Ilja Rautsi

Mais ne nous délivrez pas du mal (Don't Deliver Us from Evil, 1971)

Ohjaaja:

• Joël Séria

elokuva arvostelu

Ohjaus: Joël Séria

Joël Sérian ilmestyessään kotimaansa sensuuriviranomaisten hampaisiin tarttunut esikoiselokuva perustuu löyhästi samoihin kuuluisiin tositapahtumiin kuin Peter Jacksonin mestarillinen Heavenly Creatures (1994). Kahden teinitytön Uudessa-Seelannissa 50‑luvulla suorittamasta murhatyöstä Séria on ottanut vain perusasetelman kahdesta omaan maailmaansa uppoavasta teinitytöstä, siirtänyt jutun Ranskaan ja sekoittanut keitokseen katolista syyllisyyttä sekä runsaasti vasta heräävää seksuaalisuutta, lapsuuden loppua sekä aikuistumisen kauhua.

Tiukassa luostarikoulussa riutuvat parhaat ystävät Anne (Jeanne Goupil) ja Lore (Catherine Wagener) kapinoivat aikuisten sääntöjä, rituaaleja sekä uskomuksia vastaan omalla naiivilla teiniangstillaan, joka muuttuu keskinäiseksi iloksi kaksikon purkaessa tuntojaan Saatananpalvonnan, kepposten sekä miesten kiusoittelun kautta. Teinit eivät – kuten Britney Spears asian hienovaraisesti ilmaisi – ole enää tyttöjä, mutteivät vielä naisiakaan. Heillä on vielä tallella lapsuuden viaton ilo yhdistettynä teini‑iän rajojen rikkomiseen, mutta aikuisuuden kynnykselle astuneet tytöt eivät itse ymmärrä jalkojen molemmissa maailmoissa pitämisen mahdottomuutta.

Séria kuvastaa hyvin päähenkilöiden omaa, yhteistä maailmaa, joka toimii linnakkeena ulkomaailman näennäistä pahuutta vastaan ja oikeuttaa tytöille kaikki heitä vastaan tehdyistä rikkomuksista syntyvät kostoiskut tai muuten vain hetken mielijohteesta tapahtuvan satunnaisen julmuuden. Subjektiivisesti tyttöjen näkökulmasta kerrottu elokuva näyttää ystävyyden vapauttavan riemun yhdistettynä kyvyttömyyteen ymmärtää toisia ihmisiä tai vastuuta. Anne ja Lore alkavat tajuta olevansa seksuaalisia ja kuolevaisia olentoja, mutta eivät ymmärrä mitä se itse asiassa tarkoittaa. Sisältä kumpuavia tunteitaan he voivat kertoa vain toisilleen, ja keimailevan vihjaileva miesten kiusoittelu johtaa joka kerta vaaratilanteeseen. Kuolema ilmenee ensin julmana pilana tapettavien pikkulintujen muodossa, mutta tilanteiden kärjistyessä eivät ihmisetkään säästy.

Annen ja Loren kasvukamppailun kuvauksessa Séria kuitenkin luottaa hieman liikaa tunnelmoinnin kantavaan voimaan sisällön kustannuksella. Elokuvassa ei loppujen lopuksi tapahdu kovin paljoa, vaikka se mikä tapahtuu on toki merkityksillä ladattua. Tämän vuoksi luppohetkien yli jaksaa kohtuullisen helpolla ja parhaimmillaan fiilistely valottaa varsin kuvaavasti pääparin välistä linkkiä, joka yhdistää heidät toisiinsa mutta samalla sulkee kaiken muun ulkopuolelle ja merkityksettömäksi. Tyttöjen haikea teemamusiikki lisäkorostaa tilanteen haikeaa ja katoavaa laatua. Molemmat näyttelijät tekevät hienoa, eläytyvää työtä, välittäen hahmojen naiivin riemun – oli kyse sitten väkivallanpurkauksista tai niityllä kirmailusta. Elokuva sopiikin hyvin lisäkommentiksi Would You Kill a Childin esittämästä lasten ja aikuisten välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta. Lapset luovat omat maailmansa koko ajan uudestaan siinä missä aikuiset takertuvat arkirutiineihinsa. Lapset myös koettelevat rajoja, mennen pitemmälle ja pitemmälle vain nähdäkseen seuraukset. Uteliaisuus ja syy‑seuraussuhteiden sekä vastuun ymmärtämättömyys on aikuiselle mahdoton yhtälö sovellettavaksi jokapäiväisessä elämässä, mutta lapselle se juuri on arkea; kaiken ihmeellisyys. Loistava näkemys lapsen havainnoista aikuisten tiukoista ja selittämättömistä säännöistä löytyy Lucile Hadzihalilovicin elokuvasta Innocence (2004).

Don't Deliver Us from Evilin teinityttöjen mysteeristä muistuttaa myös melko lailla Heavenly Creaturesin lisäksi Pawel Pawlikowskin My Summer of Love ‑elokuvaa (2004). Séria ei kuitenkaan ole Jacksonin lailla lähtenyt värittämään tyttöjen mielikuvitusmaailmaa tai korostanut trilleriaspektia, eikä yllä Pawlikowskin hienon elokuvan todentuntuisen hillittyihin tunnekuohuihin. Kyseessä on silti ehdottomasti näkemisen arvoinen teos, johon kannattaa virittäytyä uppoamaan sen oman kiireettömästi polkevan rytmin ehdoilla.