Night Visions Maximum Halloween 3012 (31.10.-4.11.)

5 päivää parempia elokuvia!



Tänään julkistettiin iso kasa uusia nimikkeitä syksyn Night Visions Maximum Halloween 3012 ‑festareille.



Tasavallan asiallisin elokuvafestivaali Night Visions kirittää elokuvavuoden kohti huippuaan loka-marraskuun 2012 taitteessa Helsingin elokuvateatteri Maximissa ja Kinopalatsissa. Festivaalin 15. juhlavuosi saa arvoisensa päätöksen viisipäiväisessä tapahtumassa, jossa nähdään enemmän elokuvia kuin yhdelläkään aiemmalla Night Visions ‑festivaalilla. Juhlallisuudet käynnistyvät Halloween-iltana 31.10.2012.



Lippujen ennakkomyynti alkaa 12.10.



Avajaiselokuvana nähdään DREDD 3D (USA/Britannia/Intia 2012). Pete Travisin ohjaama, lähdemateriaalilleen kiitettävän uskollinen 2000AD-sarjakuvafilmatisointi tarjoilee armottoman intensiivistä ja ilahduttavan kovaotteista toimintaa Mega City Onessa.



Finlandia-gaalassa nostetaan jalustalle Suomi-elokuvan kadotettu, juuri 30 vuotta täyttänyt lähitulevaisuuteen sijoittuva kauhudraamaklassikko MP Minä Pelkään (Pekka Hyytiäinen, 1982), jolla on paljon yhteistä mm. Michael Haneken väkevimpien töiden kanssa.



Ohjelmiston muita tärppejä on muun muassa:



Bobcat Goldthwait: GOD BLESS AMERICA (USA 2011)

Poliisiopisto-liimatukka Goldthwaitin neljäs ohjaus on rosoisesti herkutteleva huonon maun toimintakomedia, joka pistää amerikkalaisen kulttuurin nykytilan poikki ja pinoon räkäisen röhönaurun saattelemana.



27 eri ohjaajaa: THE ABCS OF DEATH (USA/Uusi-Seelanti 2012)

Kenties kunnianhimoisin koskaan tehty kauhuantologiaelokuva koostuu 26:sta kuolemaa käsittelevästä jaksosta ja jää takuuvarmasti historiankirjoihin yhtenä vuoden 2012 suurista genretapauksista.



Peter Strickland: BERBERIAN SOUND STUDIO (Britannia 2012)

Kotimaassaan pilviin kehuvista arvosteluista nauttinut tarina italokauhuelokuvan äänisuunnittelijan kurimuksesta on yksi viime vuosien omaperäisimmistä ja kiehtovimmista elokuvista.



Hajime Ohata: HENGE (Japani 2011)

Aasian hurja body horror ‑visio miksaa David Cronenbergin ja Shinya Tsukamoton Tetsuo-elokuvien teemoja – ja suhtautuu aiheeseensa kiitettävän vakavasti.



John Waters: PINK FLAMINGOS (USA 1972)

Watersin ja Divinen transgressiivinen klassikko riemastuttaa, shokeeraa ja viihdyttää yhä edelleen.



John Waters: DESPERATE LIVING (USA 1977)

Watersin ensimmäinen pitkä elokuva ilman Divinea uskaltaa olla vielä röyhkeämpi ja mehukkaampi kuin yksikään miehen aiemmista saavutuksista. Huh huh.



Leon Klimovsky: WEREWOLF VS. THE VAMPIRE WOMAN (Espanja/Länsi-Saksa 1971)

Espanjan kauhuikonin Paul Naschyn viides Waldemar Daninsky ‑ihmissusielokuva on sarjan paras ja yhdistelee kerrassaan mestarillisesti hirviöitä, verta, paholaisen palvontaa ja tyttöjen välisiä eroottisia viboja.



Joe Dante: THE HOWLING – ULVONTA (USA 1981)

Kauhu- ja fantasialajityypit ovat olleet aina mestariohjaaja Danten sydäntä lähellä, ja genresuosikki Dee Wallacen naispääosittama vaikuttava ihmissusikauhun moderni klassikko on siitä oivallisin osoitus.



