Kommenttiraidat

AlexA ( 14.5.2012 10:11)

Totall Recallista best of läpät:

Sadan tonnin sijoitus ja oli joka sentin arvoista.

Jep, Carpenterin The Fog oli mielenkiintoista kuunneltavaa myös ja olen tainnut tuon PoD:n raidan myös kuunnella. Pitäisi melkein tarkistaa, kun en oikein muista mitään.

Mielenkiintoinen oli myös Combat Shockin kommenttiraita, jossa äänessä olivat ohjaaja Giovinazzo ja Jörg Buttgereit. Kommenttiraidan kera leffakin oli parempi.

Alienin raita kuunneltu. Sama tekniikka kuin Aliensissa eli iso määrä kommentoijia, jotka on leikattu ristiin eri kohtauksiin. Englantiteksti ja nimi ennen kommenttia helpottaa kaaosta. Itse raita on sitten rikollisen huono, se pitää sisällään samat jutut kuin levyllä olevissa dokumenteissa kerrottu. Kannattaa siis katsoa mieluummin extrat.

Kaikki Cronenbergin kommenttiraidat ovat olleet erittäin mielenkiintoisia.

Uusintakatselun jälkeen huomasin että

Cruising sisältää myös Billy Friedkinin kommenttiraidan.



Ei välttämättä kaikkein inspiroitunein yksinpuhelu ohjaaja-käsikirjoittajalta, mutta silti ihan mielenkiintoisia juttuja. Liian usein äijä kuitenkin vain kertoo mitä kohtauksessa tapahtuu, tyyliin kohtauksessa jossa Bruce ja Edelson tapaavat biljardisalissa, "tässä kohtauksessa Bruce ja Edelson tapaavat biljardisalissa, he eivät tapaa poliisiasemalla, näin he voivat vaikuttaa siltä kuin juttelelisivat niitä näitä". Ahaa.



Odotin innoissani mitä Friedkin sanoo legendaarisesta WTF-kohtauksesta kuulustelusalissa, mutta hän kuittasi sen yhdellä lauseella "tässä kuulusteltavaa yritetään hämmentää edelleen", ja kys. kohtauksen hän käytti sen kertomiseen kuinka kyseinen DVD on remasteroitu.



Ilmi tuli myös että elokuvasta on leikattu 40 minuuttia, jotka ovat sittemmin kadonneet. Mutta Friedkin korosti että hän pitää tästäkin versiosta, se on sisällöltään kuitenkin sellainen elokuva mikä sen kuuluukin olla.



Ekstroista tulee ilmi kuinka Friedkin oli pakkomielteinen autenttisuudesta. Itseäni yllätti että SM-homobaarit olivat aitoja baareja, ja niiden asiakaskunta oli ns. aitoja tyyppejä aidoissa baarivaatteissaan. Näyttelijät vain hoitivat hommansa (osin improvisoiden) real deal ‑tilanteen vallitessa. Friedkin halusi käyttää mahdollisuuksien mukaan aitoja henkilöitä pienemmissä rooleissa (oikea poliisi esittää poliisia, oikea lääkäri lääkäriä). Alun kohtaus, jossa poliisit pakottavat transut ottamaan suihin, ja myös aiemmin mainitsemani iso-musta-mies-ala-suojassa ‑kuulustelukohtaus on absurdiudestaan huolimatta tapahtunut oikeasti.

Tilasin tuon

Walkaboutin aussi-DVD:n Roegin ja Agutterin kommenttiraita mielessäni.



Kaksikon kommentit on valitettavasti otettu talteen erikseen, ja he vuorottelevat enemmän tai vähemmän 50/50 ‑tyyliin. Eli dialogia ei pääse syntymään.



