Jarkko Lehtola

Death Wish 3 (1987)

peli arvostelu

Elokuviin perustuvien lisenssipelien tuotanto pääsi vauhtiin 80-luvun puolessa välissä. Yksi kuuluisimmista lisenssipelien valmistajista oli Ocean Software, joka kehitti liukuhihnamaisen konseptin kopioida kassahitti aina lähes samankaltaiseksi sivulta kuvatuksi tasohyppelyn ja ampumapelin risteykseksi.

Lisenssipelien sisällöllinen huonous oli yleinen klisee jo 80-luvulla, mutta tunnettu brändi myi siitä huolimatta aina huimia määriä. Brittiläinen Gremlin Graphics lisensoi kaksi Cannonin tuottamaa elokuvaa ja kokeili siipiään lisenssipelien parissa (toinen lisensiointi oli Dolph Lundgrenin Masters of the Universe). Huonomaineeseen Oceaniin verrattuna Gremlin Graphics sentään yritti rakentaa elokuville lisäarvoa tuottavan pelikokemuksen. Death Wish 3:n tapauksessa sen voitiin katsoa onnistuneen sangen hyvin – jos kriteerinä on pelkästään elokuvan väkivaltamentaliteetin vangitseminen ruudulle.

Pelissä liikutaan Paul Kerseynä kadulla etsien jengien päälliköitä. Kadulla tulee vastaan poliiseja, siviilejä ja jengiläisiä. Kerseyllä on apunaan elokuvasta tutut aseet: .457 Wildey Magnum, konepistooli, pumppuhaulikko ja sinko. Jengiläisten lisäksi peli antoi mahdollisuuden ampua myös sivullisia. Death Wish 3 nosti kohun liiallisesta "realismista". Saksassa se kiellettiin kokonaan ja Iso-Britanniassakin kuului äänekästä kritiikkiä mm. bazookan synnyttämästä goresta ja konepistoolien laukauksien tahtiin "hytkymisestä". Kuten nykyäänkin, tällaiset lauseet olivat ilmaista markkinointia ja kääntyivät pikemminkin kehotteeksi ostaa peli.

Death Wish 3 vangitsee elokuvan hengen olemalla esikuvansa tapainen väkivaltainen putkijuoksu ja keskittyen kuvaamaan pelkästään eri aseiden osumisefektejä. Peli muistetaan edelleenkin paitsi väkivallastaan, myös retrokulttimuusikoksi nousseen Ben Daglishin tekemästä melodiasta. Valitettavasti kannen mainos ("You are Bronson in...") Bronsonin housuihin hyppäämisestä jäi pelihistoriassa ainoaksi laatuaan.