Ilja Rautsi

Factotum (2005)

Ohjaaja:

• Bent Hamer

elokuva arvostelu

Ohjaus: Bent Hamer

Crashissä (2004) vakuuttava Matt Dillon nähdään festivaalilla myös Charles Bukowskin alter egona, juopporenttu Henry Chinaskina Bukowskin romaaniin perustuvassa Factotumissa. Dillon liittyy Mickey Rourken (Barfly, 1987) seuraan Bukowskin kirjailijamyytin siirtämisessä valkokankaille.

Henryllä on kolme kiinnostuksen kohdetta elämässä: naiset, viina ja kirjoittaminen. Hanttihommasta ja naisesta toiseen lakonisesti laahautuva Henry elää elämäänsä omilla säännöillään, muista piittaamatta. Sympaattisuus on päähenkilöstä yhtä kaukana kuin raivorauttius, mutta Dillonin laahustava, kaiken nähnyt olemus yhdistettynä käsikirjoituksen havaintoihin elämästä pitävät kiinnostuksen yllä ja vetävät mukaan tarinaan. Liian harvoin nähtävä Lili Taylor tekee myös herkän roolin naisena, jota Henry sietää pisimpään.

Factotum on hauska ja koskettavankin, mutta melkoisella tyhjäkäynnillä etenevän, Keittiötarinoita-elokuvan (2003) ohjanneen norjalaisen Bent Hamerin englanninkielinen debyytti. Tyyli on pitkälti samaa toteavan humoristista sekä realistista lakonisuutta. Factotum on sarja hyviä ja vähemmän hyviä kohtauksia Henryn elämästä, ja se etenee samalla päämäärättömyyden tunteella kuin päähenkilönsäkin. Mateleva tahti on hieman näännyttävä, mutta kun rytmiin pääsee mukaan, muodostuu elokuvasta palkitseva kokemus. Bukowskin omiin teksteihin pohjautuvia, Dadafonin esittämillä viskinkäheillä lauluilla avautuva ja sulkeutuva elokuva tavoittaa oman tunnelmansa, mutta on lopulta liiassa määrin yhtä sulkeutunut ja itseensä tyytyväinen kuin Chinaskikin.