Roegille merkittävin vastapari elokuvan kohtauksia kuvaillessa on "keinotekoisuus" vs. "totuudenmukaisuus"; sitähän elokuva pääpiirteittäin on. Kommentäärin sisältö ei tarjoa mitään erityisen mieltäylentävää, pieniä anekdootteja ja yksityiskohtia, mutta ei juurikaan elokuvan syntyprosessiin syvemmälle menevää kerrontaa. Roegin ajoittain epäselväksi murinaksi vaipuva puhe tuo välillä mieleen The Fast Shown tarinaa iskevän vanhan juopon, jonka kertomukset päättyvät joka kerta lausahdukseen "I'm afraid I was very, very drunk". Syntyi kuva siitä, että hänen elokuvantekonsa on hyvin intuitiivista, jotain mitä hän ei halua, tai välttämättä edes kykene pukemaan puheeksi.



Kommenttiraidalla korostuu elokuvantekoa värittänyt vapaa asenne, kuvaukset kestivät 4-5 kuukautta, joka on poikkeuksellisen pitkä aika. Pieni ryhmä kulki sinne tänne ja kuvasi kun jotain kuvaamisen arvoista löytyi. Harjoittelua ei juurikaan tapahtunut, vaan Roeg kertoi tähdilleen edellisenä iltana mitä hän on ajatellut seuraavalle päivälle... ja juuri koulunsa päättänyt Agutter tajusi mitä kykeni Roegin visiosta.



Kuuluistasta alastonkohtauksesta Agutter kertoi, että se oli ollut vaikea paikka, mutta Roeg oli saanut hänetkin vakuuttumaan että se on elokuvan kannalta ehdottoman oleellinen; se kuvaa vain viattomuutta ilman eksploitaatioelementtejä. Niin kovin keskeistä seksuaalisuusteemaa otetaan esiin yllättävän vähän, ehkä siitä ei ole mukava puhua. Monien merkityksellisen seksuaalisten otosten kohdalla ääniraidalla ollaan hiljaa tai puhutaan aivan muusta.



Kaiken kaikkiaan kommenttiraidasta välittyy kuvausrupeaman intiimiys ja intensiivisyys (Agutter kertoi kuinka paluu "sivistyksen" piiriin oli ollut hankala)... jopa niin pitkälle että Walkaboutia ei voi pitää täysin näyteltynä elokuvana, vaan siinä taltioidaan aitoja reaktioita, tavoitetaan Roegin korostama totuudenmukaisuus tavalla, joka tekee elokuvasta yhden elokuvahistorian hienoimmista ja koskettavimmista.

Kommenttiraidat tulee kuunneltua miltei aina. Ohjaajan esitelmä elokuvastaan "aina" ja muiden yleensä. Yleensä sikäli mikäli ovat kuuntelukelpoisia. Esimerkiksi Hot Fuzzin (2007) blu-raylla on viisi kommenttiraitaa, joista Sandford Police Service-raita on sietämätön näyttelijä Olivia Colmanin takia. Colmanilla ei ole mitään sanottavaa, mutta äänessä pitää olla koko ajan, keskeyttämällä jatkuvasti muita levottomilla ja tyhjänpäiväisillä heitoilla "ihanko totta", "ai jaa", "totta" sekä teennäisellä naureskelulla. Onneksi veteraaninäyttelijöiden Paul Freeman, Kenneth Cranham, Timothy Dalton ja Edward "Wicker Man" Woodwardin jutustelu on niin paljon leppoisampaa, että kestää kaksi kuuntelua.

Mutta osaavat ohjaajatkin olla raivostuttavia. Tim Burton hokee y' know'ta Batman Returnsin kommenttiraidalla kymmenen ensimmäisen minuutin aikana 53 kertaa, eli keskimäärin 11 sekunnin välein. Sitten väsähdin laskemiseen. Ja kuuntelemisen, sillä olisi ollut vielä 116 minuuttia samaa jankutusta.



– vielä Spaceballsin tupla-DVD:llä 2005 ollut täyspitkä dinkinkielinen kommenttiraita on mukamas kadonnut ja 2009 julkaistulle blu-raylle on laitettu ainoa jäljellä oleva muutaman minuutin katkelma



– TV-elokuvan Flight 93 (2006) käsikirjoittaja Nevin Schreiner liikuttuu niin kovin omasta työstään, että itkeä vollottaa ääneen elokuvan viimeiset kaksikymmentä minuuttia



– William Friedkin teki asiallisen ja informatiivisen kommenttiraidan Manaajan ilmeisesti Suomessa julkaisemattomaan ohjaajan versioon (121'35" NTSC), mutta sabotoi tahallaan ns. ennennäkemättömän version (131'59" NTSC) (nimimerkki RobanHood DVD Plazan foorumilla huhtikuussa 2003: Jaksoin puoli tuntia kuunnella, kuinka jäbä harvakseltaan tylsistyneellä äänellä totesi mitä kuvassa näkyy, tyyliin "nyt hän kävelee ovelle".)