Sonny Laguna, Tommy Wiklund: WITHER (Ruotsi 2012)

Ruotsin elokuvahistorian splatterpitoisin teos kumartaa vaikutteitaan häpeämättä niin Evil Deadin kuin Cabin Feverinkin suuntaan – ja pitää sisällään kosolti kiitettävän hyvännäköisiä efektejä.



----



Aikaisemmin oli jo julkistettu seuraavat nimikkeet:





Andrew Dominik: KILLING THEM SOFTLY (USA 2012)

Brad Pitt vuoden 2012 Cannesin kilpasarjan väkivaltaisimmassa elokuvassa. Need we say more?



Lee Daniels: THE PAPERBOY (USA 2012)

Murhia, masturbaatiota, meduusoja, masokismia – ja John Cusack uransa törkyisimmässä roolissa täydellisen arvaamattomana vankilakundina Precious-ohjaajan uutuudessa.



Rian Johnson: LOOPER (USA 2012)

Terminator kohtaa 12 apinaa vuoden kovimmassa scifi-toimintaspektaakkelissa.



Juan Martinez Moreno: GAME OF WEREWOLVES (Espanja 2011)

Alex de la Iglesian genrekomediaklassikoiden Accion mutante (1993) ja The Day of the Beast (1995) jalanjäljissä tiivisti etenevä Game of Werewolves poikkeuksellisen toimiva lajityypin edustaja, mistä todistaa myös sen Montrealin Fant-Asia-festivaalilla heinäkuussa pokkaama yleisöpalkinto.



Paco Plaza: [REC] 3 GENESIS (Espanja 2012)

2000-luvun euroelokuvan menestyksekkäin kauhuelokuvasaaga saa kiitettäviä lisäkierroksia vaihtaessaan maisemaa ja luopuessaan käsivarakuvauksesta. Kaivattua lisäpotkua tuo myös morsian, joka tarttuu zombien uhatessa moottorisahaan.



Joaquin Romero Marchent: CUT-THROATS NINE (Espanja/Italia 1971)

Legendaarisen tyly ja hemoglobiinipitoinen kauhuwestern on nähtävä isolta kankaalta senkin takia, että vuosia ja taas vuosia tekeillä olleesta uusintaversiosta ei tunnu tulevan valmista millään.



Loput nimikkeet julkistetaan tuota pikaa. Kovaa settiä vielä tulossa!

Ohjelmisto kokonaisuudessaan:

AVAJAISELOKUVA

Pete Travis: DREDD 3D (USA/Britannia/Intia 2012)



FINLANDIA-GAALA

Pekka Hyytiäinen: MP – Minä pelkään (Suomi 1982)



KOVIMMAT UUTUUDET

Rian Johnson: LOOPER (USA 2012)

Andrew Dominik: KILLING THEM SOFTLY (USA 2012)

Lee Daniels: THE PAPERBOY (USA 2012)

Bobcat Goldthwait: GOD BLESS AMERICA (USA 2011)

27 eri ohjaajaa: THE ABCS OF DEATH (USA/Uusi-Seelanti 2012)

Barry Levinson: THE BAY (USA 2012)

Peter Strickland: BERBERIAN SOUND STUDIO (Britannia 2012)

Hajime Ohata: HENGE (Japani 2011)

Alexandre Courtes: THE INCIDENT (USA/Ranska/Belgia 2011)

Rodney Ascher: ROOM 237 (USA 2012)

Paul Hyett: THE SEASONING HOUSE (Britannia 2012)

Aleksander Nordaas: THALE (Norja 2012)

Federico Zampaglione: TULPA (Italia 2012)

Sonny Laguna, Tommy Wiklund: WITHER (Ruotsi 2012)



JOHN WATERS

John Waters: PINK FLAMINGOS (USA 1972)

John Waters: DESPERATE LIVING (USA 1977)

Richard Bates Jr.: EXCISION (USA 2012)



VIVA ESPANA!

