Mikko Koivisto

Delinquent Girl Boss: Blossoming Night Dreams (1970)

Ohjaaja:

• Kazuhiko Yamaguchi

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kazuhiko Yamaguchi

Blossoming Night Dreams määrittelee heti alussa koko sarjan konseptin. Reiko Oshidan esittämä hulivilityttö Rika vapautuu nuorisorikollisille tarkoitetusta koulukodista ja hakee töitä paikallisesta pyykkifirmasta. Työilmapiiri ei kuitenkaan ole kaksinen kun pesulan ennakkoluuloinen emäntä syyttää häntä jokaisesta kadonneesta vaatteesta. Lisäksi tämän koomisen pervo aviomies yrittää lähennellä aina tilaisuuden tullen. Pyykinpesu vaihtuu tarjoilijan pestiin, kun naisseuraa tarjoavan ravintolan baarimikko äkkää tytön kadulta.

Pian käy ilmi, että ravintolan kaikki tytöt omistajaa myöten ovat koulukodin kasvatteja. Tarkoitus olisi kuitenkin yhteistoimin pysytellä tästedes kaidalla polulla. Perinteiseen yakuzaelokuvatyyliin tilannetta vaikeuttaa lähikortteleita hallitseva häikäilemätön gangsteri (hurjilla viiksillä varustettu Nobuo Kaneko), joka himoitsee tontin omistusoikeutta. Ylimääräistä päänvaivaa aiheuttaa myös huumekauppaa käyvä ylimielinen tyttöjengi, joka luulee omistavansa lähiön kadut.

Viimeksi mainitut tosin saavat säännöllisiä muistutuksia pätemättömyydestään, kun Rika aina itsehillintänsä unohtaessaan käy laittamassa hienohelmojen meikit uuteen uskoon nyrkillään. Tästä huolimatta kunniaton porukka onnistuu saamaan ravintolassa työskentelevän Marin pikkusiskon pahalaatuiseen huumekoukkuun. Tämä tarjoaa Kanekon jengille yhden iskumahdollisuuden lisää.

Sarjan muista elokuvista poiketen avausosassa on mukana myös huomattavan synkkiä teemoja. Esimerkiksi edellä mainitun huumeriippuvuuden kuvauksessa ei paljoa kaunistella, eivätkä lajityyppiin kuuluvat raiskauksetkaan ole mukavaa katsottavaa. Nämä jäävät kuitenkin sisällössä vähemmistöön yleistunnelman ollessa voittopuoleisesti varsin kepeä ja useiden sivuhahmojen sisältäessä koomisia piirteitä.

Delinquent Girl Boss ‑sarja luottaakin enemmän hyväntuuliseen tyttöenergiaan kuin aitoon eksploitaatioon. Tyyli ei ole erityisen kaukana 1980‑luvun idolielokuvista, ainoastaan toimintaa on enemmän. Tämä kiteytyy parhaiten elokuvien päätähdessä Reiko Oshidassa, jota voi hyvällä omatunnolla verrata Duracell-pupuun. Elokuvasta toiseen hieman omahyväisiä mutta rakastettavia hahmoja esittäneen näyttelijän energisyydelle ei taida löytyä Japanin elokuvahistoriasta vertailukohtaa.

Oshidalla ei myöskään ollut tarvetta haalia faneja edullisilla tempuilla. Niinpä katsojia ei hemmotellakaan päätähden osalta muutamaa bikinikohtausta kummoisemmalla paljaalla pinnalla. Toein myöhemmistä genre-elokuvista poiketen myöskään satunnaisten tappelupukarien paidat eivät repeä taistelun tiimellyksessä. Muutama sivuhenkilö sentään muistaa käydä vilauttelemassa suvantohetkien aikana, mutta mistään seksploitaatiosta ei voida puhua.

Toimintaosasto luottaa hyvin pitkälti perinteisiin veitsitappeluihin tyttöjengien kesken. Näistä varsinkin ruohokentällä käytävä ensimmäinen yhteenotto on viihdyttävä, mutta elokuvan kohokohdiksi niistä ei ole. Samuraimiekoilla käytävä loppunujakka jää koreografiansa osalta kaikkein puutteellisimmaksi. Yamaguchin taidot toimintaohjaajana alkoivatkin kehittyä vasta jatko-osissa, joissa sitten yllettiinkin parhaillaan todella huikeisiin suorituksiin.

Stray Cat Rock ‑elokuvista tuttuun tyyliin 1970‑luvun muoti ja musiikki pääsevät esille elokuvan lukuisissa klubikohtauksissa. Kameran edessä käy esiintymässä pop‑tähti Keiko Fuji, joka on vastuussa myös elokuvan teemakappaleesta. Elokuvakulttuurillisiakin viittauksia nähdään, kun Yamaguchi tekee esikuvilleen kunniaa laittamalla Oshidan poseeraamaan Toein vanhoja yakuzaelokuvia pyörittävän elokuvateatterin edessä.

Tarinan sivurooleja esittämään on haalittu laaja kokoelma Toein luotettuja tähtiä, joista useimmat myös palasivat jatko-osiin. Merkittävin heistä lienee huumeriippuvaisesta pikkusiskostaan huolta kantavana Marina nähtävä Yukie Kagawa, jonka useimmat katsojat muistanevat Teruo Ishiin 1960‑luvun lopun kulttielokuvista (mm. Horrors of Malformed Men ja Inferno of Torture). Kagawa esiintyy sarjan jokaisessa osassa, joskaan ei aina samassa roolissa.

Ainoastaan ensimmäiseen osaan vierailunsa rajoittaneita näyttelijöitä ovat Junko Miyazono sekä Delinquent Boss ‑elokuvien tähti Tatsuo Umemiya. Umemiya esittää kaupunkiin saapuvaa, synkän menneisyyden omaavaa ex‑yakuzaa. Muutamaa vuotta aiemmin Legends of Poisonous Seductress ‑trilogian pääosassa miekkaa heilutellut Miyazono puolestaan tekee vakuuttavaa työtä tarinan keskiössä olevan ravintolan omistajana sekä tyttöjen äitihahmona.