Ilja Rautsi

Crash (2004)

Ohjaaja:

• Paul Haggis

elokuva arvostelu

Ohjaus: Paul Haggis

Roturistiriidat ovat vahvasti läsnä tämän vuoden festivaaleilla. Clint Eastwoodin Million Dollar Babyn (2004) käsikirjoituksesta Oscarin pokanneen Paul Haggisin Crash käsittelee käytännössä pelkästään rotukysymystä tämän päivän Los Angelesissa – elokuvan hahmot eivät puhu, eikä heitä nähdä muussa yhteydessä, kuin rasismista ja roduista. Nimi juontaa juurensa kulttuurien, käsitysten ja ihmisten toistuvasta yhteentörmäyksestä vihan ja väärinymmärrysten kierteessä. 36 tunnin aikana seurataan altmanmaisesti useiden eri hahmojen elämää ja vaikutusta toisiinsa. Joukosta löytyy mm. Matt Dillonin valkoinen rasistikyttä, Don Cheadlen maltillinen etsivä, Sandra Bullock kireänä juppina, Brendan Fraser tämän syyttäjäaviomiehenä sekä räppäri Ludacris autovarkaana. Kaikki tekevät erittäin hyvää työtä, mutta mieleenpainuvimmat suoritukset nähdään Cheadlelta, Dillonilta, sekä paikkansa juoksupyörässä havaitsevaa tv‑tuottajaa esittävältä Terrence Howardilta.

Crash hyödyntää Los Angelesin rönsyilevää miljöötä katalysaattorina hahmojen peloille ja vieraantuneisuudelle. Loputon moottoritie pakottaa kaikki istumaan autoissaan, irrallaan toisistaan. Haggis ei kuitenkaan romantisoi maastoa estetisöimällä sitä, kuten vaikkapa Michael Mann Collateralissa, vaan pureutuu paikan ihmiset eristävään luonteeseen. Jokaisen hahmon elämä, ajatukset ja ongelmat pyörivät rotukysymyksen ympärillä. Rajattu käsittelytapa voisi muodostua haitaksi, ellei Haggisin dialogi olisi niin terävää ja paikoitellen hyvinkin provosoivaa. Haggis osoittautuu myös erittäin päteväksi henkilöohjaajaksi, jolla on kykyä jäsennellä käsikirjoitus selkeästi ja antaa hahmoille tasapuolisesti tilaa hengittää. On kovin merkillistä, jos elokuvan jälkeen ei tunnista itseään ja tapojaan yhdestäkään sen hahmosta. Kokonaisuus ei silti kanna aivan loppuun saakka, ja vaikka lopetus summaa hyvin elokuvan teemat ja tarkoituksen, jää siitä vähän keinotekoinen maku suuhun.