Juan Martinez Moreno: GAME OF WEREWOLVES (Espanja 2011)

Paco Plaza: [REC] 3 GENESIS (Espanja 2012)

Jaume Balaguero: SLEEP TIGHT (Espanja 2011)

Santiago Segura: TORRENTE 4: LETHAL CRISIS (3D) (Espanja 2011)

Joaquin Romero Marchent: CUT-THROATS NINE (Espanja/Italia 1971)

Leon Klimovsky: WEREWOLF VS. THE VAMPIRE WOMAN (Espanja/Länsi-Saksa 1971)



ASIAN YTIMESSÄ

Stanley Kubrick: HOHTO (USA 1980)

Joe Dante: THE HOWLING – ULVONTA (USA 1981)

Clive Barker: NIGHTBREED – THE CABAL CUT (USA 1990/2012)

Kenji Misumi & Robert Houston: SHOGUN ASSASSIN (Japani 1972/USA 1980)

Richard Yeung Kuen: SEEDING OF A GHOST (Hongkong 1983)



Lisätietoa osoitteesta www.nightvisions.info

Night Visionsin festariviikon lämmittelynä järjestetään erikoisnäytös Paul Verhoevenin

RoboCopista la 27.10. klo 22.00 Bio Rexissä. Ikoninen scifi-mestariteos nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa kankaalta leikkaamattomana ohjaajan versiona. Elokuvan esittelee itse Paul Verhoeven.



Lipunmyynti alkoi tänä aamuna Night Visionsin omassa lippukaupassa osoitteessa www.nightvisions.fi. Lipun hinta 8,50 eur.

Dredd oli kowa

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/uusi-judge-dredd-elokuva-tekee-oikeutta-kolkosti-koomiselle-sarjakuvalle

Voi juukelispuukelis, iski yöllä oksennustauti, joten olisi taas pari lippua myytävänä. Eli tänään Game of werewolves ja MP – Minä pelkään. Dreddiin yritän sen sijaan könytä, vaikka ripulit housuissa. Jos vaikka 6 egeä per lippu. Pistä privaa nopeasti. Voin lähettää pdf-liput mailina tai antaa tulosteet esim. Dreddin jälkeen. Ihan miten vaan.

Mitä ne meistä oikein ajattelee

Haloo ihmiset! Siellä on selvästikin ollut kovatasoinen festari, miksei kukaan kirjoittele foorumille?

Koska jengi on vieläkin niin mehuissaan tarjonnasta!

Yhdeksän leffan putki (joista yksi 2,5 tuntinen) lauantaina taisi tuhota leffoistapiittaamiskykyni... saa nähdä palautuuko ikinä.

Lauantaina oltiin vaimon kanssa paikalla ja katsottiin kolme elokuvaa, aivan kuten viime vuonnakin. Eniten harmittaa, että niin Howling kuin Hohtokin esitettiin aiemmin, olisi ollut mukavaa nähdä jompikumpi isolta kankaalta. No, ehkä sitten joskus. Mukavaa oli, vaikka kaksi kolmesta elokuvasta osuikin Maxim 2:een (henkilökohtaisesti pidän Maxim 1:stä parempana, varsinkin näin polvivaivaisena tuntuu, että yläkerrassa on jalkatilaa enemmän). Yksikään näistä kolmesta ei ollut huono elokuva, joskaan ei mikään mullistavakaan.

[font=helvetica, arial, sans-serif]Aleksander Nordaas: THALE (Norja 2012)[/font]

Tämä oli kyllä komean näköinen elokuva ja vaimon kanssa mietittiinkin, mikähän mahtaa olla "norjalaisen elokuvan nollabudjetti", sen verran vaikuttavalta näytti. Tarina itsessään oli kiinnostava, mutta kuljetus turhan hidasta omaan makuuni. Miespääosahahmot olivat hauskoja. Näistä kolmesta elokuvasta kuitenkin heikoin.



[font=helvetica, arial, sans-serif]Richard Bates Jr.: EXCISION (USA 2012)[/font]

Eihän tämäkään mikään erikoisista erikoisin ollut tarinaltaan, mutta muuten hauska ja loppuhuipentumaltaan toimiva.



[font=helvetica, arial, sans-serif]Alexandre Courtes: THE INCIDENT (USA/Ranska/Belgia 2011)[/font]

Tämä oli itselleni se kaikkein mieluisin yllätys. En yleensä välitä tällaisista elokuvista, mutta nyt toimi todella hyvin – vaikka juoni kovin tyypillinen olikin. Itse olisin ehkä typistänyt loppukohtausta, vaikka ei se mikään mahdoton ollut näinkään.

