Tatu Piispanen

Treasure Hunt (1994)

Ohjaaja:

• Jeffrey Lau

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jeffrey Lau

Treasure Hunt räätälöitiin kiinalaisen uudenvuoden kassamagneetiksi 1994 vetonaulanaan supertähti Chow Yun‑fat, jota ei oltu nähty valkokankailla kahteen vuoteen Hard Boiledin (1992) uuvuttavien kuvausten jäljiltä. Aiemmin toimintakomedioissa (mm. All for the Winner, 1990; Eagle Shooting Heroes, 1993) viihdyttävää jälkeä luonut, sittemmin A Chinese Odyssey ‑fantasioilla (kaksi osaa 1994 ja uudelleenversiointi 2002) kansainvälistä mainettaan kasvattanut Jeff Lau vastasi sekä ohjauksesta että pseudonyymin takana myös käsikirjoituksesta. Lopputuloksena on epätasainen genrekeitos, jossa päähän ampumiset humppaavat käsikynkässä taikavoimien ja infantiilin romanssinkehittelyn kanssa.

Vaikka Treasure Hunt tuotti lippuluukuilla odotusten mukaisesti varsin kelvollisesti, on helppo ymmärtää miksi se oli niin monen Hongkong-elokuvan ja Chow Yun‑fatin fanin mielestä aikanaan suunnaton pettymys: Chow oli edellisillä rooleillaan (Hard Boiledin ohella Full Contact, 1992) vakiinnuttanut paikkansa maailman kovimpana kulttipyssysankarina ja kaupungin elokuvateollisuus eli muutenkin viimeisen kultakautensa huippuhetkiä. Ja vaikka Treasure Hunt on tavattoman pöhkö elokuva, jossa totista väkivaltaa annostellaan vain mausteeksi, sitä markkinoitiin niin julisteissa kuin trailereissakin pääasiallisesti aseella tuimana tähtäävällä Chow'lla.

Juonenkehittelyyn ei ole paljoa aikaa tärvätty: Chow esittää Yhdysvalloissa CIA:lle työskentelevää Changia, joka lähetetään Kiinaan Shaolinin temppeliin melko mystisiksi jäävistä, johonkin "aarteeseen" liittyvistä syistä. Siellä Chang tutustuu ankaralinjaisen apotin (Gordon Liu) ja läskin lapsimunkin (Choi Yue) lisäksi huoneeseensa suljettuun tyttöseen nimeltä Mei (Jacqueline Wu), jolla on yliluonnollisia voimia. Chang ja Mei ihastuvat toisiinsa, Mein kyvyt saavat Changin korvat kasvamaan ja heidät molemmat lentämään, läski lapsimunkki hihittelee taustalla, Chang opettaa munkkeja pelaamaan baseballia. Kaikki on kivaa kunnes Changin vanhat työtoverit palaavat kuvioihin aarteen lunastus mielessään. Teoksen päällimmäisenä elementtinä pysyy kuitenkin jatkuvasti Changin ja Mein suoraan sadusta repäisty suhde, jonka täyttymystä useammankin tahon itsekkäät tarkoitusperät uhkaavat sabotoida.

Treasure Hunt on huomattavasti epäkuvaavampi nimi elokuvalle kuin alkuperäinen American Shaolin, sillä mitään seikkailunomaista aarteenmetsästystä ei nähdä, vaan Chang lähinnä hengailee luostarissa koomisten ja romanttisten sattumusten pyörteessä. Tulitaistelua sisältävä toiminta keskittyy alkuun ja loppuun, joiden välillä nähdään hauskahko kungfu-esitys kun kaksi Shaw Brothers ‑veteraania, valkokankaan vaikuttavimpiin kepinkäsittelijöihin lukeutuvat Gordon Liu (The Eight Diagram Pole Fighter, 1984) ja Philip Kwok (The Rebel Intruders, 1980) ottavat yhteen sauvat ojossa. (Tosin tämäkin selkkaus degeneroituu pian pilailuksi.)

Onneksi pönttöhuumori naurattaa useammin kuin kerran ja pääparin kemiat toimivat, tehden naiivista rakkaustarinasta viehättävää seurattavaa. Tunnelmaa avustaa myös elokuvan visuaalisuus: Oscar-pystin Ang Leen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) ‑hitistä pokannut kuvaaja Peter Pau on tallentanut Manner-Kiinan melankolisen syksyisiä maisemia komeasti. Romanttisimpia hetkiä säestämään laskeutuu Danny Chungin sävelten täydennykseksi lumisade aina kuin taikaiskusta.

Vaikka Treasure Hunt ei ole mikään järkevä kokonaisuus, viitisentoista vuotta ensi-iltansa jälkeen se toimii ehkä juuri siksi: kompaktina muistutuksena kaikesta siitä mitä Hongkong-elokuva tuolloin edusti. Ainoastaan tunteilupuolta ei jätetä puolitiehen, mutta liekkimeren edessä rynnäkkökivääriä käsittelevä Chow Yun‑fat ei ole paskempi lisä teokseen toisarvoisempana loppukaneettinakaan.