Tatu Piispanen

The Magnificent Trio (Voimakolmikko, 1966)

Ohjaaja:

• Chang Cheh

elokuva arvostelu

Ohjaus: Chang Cheh

Chang Cheh uudistaa taistelulajielokuvan: Tiger Boy

Loikatessaan Taiwanista Hongkongiin Shaw Brothersiin leipiin 60‑luvun alussa, studion kenties leimallisin tuleva ohjaajalegenda Chang Cheh työllisti itsensä kynäilemällä toistakymmentä käsikirjoitusta ennen kuin sai tilaisuuden ohjata ensimmäisen taistelulajielokuvansa. Halvalla tuotettu Tiger Boy kuvattiin 1964 ja siinä debytoivat SB:n ensimmäiset wuxia-tähdet Jimmy Wang Yu, Lo Lieh ja Cheng Lui – tai olisivat debytoineet, mikäli elokuvaa ei olisi hyllytetty.

Se julkaistiin vasta 1966, kun Chui Chang Wangin Jimmy Wang Yu ‑miekkailuseikkailuista Temple of the Red Lotus ja The Twin Swords (ensi-illat 1965) tuli menestyksiä ja niiden päätähden kaupallinen potentiaali ymmärrettiin. Elokuvan nähneet kuvailevat sitä sekä kuvastoltaan että teemoiltaan "Chang Cheh ‑tyylin" täysiveriseksi esiasteeksi, jossa miehiset soturit vuodattavat toisistaan hurmetta rintakehät paljaina (radikaali hyppäys aikaisempaan, kiinalaista oopperaa jäljittelevään miekat kädessä tanssimiseen verrattuna vielä pari vuotta myöhästyneenäkin), ja se tekikin selvää jälkeä lippuluukulla ja katsojien kalloissa päästessään teattereihin.

B‑tuotannoksi kaavaillun Tiger Boyn kuvauksissa tai levityskopioiden teossa käytettiin kokeilumielessä uudentyylistä (ilmeisesti tavanomaista halvempaa) mustavalkofilmiä, minkä ansiosta sen kaikkien olemassa olleiden kelojen kerrotaan aikojen saatossa tyystin tuhoutuneen. Tiger Boysta ei myöskään ole tiettävästi koskaan julkaistu minkäänlaista videotallennetta eikä sitä olla esitetty paikallisessakaan televisiossa, mikä valitettavasti ennustaa sen kadonneen maan päältä katsomattomiin.

The Magnifent Trio: kolme kovaa

Edellä mainituista syistä on perusteltua olettaa, että The Magnificent Trio on varhaisin Chang Cheh (martial arts) ‑elokuva, mitä me Tiger Boyn '66-teatterikierroksen missanneet tulemme näkemään. Tiger Boyn ja The Magnificent Trion välissä Chang tosin ohjasi yhdessä Yuen Chau Fungin kanssa huangmei diao ‑oopperasovituksen The Butterfly Chalice (1965), jonka Celestial Pictures on jo remasteroinut, mutta joka aihepiirinsä ansiosta kiinnostanee vain häiriintyneimpiä Chang-intoilijoita. (Chang Chehin ohjaamiksi kirjatut, olemassaololtaankin erämääräisesti dokumentoidut musikaali‑ ja teatterimukaelmat 40‑ ja 50‑luvuilta ovat varmastikin sulaneet olemattomiin.)

Kriitikkona pitkään työskennellyt Chang oli isänmaallisuudestaan huolimatta suuri japanilaisen elokuvan ihailija ja The Magnificent Trio perustuukin Hideo Goshan samurai-klassikoon Three Outlaw Samurai (1964). Uusintaversioiden tehtailu (ja helppous?) tunnuttiin ymmärretyn jo 60‑luvun Hongkongissa, sillä The Magnificent Trio on täysiverinen remake, pienten yksityiskohtien lainaamista myöten. Tästä syystä se on myös mielenkiintoinen katsaus ajan Japanin ja Hongkongin elokuvateollisuuden ja ‑yleisön eroihin.

Kiillotusta on tapahtunut hypättäessä Itä‑Kiinan meren luonaispuolelle. Jo elokuvien nimet kertovat lähestymistavan muutoksesta: siinä missä Three Outlaw Samurai tuo mieleen hieman rähjääntymään päässeet lainsuojattomat roninit, The Magnificent Trio hehkuttaa päähenkilökolmikkonsa puhtoista sankaruutta. Changin trio on sankareita ehdoitta, isolla S:llä, ohjaajalle erehtymättömän ominaiseen tyyliin. Muuten juoni on nostettu Goshan elokuvasta sen verran koskemattomana, että sen kertaaminen tässä on turhaa.