NV

199. Dredd ***1/2

Ei ihan vastannut kovia odotuksia, mutta erittäin hyvä silti. Karl Urban, Mega City 1 ja leffan yleinen asenne olivat 100% aitoa Dreddiä. Ihmettelin kyllä vähän, miten pienibudjettiselta elokuva vaikutti. Eikö 45 miljoonaa riitä enää mihinkään?



200. The Bay **

Aivan turhaan tehty rasittavaan found footage ‑tyyliin, normaalina elokuvana olisi voinut olla ihan jees.



201. MP – Minä pelkään ***1/2

Jumalauta: aidosti tehokasta painajaiskuvastoa, kouriintuntuvaa pelon ilmapiiriä ja vahvaa tunnelmaa. Huolet höröttelevästä yleisöstä olivat turhia, sillä tahatonta koomisuutta tai korniuksia ei ollut mukana tippaakaan. Yksinkertaiset trikit pienoismalleineen toimivat hienosti, dialogikin oli luontevaa eikä jäykkää kirjakieltä. Tylsähköä mökkiarjen kuvausta oli kylläkin liikaa, ja jos sitä olis korvattu kiinnostavammalla materiaalilla, voitaisiin puhua jo mestariteoksesta. Tällaisenaankin MP oli aidosti helvetin hyvä leffa, eikä todellakaan pelkkä kuriositeetti. NV:n Finlandia-gaalalle (tai tietty koko festarille) pitäisi myöntää joku kulttuuripalkinto.



202. Looper ****

Pitkästä aikaa fiksua ja kiinnostavaa Hollywood-scifiä. Aikamatkustusaiheen loogiset sudenkuopat saatiin myös vältettyä tavallista paremmin. Mainio uutuus.



203. Thale *1/2

Tylsä, huonosti rytmitetty ja halvan näköinen tekele kiinnostavasta aiheesta.



204. The ABC's of Death ***

Episodien taso toki heitteli, mutta kokonaisuus jäi yllättävänkin vahvasti plussan puolelle. Mielenkiintoista, miten moni lyhäreistä tapahtui wc-pöntössä tai sen ympärillä.



205. Desperate Living ****

Hävettää myöntää, mutta tämä ensimmäinen näkemäni vanha Waters-klassikko. Ja kyllä, klassikko on oikea termi. Pirun hauska ja törkyinen räävittömyys vetää vertoja mille tahansa nykypäivän tekeleelle.



206. Henge & Big Gun **

Aika kökköä amatöörikamaa. Hengen loppu oli tosin ihan huvittava.



207. Nightbreed: The Cabal Cut ***

Vaikea antaa arvosanaa, lisämateriaali oli sen verran tuhnuista ettei uuden kokonaisuuden hyvyys täysin auennut. Mukana oli mielenkiintoisia, mutta myös selkeästi turhia kohtauksia. Toivottavasti se remasteroitu bluray kuitenkin tulee jossain vaiheessa, hankintaan mennee. Sanoiko se restauroija-mies tosiaan, että vanhojen videokopioiden matskusta saa dvd-tasoista lämmittämällä kasetteja jossain uunissa tms? Elitistillä puhuttiin joskus vhs-kasetin pakastamisesta, olisiko paistaminen siis fiksumpi vaihtoehto.



208. The Seasoning House **

Laadukkaan oloinen tuotanto, mutta helmiä sioille ‑fiilis tästä ikävä kyllä tuli. Kliseinen ja nähdyn oloinen.



209. Berberian Sound Studio ***1/2

Esteettisesti, tunnelmansa puolesta ja aihepiiriltään + settingiltään vitun siisti. Siksipä olikin harmillista, että sisältö jäi niin löyhäksi. Loppu paljasti, ettei ohjaajalla oikein mitään idea sitten kuitenkaan ollut.



210. Tulpa *1/2

Halvan näköinen kökkö. Ei järin onnistunut kunnianosoitus gialloille.



