Mikko Koivisto

Hello, My Dolly Girlfriend (2013)

Ohjaaja:

• Takashi Ishii

elokuva arvostelu

Ohjaus: Takashi Ishii

Takashi Ishii liittyy virallisesti vanhojen likaisten miesten kerhoon. Hello My Dolly Girlfriendin kaltaista täysin häpeilemätöntä otaku-fantasiaa harvemmin tulee vastaan.

Ishiin mieltymys väkivaltaan ja erotiikkaan – sekä väkivaltaiseen erotiikkaan – on ollut päivänselvää jo 1970‑luvulta lähtien, jolloin hän kirjoitti raiskausten ympärille rakentuvat Angel Guts ‑sarjakuvansa. Vakiinnutettuaan asemansa käsikirjoittajana ja ohjaajana Ishii sai aikaan joukon liki mestarillisia töitä (Love Hotel, 1985; Original Sin, 1992; Black Angel Vol. 2, 1999), joissa eksplisiittinen seksi painui taka-alalle upean henkilökerronnan ja huumaavan neo‑noir ‑kuvaston noustessa keskiöön.

Tänä vuonna 66‑vuotta täyttävä Ishii ei enää varjoa mieltymyksiään taiteellisilla meriiteillä. R‑18 ‑ikärajalla varustettu Hello My Dolly Girlfriend on likaisille mielille suunnattu eksploitaatioelokuva, jonka näennäissatiirista otetta materiaaliin on mahdotonta ottaa tosissaan. Tarinan sankari on työpaikkakiusattu Kentaro (Tasuku Emoto), joka löytää uuden tyttöystävän eloon heräävästä mallinukesta (Kokone Sasaki). Romanssin sijasta elokuva täyttyy raiskauksista, väkivallasta sekä sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Mallinukke viettää 80% elokuvasta ilman housuja ja sankarillinen päähenkilö harrastaa tämän kanssa seksiä ensimmäisen kerran jo ennen kuin nukke on muuttunut muovista eläväksi olennoksi.

Ishiin tyylimerkit ovat tallella – jälleen elokuvassa sataa vettä ja kolmannes kohtauksista on valaistu punaisin neonvaloin. Yakuzat rähinöivät rähjäisellä tehtaalla ja Naoto Takenaka piipahtaa sivuroolissa. Terävä ohjaus on kuitenkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Elokuva ällistyttää lähinnä räikeydellään. Kaikkien uskomattomimmassa jaksossa gangsterit kaappaavat sivullisen naisen, raiskaavat ja tappavat tämän, ja sen jälkeen raiskaavat kuolleen ruumiin uudestaan. Hetkeä myöhemmin alaosaton mallinukke kostaa vääryydet latomalla kierrepotkuja ja loikkimalla ympäri huonetta – kaikki kauniisti alaviistosta kuvattuna.

Elitistinen, mutta kankeasti etenevä hupi kuolee kenkiinsä puolivälin jälkeen. Päähenkilön asunnolle jumittuva elokuva latistuu Kokonen alastoman ruumiin perään kuolaamiseksi. Japanin onneton elokuvasensuuri tekee seikasta entistä hölmömpää; nykykäytäntöjen mukaan karvoja saa kyllä näyttää, mutta sileäpintaisen nuken elimet ovat kansalliselle moraalille liikaa. Tuloksena on puoli elokuvaa kuvassa leijaileva sumupilvi. Japanilaiset ovat käytäntöön niin tottuneita, että sulattavat typeryyden mukisematta.

Kaikesta huolimatta elokuva tarjoaa muutavia oivallisia havaintoja japanilaisen työ‑ ja otaku-kulttuurin nurjemmista puolista. Ishiin sankari on surkean toimistorotan perikuva. Työlleen omistautuneesta raukasta tehdään syntipukki pomojen mokatessa, ja kun mies protestoi kohtaloaan vastaan hänet siirretään työtehtäviin, joita ei ole olemassa – monista tosielämän japanilaisfirmoista tuttu kikka painostaa työntekijä eroamaan ilman, että firman tarvitsee kerätä huonoa mainetta erottamalla uskollisia työntekijöitään.

Stressaantunut Kentaro rentoutuu pornoelokuvien parissa kannustaen elokuvien väkivaltaisia sankareita naisten alistamiseen. Mies on itsekin raaka panomies, mutta ainoastaan elottoman nuken äärellä. Kohdatessaan kimpaantuneen aidon naisen – tässä tapauksessa kaapin kokoisen vihaisen lesbon – mies luikkii hädissään pakoon. Japanilaisen yhteiskunnan perinteinen maskuliinisuus yhdistettynä naisten samaan aikaan vahvistuneeseen rooliin on johtanut miessukupolveen, jonka heikoimmat jäsenet voivat tuntea itseluottamusta ainoastaan alaikäisten tyttöjen, nukkejen sekä animehahmojen parissa.

Puolitahattomat huomiot sekä satiiriksi naamioituva mässäileminen ovat silti huteria tekosyitä väkivaltaiselle tissirallille, josta luhistuu ponnettoman toteutuksen ja ylipituuden alle. Samalla Ishii romuttaa tehokkaasti ne toiveet paluustaan, joita hän herätteli muutaman vuoden takaisella noir-trilleri A Night in Nude: Salvationilla (2010). Seuraavaksi vuorossa on jo syyskuussa ensi-iltaan tuleva, niin ikään R‑18 ‑ikärajalla leimattu SM‑elokuva Sweet Whip (2013).