Valitettavaa mutta Changin uraan tutustuneille odotettavaa on, että käytännössä kaikki lähdeteosta rikastuttaneet psykologiset mutkat on vedetty suoriksi; tilalla on selväpiirteinen taistelu hyvien ja pahojen välillä. Vaikka kestää hetken ennen kuin kolmikko lyöttäytyy yhteen, muistetaan ylimeikattujen urhojen järkähtämätöntä oikeudentajua alleviivata aina tilaisuuden tullen. Samalla kerronta painottuu selkeästi hahmoja enemmän tarinan klassisemmalle läpiviennille. Huolimatta siitä, että suoraviivaiset asetelmat selkeästi (vaikkakin lähes aina vaikeita uhrauksia vaatien) ratkaistavine moraalikonflikteineen ovat Chang Chehia omimmillaan, pehmentävät ne myös tympäisevällä tavalla alkuperäisteoksessa ihastuttanutta särmikkyyttä. Monet Three Outlaw Samurain kutkuttavimmista kohtauksista on saatu vesitettyä täydellisesti.

Toisin kuin elokuvan nimen mahtava kolmikko, arvostelun otsikon "kolme kovaa" ei viittaa The Magnificent Trion kolmeen sankarihahmoon, vaan sen tosielämän tekijöihin. Näyttelijätriosta härkämäinen Cheng Lui on tiputettava ulos luokituksesta, sillä hänen uransa unohtui The Magnificent Trion ja Tiger Boyn jälkeen melko pikaisesti. Jäljelle jäävät wuxia-elokuvan ensimmäinen supertähti Jimmy Wang Yu, joka pääositti hienoa sarjaa Shaw Brothersin korkeaprofiilisimpia miekkaelokuvia ennen kuin jätti studion 1970 debyyttiohjauksensa The Chinese Boxer jättimenestyksen rohkaisemana, sekä vielä 60‑luvulla salskeana miekkataiturina ihailtu, tuleva kungfu-elokuvan Yhdysvaltain suurlähettiläs (pääosa ensimmäisessä USA:an ostetussa kungfu-filmissä King Boxer, 1972) ja genren myöhempi superpahis Lo Lieh.

Kovin tietysti on itse maestro Chang Cheh, jonka aikanaan radikaali elokuvanteko mahdollisti mm. Wang Yun ja Lo Liehin lihallistamien sankarisoturien voittokulun ja kohotti ei pelkästään hongkongilaisen martial arts ‑elokuvan, vaan kaupungin koko viihdeteollisuuden ennennäkemättömään nosteeseen. Vielä The Magnificent Trion tapauksessa Chang laati myös yksin käsikirjoituksen Goshan chambaran pohjalta; jättimenestys One‑Armed Swordsmania (1967) tehdessä kestäväksi kumppaniksi löytyi uusi kyky, Shaw Brothersin tuleva hovikynäilijä I Kuang. Kuvallisesti Changin elokuva ei pärjää Goshalle, mutta aikalaisiin maanmiehiinsä verrattuna Chang oli edistyksellinen: The Magnificent Triossa hän muun muassa käyttää hidastusta tehosteena ensimmäistä kertaa hongkongilaisen toimintaelokuvan historiassa.

Muiden ohella Changin koreografien Tang Chian ja Liu Chia-liangin osuutta uuden lajityypin läpimurrossa ei ole syytä väheksyä, vaikka heidän työnsä ei vielä varhaisemmassa vaiheessaan eroa merkittävästi kilpailijoista. Poikkeusta ei tee myöskään The Magnificent Trio, joka taisteluotoksissakin häviää Three Outlaw Samuraille selvin lukemin. (Vielä kului kymmenisen vuotta ennen kuin Hongkong ajoi Japanista ohi maailman parhaiden toimintakohtausten synnyinsijana.) Ne eivät ole ollenkaan kehnoja rinnastettuna muihin saman ajan wuxia-elokuviin, mutta absurdeilla lentoloikilla ja räikeänpunaisella sormiväriverellä höystetty isojen liikkeiden miekanhuidonta ei vertaudu mitenkään edullisesti Three Outlaw Samurain yhteenottojen fataaliin jännitykseen.

The Magnificent Trio tuntuisi varmasti paremmalta, ellei sen väistämättä tarvitsisi kilpailla niin erinomaisen teoksen kuin Three Outlaw Samurai kanssa. Varhaisimpana saatavissa olevana katsauksena Chang Chehin taistelulajielokuviin sen ansaitsee saada ohjaajasta ja vanhemmasta wuxiasta kiinnostuneiden huomio, mutta satunnaisemman katsojan kannattaa hypätä suoraan Changin läpimurto-ohjaukseen One‑Armed Swordsman. Mikäli Three Outlaw Samurai on tuoreessa muistissa, tarjoaa The Magnificent Trio paljastavan näkökulman japanilaisen ja hongkongilaisen miekkailuelokuvan eroihin 60‑luvun puolessavälissä, vaikka jääkin joka suhteessa altavastaajan asemaan.