211. Cut-Throats Nine ***

Aika tyly kieltämättä, vanhan Gorehoundin hehkutukset eivät olleet ihan tuulesta temmattuja. Hyvä leffa muutenkin, ja



212. Torrente 4 ***1/2

Torrente rules



213. Wither *

Tätä turhempaa ja ideattomampaa paskaa ei ihan heti tule mieleen.



214. Seeding of a Ghost ***

Hiukkasen pilkkimiseksi meni, mutta onneksi suurin osa leffasta jaksoi tarttua verkkokalvoille. Huimaa kamaa.

Voi helvetti, vuosi loppui ja katsottuja on listaamatta vaikka kuinka.. aloitellaan näillä:

[background=transparent]--------- Night Visions Maximum Halloween 3013 ---------[/background]



[background=transparent]160. Pink Flamingos ****[/background]

[background=transparent]Oo-kay... Miinusta eläinrääkkäyksestä. Jostain ihmeen syystä parhaiten mieleen jäävä kohtaus: Nakkipaketilla uhkailija kaupassa. Yksi tuttu neiti tosiaankin toi jonkun jäbän deitille PF-näytökseen. Oli kuulemma ollut hiljaista miestä sen jälkeen. Suhdetta ei syntynyt.[/background]



[background=transparent]161. Game of Werewolves ***[/background]

[background=transparent]Huumori yllätti törkeydellään, mutta sitä olisi pitänyt viljellä paljon enemmän. Sudet (vaiko gorillat.. vaiko wookiet?) olivat sentään hyvin toteutettuja. Kliseinen kerronta ja tarina oli heikoin lenkki.[/background]



[background=transparent]162. MP – Minä pelkään **1/2[/background]

[background=transparent]Lupaava, tinkimättömän kokeellinen tyyli, mutta substanssia ei löydy tarpeeksi. Parasta tässä on tuo nimi, ja sitä teemaa kuvitetaan kyllä sujuvasti. Aikamoinen ylläri että leffan aikana katsomossa örveltänyt “häirikkö” olikin lopulta kiinnostavin kunniavieras, ohjaajan lähin sukulainen ja vielä tärkeässä osassa itse elokuvassa. Only in Night Visions...[/background]



[background=transparent]163. Looper ****[/background]

[background=transparent]Pätevä, tyhmä loppu, lukekaa tarkemmat mielipiteet Elitistin arvostelusta.[/background]



[background=transparent]164. Thale ***[/background]

[background=transparent]Tykkäsin, vaikka tuotantoarvot olisivat saaneet olla paremmat. Ruma digikuva on aikamme vitsaus. Tämä partajäbä osasi ottaa lunkisti. [/background]



[background=transparent]165. The Howling ***1/2[/background]

[background=transparent]Jotenkin päässyt vanhentumaan tämä. Hienoja kohtauksia täynnä, mutta kokonaisuus ei jotenkin aivan täysillä toimi. Danten humaani kosketus ehkäpä toimii kauhuelementtejä vastaan.[/background]



[background=transparent]166. Excision ***-[/background]

[background=transparent]Muuten unohdettava mutta pääosaa (AnnaLynne McCord) oli mukavan hypnoottista katsella. Watersille oli kirjoitettu täysin tyhjänpäiväinen rooli. Samoin Malcolm McDowell ja Ray Wise alikäytettiin. [/background]



[background=transparent]167. Desperate Living ****+[/background]

[background=transparent]Pakko likettää [/background]



[background=transparent]168. Henge ****-[/background]

[background=transparent]Pitkästä aikaa raivokasta bodyhorroria. Etenkin pidin kovaäänisestä huutamisesta ja sätkyilystä. Olisi kaivannut lisää budjettia kuitenkin, tai nokkeluutta halpuuden peittelyyn. Myös lyhäri Big Gun oli kohtuullinen. [/background]



[background=transparent]169. The ABC’s of Death ***1/2[/background]

