Mika Helminen

The Butterfly Room (2012)

Ohjaaja:

• Jonathan Zarantonello

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jonathan Zarantonello

Tasa-arvo hiiteen, naiset tulevat! Nykyisin Los Angelesissa asuvan italialaisohjaaja Jonathan Zarantonellon kolmas ohjaustyö, vinosti feministinen murhamanifesti The Butterfly Room marssittaa valkokankaalle yhdeksänkymmentäprosenttisesti naisvaltaisen näyttelijäkaartin. Eikä kyseessä ole mikä tahansa daamilauma, vaan kauhugenren kuka kukin on ‑näyttelijälistan olennaisimmat nimet.

Kirkkaimpana tähtenä Zarantonellon elokuvan pääosassa hohtaa legendaarinen kauhuikoni Barbara Steele. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen paluun kameroiden eteen tekevä Steele muistetaan parhaiten 60‑luvulla Italiassa tehdyistä goottilaisista kauhuelokuvista, kuten läpimurto Black Sunday (La maschera del demonio, 1960) ja Castle of Blood (Danza macabra, 1964). Jättisilmäinen Steele oli myös suuri innoittaja ensin mainitun ohjanneelle italialaiselle kauhumaestro Mario Bavalle. Adrianne King, Friday the 13th ‑elokuvan (1980) Alice, jätti hänkin näyttelemisen yli 30 vuodeksi ennen hiljattaista paluutaan valkokankaille. Napakkaa naisenergiaa The Butterfly Roomiin tuovat vielä Camille Keaton (I Spit on Your Grave, 1978), Heather Langenkamp (A Nightmare on Elm Street, 1984), P.J. Soles (Carrie, 1976; Halloween, 1978) sekä Erica Leerhsen (Texasin moottorisahamurhat, 2003).

The Butterfly Room on silkkaa Barbara Steele ‑näytöstä – ja hyvä niin. Outoa ja perin ilkeää perhosharrastajarouvaa esittävä, kuvausten aikaan 72‑vuotias Steele mehustelee roolistaan kaiken irti. Häiritsevien tavaramerkkituijotuksien ja silmien muljautuksien on ilo havaita olevan edelleen tallella. Kun näkee arvokkaasti ikääntyneen näyttelijättären hakkaavan naapurin iloksi lekalla seinää pirullinen hymy huulillaan tai tallovan epäonnista uhriaan hissikuiluun, tuntuu se kuin kotiin paluulta pitkän matkan jälkeen. Ohjaaja Zarantonellon käsikirjoittamassa elokuvassa virneen kasvoille tuovia hetkiä on useita.

Julie Putnam esittää 11‑vuotiasta Alicea, joka hakeutuu vanhempien rouvien seuraan aiheuttaen äitiyttään haikaileville ikäneidoille riippuvuuden nuoremman sukupolven raikkaaseen seuraan. Nuori Alice paljastuu elokuvan edetessä kuitenkin viekkaaksi rahan lypsäjäksi ja riistäjäksi. Salaperäisen perhoshuoneen omistaja Ann (Steele) ei toisaalta osoittaudu kaikkein otollisimmaksi uhriksi Alicen juonitteluille. Niinpä karmeita salaisuuksia omaavan kypsään ikään ehtineen naisen ja pikkutytön suhteesta tulee vähintäänkin haasteellinen. Zarantonellon käsikirjoituksessa on ideaa, joten ehkä italialaisen kauhuelokuvan tulevaisuus näyttää viimein valoisammalta.

Hieman Robert Aldrichin What Ever Happened to Baby Jane? ‑elokuvastakin (1962) muistuttava asetelma toimii varsin hyvin, ja naisvaltainen näyttelijäjoukko luo The Butterfly Roomiin oman persoonallisen vivahteensa. Pompotelluksi joutuvaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, pätevää Ray Wisea (RoboCop, 1987; Twin Peaks, 1990) käy oikeastaan sääliksi, mutta ylivertaisen scream queenin kanssa on aina vaara jäädä toiseksi. Elokuvan pohjoismaiden ensi-illassa Helsingissä paikalla ollut ohjaaja kertoi, että elokuva on omistettu naisille, koska syyt ja seuraukset The Butterfly Roomissa aukeavat parhaiten juuri heille. Mutta eihän tätä katsoakseen mikään suffagretti tarvitse olla.