Tatu Piispanen

Shaolin Mantis (1978)

Ohjaaja:

• Liu Chia Liang

elokuva arvostelu

Ohjaus: Liu Chia Liang

Kaikki Liu Chia-liangin Shaw-kauden työt ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia, mutta toimintapitoisuudestaan huolimatta valitettavan epätyydyttävän Shaolin Mantisin voi huoletta siirtää prioriteettilistan pohjalle. Liun kaksi edellistä ohjausta, mestariteokset Executioners from Shaolin (1977) ja The 36th Chamber of Shaolin (1978) ovat tasapainoisia, lähes täydellisiä kungfu-elokuvia. Näiden jälkeen Shaolin Mantis tuntuu melkein harha-askeleelta, varsinkin kun Liu sen jälkeen palasi jyrisyttävästi jatkamaan horjahtanutta klassikkoputkeaan sellaisilla ylivertaisuuksilla kuin Heroes of the East (1978) ja Dirty Ho (1979).

Shaolin Mantisin tarinan lähtökohta on mielenkiintoinen ja kungfu-elokuvan historiassa täysin ainutlaatuinen: päähenkilö on elokuvan pahis. David Chiangin esittämä kungfu ‑taitoinen nuori oppinut Wai Fung lähetetään Qing-hallinnon keisarin (Frankie Wei) määräämänä soluttautumaan Ming-kapinallisiksi epäiltyyn Tienin perheeseen. Jokainen honkkarinsa katsonuthan tietää, että Ming-patriootit ovat poikkeuksetta hienoja ja hyviä ihmisiä, Qinqit taas mantsurialaisliittolaisinensa kieroon kasvaneita pahuuden pesäkkeitä. Wai valitsee helpoimman tien sisäpiiriin ja viettelee perheen tyttären Gi Gin (Cecilia Wong Hang Sau), jota painettuaan pääsee tämän kanssa naimisiin ja perheen sisäpiiriin. Tietämättään hän on kuitenkin jo jäänyt kiinni ja hengissä ainoastaan perheen hameväen (äitinä jälleen loistava Lily Li) suostuttelutaitojen ansiosta, sillä ehdolla ettei saa poistua asuntokompleksista. Keisari on kuitenkin antanut Waille taka-aikarajan, joten vakoiltu informaatio on pakko saada ulos talosta vaikka väkipakolla. Ulospääsyn esteenä seisovat harmaantunut, kuolettavan Shadowy Fistin mestaroinut isoisä-Tien (Lau Kar Wing) sekä erilaisiin asetekniikoihin erikoistuneet kolme enoa.

Omaperäinen kerronnallinen ratkaisu ei kestä päivänvaloa oikein miltään kantilta. Wai Fungin toimia seurataan kuin hän olisi sankarillisella missiolla, vaikka katsojan sympatiat ovat alusta asti kapinallisen kungfu-perheen puolella. Waita on hankala kannustaa kun hän viimein nujertaa velvollisuudentuntoisen isoisän. Juju voisi toimia väärin motiivein eteenpäin puskevan "pahan" miehen henkilötutkielmana, mutta persoonattomaksi jäävälle Waille ei ole sitkeyden lisäksi luotu minkäänlaisia miellyttäviä ominaisuuksia ja hän pysyy lopetukseen asti ehtana paskiaisena. Ongelmaa ei auta pääosaan kiinnitetty David Chiang, jonka pökkelöstä roolityöstä ei esimerkiksi edes selviä, onko hän oikeasti rakastunut Gi Giin, vaiko lämmittelemässä tätä pelkästään petos mielessään. Hätäinen ja epäuskottavan lopputwistin sisältävä epilogi jakaa oikeutta sitä ansaitseville, mutta syö osaltaan pohjaa jo entuudestaan typerältä juonikuviolta.

IVL:n moitteettoman R3‑dvd‑julkaisun kannessa kookkaana poseeraava Gordon Liu vierailee lyhyessä roolissa Wai Fungin haastavana kungfu-munkkina ja muistuttaa ikävällä tavalla karismansa ylivertaisuudesta elokuvan päätähteen nähden. Muukin sivuosamiehitys on ensiluokkaista. Ohjaajan velipoika Lau Kar Wing yltää tuimana perheenpäänä Shaw Brothers ‑uransa parhaaseen suoritukseen ja enot John Cheung, Wilson Tong ja Norman Chu antavat takuuvankkaa taustatukea. Jokaisen Tien-perheen jäsenen näyttelijän loistaessa David Chiangia kirkkaammin käsittelyperspektiivin vaihdoksen mielettömyys korostuu entisestään. Vaikeat ratkaisut riepottelevat kiehtovasti perhettä, mutta Liu Chia-liang ei tällä kertaa kuitenkaan onnistu saamaan suosimastaan perhesuhdeteemasta irti mitään mieleenpainuvaa ennen kuin kungfu-vyörytys hautaa alleen pohdiskelevamman puolen.

Shaolin Mantis on epätasaisuudestaan huolimatta useita katselukertoja kestävä elokuva. Juonikokeilun epäonnistumista ja päähenkilön vastenmielisyyttä paikkaa – oikein arvattu, loistava kungfu-mätke. Koko toisen puoliskon pituista timanttista toiminta-aariaa seuraisi innoissaan vaikka Wai Fung ottelisi ilman housuja. Koreografia ei aivan yllä Heroes of the Eastilla alkaneen Liun kultakauden korkeuksiin, mutta The 36th Chamber of Shaolinin vanhanaikaisuudesta ollaan edetty jo hyvän matkaa. Liu Chia-liang puristaa viimeisetkin mehut kankeana taistelijana tunnetusta David Chiangista, jonka liikkumisesta ei tällä kertaa löydy pahaa sanottavaa. Eritoten yhteenotot Lau Kar Wingin kanssa soisi jokaisen kamppailuintoilijan nähtäville. Irrallisessa, mutta sopivan lyhytkestoisessa ja viihdyttävässä treenausosiossa Fung kehittää Mantis-tekniikan rukoilijasirkkaa seuraamalla, mutta elokuvan nimestä huolimatta shaolin-temppelillä ei (onneksi) ole asian kanssa mitään tekemistä. Shaolin Mantis potkii luottovarmana kungfu-viihteenä, mutta jää kokonaisuutena rankasti alle Liu Chia-liangin huomattavan korkeiden standardien.