[background=transparent]Mitäh, episodielokuvat voivat sittenkin olla hyviä? Jokaisessa episodissa aivot pääsivät työskentelemään yrittäessään keksiä kuka on ohjaaja ja mihin sanaan kyseinen kuoleman aakkonen perustuu. Ainakin Yamaguchin, Iguchin, Nishimuran ja Cattet/Forzani duon tunnistin tyylistä. Paras episodi oli ylivoimaisesti se “I find this hard to fap to” ‑tyylinen, en muista enää nimeä. Jotenkin olisin luullut että se juuri olisi ollut A Serbian Film ohjaaja Spasojevicin käsialaa mutta ei![/background]



[background=transparent]170. Nightbreed – The Cabal Cut **[/background]

[background=transparent]Cabal Cut, more like Crapal Cut! No tästä olisi aika paljonkin sanottavaa. Nimittäin VITTU MITÄ PASKAA!! Joku kahjo on saanut jeesus-kompleksin ja luulee “pelastaneensa” Clive Barkerin vision länttäämällä randomisti kaikenlaista lisämatskua leffaan, pilaamalla ennestään hyvin toimineita kohtauksia ja sitten pyörittämällä tätä elokuvayleisöille niin että kuva vaihtuilee villisti sysipaskan vhs-kuvan ja filmiprintin välillä, eikä herra ole viitsinyt poistaa edes aikakoodia kuvasta.. voi morjens. Ja tätä sitten pitää käyntikorttinaan siitä että hänelle pitäisi antaa rahaa jotta vhs-matskut laitettaisiin uuniin, joka muuttaa ne dvd-tasoisiksi?? Gimme a break.[/background]



[background=transparent]Normi-Nightbreedistä tykkään kyllä, about ****[/background]



[background=transparent]171. Shogun Assassin ******[/background]

[background=transparent]Nyt tajusin ekaa kertaa että tässähän on yksi huonohkokin biisi, nimittäin siellä laivakohtauksen lopussa soi täysin tunnelmaan sopimatonta kamaa. Silti iisisti kuusi tähteä. [/background]



[background=transparent]172. Berberian Sound Studio **1/2[/background]

[background=transparent]Saman ohjaajan aiempi Katalin Varga ei ollut kummoinenkaan, ja samalla tavalla BSS ei onnistu olemaan muuta kuin lupaava alku... ei millekään. [/background]



[background=transparent]173. Tulpa ***[/background]

[background=transparent]Kämäinen, rumasti digikuvattu giallo, jossa kuitenkin koko ajan kiinnostava meno ja oudon kekseliästä meininkiä, mutta ei ihme kun tarinasta vastaa Dardano Sacchetti. Vähän kuin kiinnostavampi ja parempi versio Tears of Kalista. [/background]



[background=transparent]174. Cut-Throats Nine ****-[/background]

[background=transparent]Erinomaisen tylyä tylytystä. [/background]



[background=transparent]175. Torrente 4: Lethal Crisis 3D ***-[/background]

[background=transparent]Ohhoh olipas paljon... noh.. tissejä. Ja upea Bond-tyylinen 3D-alkujakso. Mutta mitäs tää juonipaska oli mitä oli tungettu mukaan.[/background]



[background=transparent]176. Wither *[/background]

[background=transparent]Paska ruotsalainen Evil Dead ‑kopio.[/background]



[background=transparent]177. Seeding of a Ghost ****[/background]

[background=transparent]Muistelin että alkupuoli olisi ollut kiinnostavampi, mutta lopussa ainakin tykitettiin täysiä kuten pitääkin kun tällaisen festarin vikat hetket meneillään. [/background]

Hung Fist ( 8.11.2012 07:46)

Haloo ihmiset! Siellä on selvästikin ollut kovatasoinen festari, miksei kukaan kirjoittele foorumille?

Harmittelin myös toisaalla, että kommentointi on tainnut siirtyä facebookin ja muualle, mutta saatinhan tänne vuoden päättyessä parit mielipteet. Laitetaan omatkin näin hätiköiden ja myöhässä:



John Waters: This Filthy World – Filthier and More Horrible

Nasta kuulla läpät elävänä, vaikka monet oli tuttuja juttuja aiemmista live-tallenteista ja kirjoituksista. Henk.koht. kohokohta kuitenkin ilman muuta maestron ilmestyminen jatkobileisiin, joissa mm. pääsin juomaan samasta lasista mistä JW kohteliaasti nautti tarjotun jallupaukun (vaikka muuten pitäytyi valkoviinissä).



