Tatu Piispanen

Executioners from Shaolin (1977)

Ohjaaja:

• Liu Chia Liang

elokuva arvostelu

Ohjaus: Liu Chia Liang

Wong Fei Hungin nuoruusvuosista ammentaneen Challenge of the Mastersin (1976) jälkeen genrevisionääri Liu Chia-liang tarttui toiseen legendaariseen kansallis-sankariin, Hung Hsi Kuaniin, jonka mukaan Liun harjoittama Hung Fist ‑tyylisuunta on saanut nimensä, ja ohjasi yhden uransa ehdottomista huippuelokuvista. Hung Hsi Kuanin aikaisempia elämänvaiheita oli kuvattu jo Liun inspiroiman ja Chang Chehin ohjaaman shaolin-sarjan elokuvissa Heroes Two (1974) ja Men from the Monastery (1974), mutta vasta Executioners from Shaolin kertoo hänen tarinansa tyydyttävän laajassa mittakaavassa, henkilökuvaukseen keskittyen.

Teloittajia elokuvassa ei nähdä, vaikka shaolin-luostarista paetaankin. Kronologisesti Executioners from Shaolin on suoraa jatkoa Men from the Monasterylle. Shaolin-luostari on poltettu petollisen pappi Pai Mein ansiosta ja henkiinjääneet oppilaat pakenevat mantsurialaisjoukkoja. Sankarillista uhrautumista ylistävän toimintajakson jälkeen kerronta hidastuu seuraamaan kiertäviksi kantonilaisiksi oopperaesiintyjiksi naamioituneiden shaolin-oppilaiden matkaamista. Joukon johtajaksi nostetaan luontevasti kungfussa kokenein Hung Hsi Kuan, jota jo edellisessä Hung-elokuvissa samaa roolia näytellyt Chen Kuan Tai vakuuttavasti esittää. Tien päällä ryhmä kohtaa naispuolisen kungfu-taituri Yung Chunin (Lily Li), johon Hung Hsi Kuan iskee silmänsä. Seuraavaksi vietetään jo häitä ja syrjäiseen piilopirttiin vetäytyvä pari saa pian poikalapsen, joka ristitään Wen‑dingiksi. Taitavimpana shaolin-taistelijana kostovelvollinen Hung keskittyy kymmeneksi vuodeksi hiomaan tiikeritekniikkaansa ja kasvattamaan miehekkäitä viiksiä, Wen‑dingin (vanhempana versiona Wong Yue) koulutuksen jäädessä Yungin harteille.

Executioners from Shaolinissa Liu Chia-liang käsittelee suosikkiteemojaan, sukupuolirooleja ja nuorten kapinaa, selkeimmin kaikista elokuvistaan. Machon Hung Hsi Kuanin ja naisellisen Yung Chunin rinnalle (ja tilalle) nostetaan molemmilta sukupuolilta vaikutteita saanut Wen‑ding sekä kiveksettömyydessään lähes sukupuoleton Pei Mai. Hieman turhankin alleviivaten Wen‑dingin harjoittamaa feminiinistä kungfu-tyyliä ja lapsellista ennakkoluulottomuutta korostetaan pukemalla hahmo vielä aikuisiällä nuoren tytön tavoin ja pistämällä tämä pelleilemään vakavissakin tilanteissa. Toisaalta ratkaisu tukee Liun ajatuksia, mutta Wen‑ding on kieltämättä myös ärsyttävä hahmo. Onnistunutta huumoria edustavat kungfu-perheen leikkimieliset välienselvittelyt, joissa niin pyykkäys kuin aterointikin saadaan käännettyä tuhoisaksi kamppailulajiharjoitukseksi. Alkupuoliskon avainkohtauksessa Yung Chun haastaa hääyönä Hung Hsi Kuanin avaamaan kurkitekniikalla yhteenlukitut haaransa. Vulgaarilta kuulostava jakso saadaan toimimaan hyvän näyttelijätyön ansiosta.

Sivukaupalla analyysejä kirvoittaneesta teemapuolestaan huolimatta Executioners from Shaolin on kuitenkin ennenkaikkea tiukka toimintaelokuva. Liun koreografia ei ole vielä lennokkaimmillaan, mutta eri tyylejä herkullisesti demonstroivat kamppailut ja harjoittelusessiot ovat komeaa katseltavaa. Gordon Liun cameo-esiintymistä lukuun ottamatta kaikki toimintajaksot koostuvat yrityksistä päästä päiviltä tuo pahamaineinen Pai Mei. Hung Hsi Kuanin tapaan historiallisen esikuvan omaava Wu Tang ‑pappi Pai Mei on elokuvan yksiulotteisin hahmo selkeässä pahuudessaan, mutta genreveteraani Lo Lieh onnistuu luomaan "valkokulmakarvapapista" yhden kungfu-elokuvan historian muistettavimmista pahiksista. Viileän maanista roolisuoritusta tukevat Pai Mein erikoisominaisuudet: hän on haavoittuvainen ainoastaan päivisin kello yhdestä kolmeen ja pystyy lisäksi imemään kiveksensä lantioluunsa sisään, tarpeen vaatiessa lukiten haaraväliinsä myös vastustajan jalkaterän.

Toisin kuin Chang Chehin shaolin-elokuvia, Executioners of Shaolinia ja muita Liu Chia-liangin ohjaustöitä voi suositella muillekin kuin hardcore‑ kungfu-intoilijoille, vaikka ne edustavatkin kungfu-elokuvan lajityyppiä puhtaimmillaan. Liulla on käytössään sama aihe, näyttelijäkaarti ja käsikirjoittaja kuin Changillä, mutta lopputulos on jotain huomattavan erilaista. Eheän konaisuuden oleellisiksi keskipisteiksi nousevat öljytyn miehistelyn ja hidastetun verenvuodatuksen sijaan perhe ja sukupuoliroolit. Ja lopetus on klassikko!

Vuonna 1980 Lo Lieh ohjasi Executioners from Shaolinista erinomaisen uusintaversion Clan of the White Lotus, jossa hän toisti roolinsa Pai Meina ja johon Liu Chia-liang suunnitteli henkeäsalpaavat toimintakohtaukset. Molemmat tulkinnat tarinasta ovat ehdotonta katsottavaa.