikkonen

Docteur Jekyll et les femmes (Tohtori Jekyllin naiset, 1981)

Ohjaaja:

• Walerian Borowczyk

elokuva arvostelu

"Piety and corruption go together like hot dogs and mustard. They have to. No one can fulfill the demands of piety; as a daily demand, it is inhuman. So it inspires its opposite – just for the sheer health of the body, if not the soul." — Norman Mailer

Tri Jekyll halajaa puhdistaa itseään henkisesti poistamalla jo valmiiksi tahrattomalta vaikuttavasta moraalistaan kaiken mahdollisen jäljellä olevan pahan, kemiallista reittiä hyödyntäen. Yritetyn partition seuraus on rietastelija Mr Hyde, joksi tohtori ajoittain muuttuu. Näiden kahden samassa kehossa elävän olennon toisistaan erottaminen on toivoton tehtävä, jonka päätös ei voi olla kuin traaginen. Mutta itse asiassa tarinan todellinen tragedia on se, ettei Jekyll koskaan kykene luomaan itselleen identiteettiä joka olisi kompromissiratkaisu hänen hurskastelevan tukahdetun olemuksensa, ja täysin vailla kahleita olevan, dionysosmaisen tuhoisan vimman omaavan Mr Hyden välillä.

Salaperäinen ovi ‑nimellä alkujaan maassamme julkaistu Robert Louis Stevensonin kiehtova nide Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde innoitti hyvinkin omintakeisia hedelmiä selluloidin saralla. Näihin kuuluu Rouben Mamoulianin elokuvallisella muotokielellä ilotulitteleva Oscar-palkittu filmatisointi, Jean Renoirin unettava Tohtori Cordelierin testamentti, Paul Naschyn Waldemar Daninsky ‑ihmissusisarjan tekele Dr Jekyll vs the Werewolf, sekä hirveydessään verta(a)nsa vailla oleva 8‑bittisen Nintendon ei‑jumalauta-miksei-tämä-keppi-tehoa-mihinkään ‑videopeli.

Miellyttävän mieltä kihelmöivästi yhden parhaista, ellei peräti parhaan, Jekyll-filmatisoinnin on meille suonut puolalainen, avantgarde-animaattorina aloittanut (vuoden 1958 Dom-lyhärissä stop-motion ‑peruukki repii sanomalehtiä ja juo maitoa pullosta), sittemmin pehmoporno-arthouseen uransa putkessa kuin liukuvoiteen avittamana luisunut Walerian Borowczyk. Ohjaajan näkemyksessä himokkaan Jekyllin (Udo Kier) haittana eivät tunnu niinkään henkilökohtaiset seksuaaliset estot. Hahmoon enemmän kenties yhteiskunnallista sävyä tuova versio Mr Hydestä (jota tulkitsee tavallisesta poiketen erillinen thespiaani, Zalcberg) esittää tämän jonkinlaisena ajan ahdistavien julkisivujen teeskentelemistä ja tekopyhyyttä vastaan kapinoivana, viehättävää epämoraalista vapaudenhenkisyyttä tihkuvana luonnonvoimana.

Kauttaaltaan levottomasti kerrottu, klaustrofobinen, metafyysinen erotiikkafilmi alkaa Lontoon yössä 1800‑luvulla, jossa joukko vieraita (mainiossa ensemblessä mukana Patrick Magee ja Howard Vernon!) saapuu tri Henry Jekyllin luo illalliselle hänen kihlautumista juhlistaakseen. Toisin kuin melkein kaikissa muissa tarinan inspiroimissa filmatisoinnissa, emme pääse seuraamaan sitä kuinka Jekyll kehittää seeruminsa, ja alkaa lopulta kokeilla sitä itseensä, vaan hänen hurmeinen kaksoiselämänsä on jo railakkaassa vauhdissa elokuvan alkukohtauksesta lähtien. Joviaalien, lähinnä jargonin täyttämien transsendentaalisuutta ruotivien väittelyjen jälkeen huushollin vieraat alkavat asettua yöpuulle, kunnes jonkin matkan päässä kadulla aiemmin nuorukaisen tappanut, erikoisen runsaalla elimellä varustettu bestiaalinen Mr Hyde tekee läsnäolonsa selväksi myös talossa oleville.

Tohtori Jekyllin naiset on myös aiheuttanut harmautta hiuksiin Borowzcyk-ihailijoille siitä, ettei minkäänlaista virallista dvd‑ tai Blu‑ray-julkaisua tästä kyseisestä kinemaattisesta kimarasta ole arvostelun kirjoitushetkellä vieläkään ilmestynyt^[1]. Ainoita digitaalisia versatiileja levyjä elokuvasta ovat olleet Luminous Film & Video Wurksin kaltaisten yritysten dvd‑r-julkaisut, joihin ollaan käytetty masentavan kulahtaneita vhs‑rippejä. Ongelmien taustalla on kuuleman mukaan oikeuksia hallitseva instanssi, joka ei suostu myymään elokuvaa muussa kuin isossa, kalliissa paketissa, joka sisältää Borowczykin elokuvan lisäksi kaikenlaista muuta potaskaa mitä kukaan ei halua. Restauroidulle, leikkaamattomalle digitaaliselle painokselle olisi siten tilausta. Jo senkin vuoksi, että samaan julkaisuun voisi sisällyttää monia eri ääniraitavaihtoehtoja tästä kansainvälisellä kokoonpanolla tuotetusta tekeleestä. Esimerkiksi englanninkielisessä versiossa ei harmittavasti päästä kuulemaan lainkaan Kierin kermaa korville olevaa, paksua würgin-aksenttia, vaan äänessä on joidenkin muiden Udo‑esiintymisten tapaan toinen näyttelijä.

Docteur Jekyll et les femmesiin mieltyminen nojaa paljolti siihen, kuinka paljon katsoja on tykästynyt Borowczykin tyyliin, joka on kuin likinäköinen antiikkikauppias kiiman riivaamana olisi linnoittautunut elokuvakameran taakse, tunkien rasvaisen tuhnuisessa soft focuksessa olevan kuva-alan ääriään täyteen vintagekalusteita ja paljasta pintaa. Tohtori Jekyllin naiset, eräs ohjaajan harvoista kauhuelokuvista, onnistuu olemaan Borowczykin seksuaalisesti graafisen filmografian hiottu, tyylipuhdas papukaijaleiman ansaitseva malliesimerkki, sekä muutenkin täydelliseltä tuntuva aihe kyseiselle auteurille käsiteltäväksi. Lisäksi se lienee ainoa elokuva, jossa legendaarisen tohtorin nimi lausutaan sekä tavanomaisella tavalla ("Tsekhöl"), että Stevensonin itsensä haluamassa muodossa ("Tsiikhöl").

Alaviitteet

1. ^ Täydennys: Arrow Films julkaisi elokuvan viimein Blu‑rayllä toukokuussa 2015.