RoboCop feat. Verhoeven

Verhoeven oli vähintään yhtä valovoimainen herrasmies kuin Waters, mahtava veiraskaappaus! RoboCopin olisin mieluummin katsellut teatteriversiona filmiltä kuin Dir. Cut:ina digiltä, mutta pieni nillityksen aihe tämä.



Sleep Tight

Taiten tehty maailmankuvaltaan ikävähkö jännäri varsin hyvällä perusidealla, harmi vaan ettei tapahtumien kulku paljoa kiinnostanut. Kokonaisuutta nostaa muutama suorastaan nerokas jännitysjakso, joissa ei oikein tiennyt kenen puolesta homma edes eniten kuumottaa.



Berberian Sound Studio

Katsellessa hiersi selkeämmän sisällön puute, mutta upea periodirekonstruktio lavastuksineen, pukuineen ja täydellisesti roolitettuine italiaanoineen ei antanut tilaa pitkästymiselle. Ei parhaimmillaan monen leffan putken keskellä, sillä vasta seuraavana yönä ja aamuna ehti päässään kelailemaan elokuvaa ja muodostaa siitä monenlaisia tulkintoja. Nyt on jo pitkään tehnyt mieli nähdä teos uudestaan.



Ulvonta

Aika epätasainen ihmissusiklassikko, jossa hyvät puolet jyräävät kuitenkin iisisti huonot. Erityisesti alku on hyvä (ja aikuisempaa matskua kuin Dantelta koskaan sittemmin), finaali taas melko onneton.



Shogun Assassin

Kerrassaan mieletöntä! Osaahan tämän melkein ulkoa, mutta kunnon leffateatterissa isolta kankaalta ja kauniilta printiltä kokemus oli kutkuttava kuin ensi kertaa nähdessä. Jenkkifiöidyn version omat elementit toimivat järjenvastaisen hienosti, pikemminkin elokuvan myyttisyyttä lisäten kuin mitään päinvastaista. Täyden salin yleisö otti tämän myös kiitettävän vakavasti; häiritsevää tyhjän nauramista ei kuulunut vaikka tirskahtelua toki sellaisissakin draamattisissa kohokohdissa, joissa itse lähinnä liikutun niiden vaikuttavuudesta.



God Bless America

Pääosin nauttittava nykymenon satiiiri, tytön jotkut monologit eivät vakuuttaneet ja vähän potentiaalia tuntui jäävän lunastamatta. Suosittelen silti!



Tulpa

Alkaa lupaavana – kieltämättä pöljänä, mutta se nyt kuuluu asiaan – giallopastissina, mutta lässähtää klubiorgioiden jäkeen huonon näyttelemisen ja sekavan juonenkuljetuksen alle. Paljon parempi kuin ohjaajan edellinen Shadow tästäkin huolimatta.



Henge

Meidän Koiviston hypetyksen jälkeen odotukset taisi olla turhan korkealla. Ookoo bodyhorrori, muttei tuonut riittävästi omaa kaluttuun lajityyppiin. Lopusta pidin kyllä. Alkulyhäri tuli torkuttua.



Torrente 4

Hymyilyttihän tämä melkein riittävästi, vaikka välillä jahkataankin tylsiä juttuja kuten futisturnausta (sama ongelma tosin heti ykköstorrentessa). Kolmedee-efektien huippua edustavat kameraa kohti pyllistävä karvainen miesperse juuri ennen yllätysseksiä ja anaalista repäisty ulosteen tahrima telefooni.



Desperate Living

Watersin törkykauden klassikko, josta mieleen syöpyy monet legendaariset repliikit ja sikailut. Alkupuoli ennen Mortvilleä on tosin mielestäni vielä hysteerisemmin hauska kuin kaupungissa sekoilu.



Seeding of a Ghost

Toimiva valinta lopetusslottiin, vaikka ottaakin aikansa kiihdytellessään lopetuksen huurupäisille kierroksille. Finaali on honkkareissa ylittämätön, vaikkei kokonaisuus pärjääkään Boxer's Omenille.



