Mikko Koivisto

Karate-Robo Zaborgar (2011)

Ohjaaja:

• Noboru Iguchi

elokuva arvostelu

"Zaborgar, Go!"

RoboGeishan myötä mainstream-yleisöjen suuntaan kurotellut Noboru Iguchi jatkaa samoilla linjoilla uutuudellaan Karate-Robo Zaborgar. Japanissa ikisuosittua tokusatsu-genreä edustava robottiseikkailu on Iguchin toistaiseksi kaupallisin ja suuribudjettisin elokuva. Syksyllä 2011 Japanin levitykseen menevä elokuva omaa huomattavaa menestyspotentiaalia isien ja poikien keskuudessa – ainakin ellei Iguchin menneiden vuosien ura ulostepornon parissa kantaudu vanhempien tietoisuuteen.

Menestys olisi kaikin puolin suotavaa, sillä Karate-Robo Zaborgar on ohjaajansa paras elokuva. Postmoderneista kulttispedeistä poiketen Iguchi on aina tehnyt elokuvia aidolla rakkaudella. Ongelmaksi on yleensä muodostunut kykenemättömyys, eli toimintakohtauksien ponneton leikkaus ja huumorijaksojen laimeus. Karate-Robo Zaborgar parantaa molemmilla osa‑alueilla. Se on kaikkea sitä, mitä epäonnistuneen RoboGeishan olisi pitänyt olla.

Pohjana toimii vuoden 1974 samanniminen televisiosarja. Maailmanlaajuisen Bruce Lee ‑kuumeen velloessa myös Karate-Robon päähenkilö Yutaka Daimonista tehtiin taistelulajiekspertti, jonka nyrkeistä löytyi aivan uuden tasoista pippuria verrattuna vanhoihin Ultramaneihin. Pelkästä esikuvien ryöstöviljelystä ei silti ollut kyse, vaan juurikin Karate-Robo Zaborgar toimi yhtenä muuntautuva robotti ‑genren edelläkävijöistä. On jopa väitetty, että Transformers syntyi juuri Zaborgarin myötävaikutuksesta.

Niin televisiosarjassa kuin Iguchin elokuvaversiossakin Daimonin (Yasuhisa Furuhara) taisteluparina toimii "sähköukko Zaborgar" (Denjin Zaborgar), muuntautuva robotti, joka Daimonin käskystä ottaa niin moottoripyörän kuin taistelurobotinkin muodon. Vastapuolella häärivät perinteiset hullut maailmanvalloittajat kätyreineen ja omine taistelurobotteineen. Daimonin päävastukseksi nousevat pyörätuolipahis Dr. Akunomiya (Akira Emoto) sekä bikinipukuinen antennipää Miss Borg (Mami Yamasaki).

Parhaiten Karate-Robo Zaborgar toimii letkeän ensimmäisen puoliskonsa aikana. Toimintakohtaukset seuraavat toisiaan 10 minuutin välein, ja myös erikoisefektit toimivat ensiluokkaisesti. Perinteiset robottipuvut ja ajoneuvot (Iguchi onnistui mm. jäljittämään alkuperäisessä sarjassa käytetyn pääkallomobiilin) sulautuvat yllättävän hyvin yhteen paikoin komeiden, paikoin sympaattisen kömpelöiden cgi‑efektien kanssa. Iguchilla oli käytössään varsin mukava 3 miljoonan dollarin budjetti, joka on kymmenkertainen verrattuna moneen muuhun Sushi Typhoon ‑tuotantoon. Lopputuloksena on hauska retroilu, joka ei sorru ylimieliseen viisasteluun tai lähdemateriaalin kustannuksella naureskeluun.

Erikoismaininnan ansaitsee elokuvan mahtava soundtrack, jolla Fukuda Yasuhikon uudet sävellykset soivat yhdessä alkuperäiseen sarjaan musiikit tehneen legendaarisen Shunsuke Kikuchin (Kamen Raider, Female Prisoner Scorpion) originaalien kanssa. Juuri elokuvan soundtrack on yksi niistä seikoista, jotka cgi‑tehosteiden mukanaolosta huolimatta pönkittävät kokonaistunnelmaa mukavasti old schoolin suuntaan.

Hieman vaatimattomampi on tarinan toinen puolisko – kyseessä on juurikin osuus, jossa Iguchi on omillaan eikä nojaa niin paljoa televisiosarjasta tuttuihin juonikuvioihin. Mukana on enemmän ja isompia tietokonetehosteita sekä paikoin latteanpuoleista draamaa. Merkittävään rooliin nouseva Aimi Satsukawa megabikineineen on kuitenkin onneksi sympaattinen ilmestys. Samaa voi sanoa Iguchin ja Nishimuran elokuvissa usein vilahdelleesta Itsuji Itaosta vanhan Daimonin roolissa. Sivurooleissa vilahtelee lisäksi kasoittain tuttuja kasvoja, kuten Sushi Typhoon ‑elokuvalta voisi odottaakin. RoboGeisha ‑kolmikko Asami, Cay Izumi sekä Yui Murata hosuvat pahiskyborgeina, erikoisefektiohjaaja Yoshihiro Nishimura esittää karate-opettajaa, Naoto Takenaka päähenkilön isää, jne.

Iguchille tyypillistä rajua väkivaltaa tai seksiä ei Karate-Robo Zaborgarissa ole mukana lainkaan. Se on hyvä, sillä RoboGeishan kaltainen puoliväliin juuttuminen ei oikein palvelisi ketään. On Iguchi kuitenkin siinä määrin oma itsensä, että pahisten takapuolista tunkeutuu tuttuun tapaan esiin kaikenlaista aseistusta, ja elokuvan jokainen naishahmo on vaatetettu teräsbikineihin. Alun perin Iguchi olisi halunnut elokuvaansa yläosattomia naispahiksia, jotka taltutetaan heidän rintojaan puristelemalla. Tuottajien rukoillessa polvillaan ohjaaja luopui lopulta ideasta.

Tuottajille tehdyistä myönnytyksistä huolimatta Iguchi on lupaillut elokuvan japanilaisen version sisältävän 15 minuuttia ylimääräistä materiaalia, mm. Daimonin ja Miss Borgin välisen seksikohtauksen (joka tosin ei voine olla kovin graafinen huomioiden elokuvan japanilaisen kohdeyleisön). Festarilevitykseen elokuvasta on laskettu ainoastaan 101‑minuuttinen kansainvälinen versio, joka Helldriverista (2010) poiketen vaikuttaa sopivan pituiselta. Pidennetty versio saapunee kansainväliseen levitykseen vasta kotivideojulkaisujen yhteydessä. Kylkiäiseksi on tuttuun tapaan tulossa spin off ‑lyhytelokuva, jonka Iguchi ja Nishimura kuvasivat kesällä 2011.

Loppupuolen pienestä töksähtelystä huolimatta Karate-Robo Zaborgar on mainio viihde-elokuva, joka vain paranee asialle omistautuneen yleisön parissa nautittuna. Nippon Connectionissa Iguchi ohjeistikin yleisöä, että katsojien tulisi aina päähenkilön ajauduttua tukalaan tilanteeseen huutaa "ZABORGAR, GO!"

Robottiseikkailunsa jälkeen Iguchi aikoo tosin palata itselleen tyypillisemmän materiaalin pariin. Festivaalin käytävillä ohjaaja tarinoi englantia ja japania sulavasti sekoittaen suunnitteilla olevasta elokuvastaan, joka tulee olemaan "erotic zombie ass‑horror movie".