Mikko Koivisto

The Drudgery Train (2012)

Ohjaaja:

• Nobuhiro Yamashita

elokuva arvostelu

Ohjaus: Nobuhiro Yamashita

Nobuhiro Yamashitan uuden elokuvan sankari Kanta Kitamachi on nuori mies, jolla ei ole ystäviä. Hän polttaa vuokrarahansa viinaan ja strippareihin ja hänen isänsä on seksirikollinen. The Drudgery Train on vaihteeksi ohjaajansa näköinen elokuva, joka on vahingossa laskettu mainstream-levitykseen.

Vuosituhannen vaihteessa elokuvayleisöjen tietoisuuteen ponnistanut Yamashita on harrastajapiirien suosikki, jonka verrattomat slacker-elokuvat lukeutuvat 2000‑luvun japanilaisen elokuvan kohokohtiin. Suuremmat yleisöt toivottivat ohjaajan tervetulleeksi Linda Linda Lindan (2005) kaltaisten kevyempien, mutta hyvinkin laadukkaiden valtavirtaelokuvien myötä. Tästä huolimatta työtarjoukset tyrehtyivät, eikä Yamashita saanut vuoden 2007 jälkeen ainoatakaan elokuvaa tuotantoon ennen viime vuoden poliittista draamakomediaa My Back Pages (2011).

The Drudgery Train on Yamashitan pitkään odotettu paluu epäkaupallisen elokuvan pariin. Sen hidastempoisessa kerronnassa on samaa tinkimättömyyttä kuin ohjaajan varhaistöissä Hazy Life (1999), No One's Ark (2002) ja Ramblers (2003). Etenkin viimemainittuun vertailu on väistämätöntä hahmokomposition ollessa hyvin samankaltainen: jälleen Yamashita seuraa kahta nuorta miestä sekä heidän väliinsä jäävää naista. Nyt ohjaaja liikkuu kuitenkin hieman uusilla vesillä eri painotusten kanssa. Lopputuloksella voi olla vaikeuksia löytää yleisönsä.

Yamashitan liki kaikki aiemmat elokuvat ovat ohjaajan itsensä sekä opiskelukamu Kosuke Mukain käsikirjoittamia. The Drudgery Train sen sijaan perustuu Kenta Nishimuran romaaniin. Nishimura tunaroi oman elämänsä ojanpohjalle, kunnes sai mullistavan ajatuksen kirjata nuoruusvuosien kommellukset paperille. Palkittuun kirjaan on nyt tarttunut ennenkin päänsä omalaatuiseen seuraan työntänyt pink-maetro Shinji Imaoka (Underwater Love, 2011), jonka käsikirjoitus maustaa alkuperäistarinaa uusilla käänteillä.

Vuoteen 1986 sijoittuva elokuva seuraa 19‑vuotiasta sankariaan Kitamachia (Mirai Moriyama), joka päivätyössään satamassa tutustuu opiskelijapoika Shojiin (Kengo Kôra). Kaksikko päätyy kännihölmöilyn ohella koettamaan onneaan kirjakaupan viehättävän Yasukon (Atsuko Maeda) suhteen. Valtaosa elämästä tuntuu silti lipuvan ohitse raatamisen ja yleislaatuisen aikaansaamattomuuden merkeissä.

The Drudgery Train sisältää vanhojen Yamashita-elokuvien tunnusmerkit, mutta painopiste on nyt komedian sijaan kallellaan draamaan. Lähes joka käänteessä epämiellyttävästi käyttäytyvän päähenkilön edesottamuksia seurataan kärsivällisesti ja mainstream-koukkuja tarjoilematta. Ehkäpä juuri vieras lähdemateriaali on vaikuttanut odotettua ulkokohtaisempaan lähestymistapaan. Ohjaajan omaa persoonaa peilanneista varhaistöistä poiketen sympatiakertoimet jäävät tietoisen rajallisiksi, eikä huumori kuki aivan yhtä riemukkaasti kuin Yamashitan parhaissa elokuvissa.

Nuorille näyttelijöille projekti on outo pala. Pääroolin suosittu nuorisotähti Moriyama epäröi tarjoukseen tarttumista, mutta päätyi lopulta uppoutumaan osaansa antaumuksella. Kora sekä AKB‑48 ‑bändin ainoa näyttelytaitoinen jäsen Maeda ovat hyviä, mutta kärsivät persoonallisuuden puutteesta. Pahin kompastuskivi on ohjaajan mukanaan tuoma painolasti: uudella sukupolvella ei ole mitään mahdollisuutta loistaa Yamashitan aiempien, huippuunsa hiottujen slacker-klassikoiden toimiessa välittömänä vertailukohtana.

Menneisyyden haamut unohtaen on kuitenkin päivänselvää, että The Drudgery Train jälleen yksi tervetullut, vähäeleisyydellään yleisöä haastava Yamashita-elokuva. Katsojakunta saattaa vain olla väärä: kuin ihmeen kaupalla Toein tuotantolistalle päätynyt elokuva pyörii studiosidoksensa johdosta multiplexeissä ympäri Japania. Ohjaaja on itsekin ilmaissut olevansa seikasta huolissaan. Saa nähdä, kuinka äijän käy.