Dredd

En nähnyt varsinaisen tapahtuman yhteydessä, mutta samana sunnuntai-iltana sitten erikoisnäytöksesä. Ihan ookoo kertakatseltava väkivaltascifitoimintarypistys; vähän ihmetyttää NV-kävijöiltä kuultu lähes varaukseton hehkutus. Valitettavasti sisältöpuoli jäi lähes nollaan, kun sarjakuvat olisivat antaneet aineksia paljon enempään. Toimintakin muuttui lopuua kohden tylsäksi, pahikset eivät olleet mistään kotoisin ja kaikki oleellinen sarjiksen satiirisesta hengestä uupui. Olivia Thirlby oli oikein jees, Urban Dreddinä hyväksyttävä, tosin Stallonen luontainen fyysisyys sopi rooliin paremmin (toki elleivät olisi munanneet muutoin '95 elokuvaversiota) – paikoin Urbanista tuli kuitenkin vähän fiilis, että näytellään nyt yrmistellen kovista. Mega City ykkönen jäi myös latteaksi ja oli edellisessä leffassa parempi. 3D taas täysin turhaa, ainoastaan pariin huumekohtaukseen ja kuvaan tornikorttelin korkeudesta toi jotain lisäarvoa. (Vertailun vuoksi Prometheuksessa 3D lisäsi tilan tuntua hienosti – tietty budjettikin eri luokkaa.) Jotain oli kuitenkin tehty oikein, kun leffan jälkeen kotiin lähtiessä tuntui miehekkäältä upottaa pöyräilykypärä päähän!



Killing Them Softly

Myöhemmin leffassa tuli myös katsottua tämä. Pidin kovasti, vaikka pakkohan tämän oli olla 2000-luvun parhaimmistoon lukeutuvan Jesse Jamesin salamurhan jälkeen vähintään lievä pettymys. Koko ajan kiinnostava huolimatta varsinaisen juoniaineksen ohuudesta. Ei nyt ainakaan laskenut odotuksia Dominkin seuraavan leffan suhteen, toivottavasti saa näitä aikaiseksi aiempaa ahkerampaa tahtia.



Parasta: Waters Loosessa, Verhoeven Q&A, Shogun Assassin



Huiman tasokas festari sekä leffatarjonnan että vieraiden osalta, kiitokset järjestelyihin osallistuneille! Colttikonsertissa nähdään!

Minulla jäi varsinainen festivaali tänä syksynä kokematta, mutta Kuopion Kuvakukko järkkäsi myöhemmin Pahat kuvat ‑varjofestarin, jossa pääsi näkemään muutaman NV-leffan.

Berberian Sound Studio

Mielipide on aika tarkkaan sama kuin muillakin, eli ajankuva ja 70-lukulainen eurosleasefiilis kutkuttivat, mutta jotakin pointtia olisi saanut olla mukana.



The Werewolf vs. the Vampire Woman

Tämä oli ensikosketukseni Verikekkereistä tutun Paul Naschyn tuotantoon. Ja jos tämä on El hombre lobo ‑sarjan parhaimmistoa, niin saavat muut elokuvat jäädä kokematta. Elokuva ei ollut mahdottoman huono. Jotkut aineksista olivat ihan kuumottavia, mutta huonoimmat puolet olivat vain tylsiä eivätkä kehittyneet kunnon kalkkunaksi.



The Incident

Ammatillisesta näkökulmasta voisin sanoa, että kaikissa mielisairaalakauhuelokuvissa uhrit saavat mitä ansaitsevat puhtaasti tyhmyytensä ja epäpätevän toiminnan takia. Siksi nämä päätyvät hyvin usein haukotuttamaan, eikä mielenterveyspotilaiden kuvaaminen lääkkeistä seonneina zombeina ole juurikaan pelottavaa.



Kuvakukkoon tuli myöhemmin myös God Bless America, joka on nimestään lähtien jäykästä rautalangasta väännettyä satiiria kaikesta siitä, minkä kaikki tietävät muutenkin olevan yhteiskunnassa paskaa. Pieni budjetti ja Zedin amatöörimäisyys elokuvantekijänä eivät ainakaan parantaneet kokonaisuutta.