Jari Mustonen

Interno di un convento (Salainen puutarha, 1978)

Ohjaaja:

• Walerian Borowczyk

elokuva arvostelu

Ohjaus: Walerian Borowczyk

Ei ollut mitenkään mahdollista, että seksiä tihkuva nunnagenre olisi välttänyt puolalaissyntyisen kulttihahmon, jonkinmoisen eroottisen elokuvan messiaan Walerian Borowczykin kosketuksen. Vuonna 1977 valkokankaille ilmestynyt Behind Convent Walls kohosikin nopeasti yhdeksi genren klassikoista kohahduttaen aikalaisiaan kristuselementein varustetussa kohtauksessa, jossa taivaallinen rakkaus löytää aivan uudet mittasuhteet puudildon muodossa.

Mitään tusinaerotiikkaa ei ole tiedossa Borowczykin teoksissa. Aikanaan moni Suomessa sai ensikosketuksen mieheen tv:n kautta. Täällä esitettiin 90‑luvun tienoilla hänen elokuvansa La bête ja La marge. Varsinkin La bêten erikoinen, maanläheinen prologi jäi varmasti lähtemättömästi kaikkien elokuvan nähneiden mieleen. Samaa voi sanoa Lisbeth Hummelin päälle ripotelluista ruusunlehdistä, sekä jälkimmäisessä klassikossa nähtävästä Sylvia Kristellistä, joka esittää hienostunutta seuralaista.

Tavallinen tallaaja tuskin uskoo miten paljon syntiä muurien toiselta puolelta löytyy. Mukana ovat myös välttämättömimmät nunnakliseet, tiukan ryhdin omaava abbedissa ja seksuaalista tyydytystä halajavat nunnat. Loppu on Borowczykiä. Nyt unohdetaan Paolellan tyyliset hiotut luostaritarinat ja Russellin The Devilsin tyyliset helvetinvisiot. Borowczykille kaikki kaikessa on naisvartalon kauneus ja siinä sivussa hän tulee paljastaneeksi meille nunnaluostarin salat.

Esteettisimmillään alastomuus alkaa muistuttaa Borowczykin käsissä taidetta: auringon kirkkaat valot tulvivat ikkunoista kolkoille käytäville, tuuhea karvoitus pilkottaa haarovälistä rukouksen aikana ja viulun iloinen melodia peittää alleen nunnien kielletyt seksuaaliset leikit. Symboliikkaa riittää yllin kyllin; kaunista ja eleganttia, välillä hyvin suoraviivaista sellaista. Yksi kunnon panokin mahtuu mukaan. Siinä kaiken keskipisteenä oleva sisar Clara (Ligia Branice) kokee tähtitaivaan loisteessa syntisen hedelmän lihallisen kosketuksen, ylistävien kiitosten sanojen tulviessa yöhön hänen hedelmällisiltä huuliltaan. Juonta ei ole, tai ainakin se on todella ohut.

Borowczyk on tajunnut erinomaisen hyvin missä nunnaelokuvissa on pohjimmiltaan kyse: peitetystä kielletystä ihosta, siitä mikä on salattua. Behind Convent Walls on nunsploitaatiota täyteläisimmillään, sillä Borowczykiä ei kiinnosta liiaksi katolisen kirkon mahti tai sadismi, vaan nunnan kaapuun verhotun naisvartalon salaperäisyys ja siitä kumpuava taiteellisuus. Tällä intohimolla on kuitenkin myös negatiivinen puolensa, sillä tarina jää varsin mitättömäksi, eikä elokuva siksi herätä kovin suuria ajatuksia tai tuntemuksia. Varsinkaan henkilöhahmojen kehittämiseen ei ole pahemmin satsattu. Myös visuaaliset ratkaisut ovat mielenkiintoisia, sillä kamera on usein asemoitu valoa vasten, käsivaraa käytetään paljon ja värit ovat luonnollisen likaisia. Kuvaajasta ei kuitenkaan voi valittaa, sillä sen puolen hoitaa Luciano Tovoli (Suspiria, 1977; Tenebre, 1982; Single White Female, 1992).

Pienistä säröistä huolimatta Behind Convent Walls on miellyttävää katseltavaa, eikä vähiten sen positiivisen asenteen takia. Tästä suuri kiitos Borowczykille, joka ei lähtenyt mukaan 70‑luvun loppupuolen yhä raaistuneeseen seksploitaatioon. Sen sijaan hän loi itsensä näköisen, huolettoman pintavireen kaunistaman klassikon.