– Trash videon TV-sarjan Juhlajätkät (2000-2004) äänekäs muistelu alkaa hilpeän kaljoittelun vauhdittamana, mutta hiipuu janoisimpien sammuttua viimeiseen episodiin päästessä



– tuo Trash videon harrastama juopottelu ja syöpöttely on pilannut monta kommenttiraitaa; suomalaisen Rakkaudella, Maire-elokuvan (1999) kohdalla taisi kuitenkin käydä päinvastoin, sillä liian tiiviisti ohjaaja Veikko Aaltoseen ja nimiroolin esittäjä Eeva Litmaseen kiinnitetyt mikrofonit paljastavat nolosti elimistön äänekkään ravinnontarpeen



– Rambo III:n ohjaaja Peter MacDonald paljastaa arveluttavia asenteitaan elokuvan loppupuolen vankilakohtausten aikana, sillä MacDonaldin mukaan mukana piti olla raiskauskohtauksia, mutta "päätimme seksin sijaan satsata väkivaltaan"



– Michael Cimino haluaa heti Kauriinmetsästäjän alussa korjata yleisen väärän käsityksen elokuvan amerikkalaisuudesta, sillä elokuva on 100% brittiläinen, eikä USA:sta tullut rahoitusta yhtään ainutta senttiä ("tämän tekeminen USA:ssa oli mahdotonta"), mutta IMDb ei vain suostu poistamaan USA:ta valmistusmaan kohdalta tai edes muuttamaan Britanniaa päätuotantomaaksi (kokeilin taas tänään)



– Angel Heartin (1987) ohjannut Alan Parker oli laiminlyönyt valmistautumisen tarinoimaan elokuvastaan, sillä tämä pitää useiden minuuttien taukoja ja havahtuu yhden tauon jälkeen hämmästelemään "oliko tässä tämmöinenkin kohtaus? En yhtään muistanut"



– suurin positiivinen yllätys kommenttiraidoissa on ollut tositapahtumiin perustuvalla GoodFellasilla (1990) oleva todellisen gangsteri Henry Hillin ja tämän rikollista uraa tiiviisti seuranneen entisen FBI-miehen Edward McDonaldin jutustelu näiden katsoessa omasta elämästään kertovaa elokuvaa





Sinänsä voin vastata Jakelin avausviestissä esittämään kysymykseen "Moniko katsoo leffoja kommenttiraidoilla?", etten minä ainakaan koskaan. Kommenttiraidan tarkoitus on tulla kuulluksi. Sitä kuunnellessa surffataan netissä, pelataan tietokonepelejä, harjataan kissaa tai tehdään muuta hyödyllistä. Jos kommentoija viittaa johonkin tiettyyn kohtaukseen, niin silloin tietysti vilkaistaan mitä kohtaa elokuvassa tämä tarkoittaa ja jatketaan mitä oltiin tekemässä. Ei ole mitään järkeä katsomalla katsoa 121 minuuttista Hot Fuzzia viiden kommenttiraidan takia kuuteen kertaan. Kymmenen kuuntelutunnin aikana ehtii tehdä tietokoneen ääressä rutiiniluotoisia töitä täyden työpäivän verran.

Commandon kommenttiraita (äänessä Mark L. Lester) oli melko tylsä, muutaman mielenkiintoisen tuotannollisen detaljin lisäksi lähinnä melko turhaa jorinaa kuvauspaukoista sun muista. Commandon pitkästä esituotantovaiheesta ei juurikaan puhuta jne. Sama raita suomitekstillä on sekä dir cutin ja theatherical cutin mukana. Välillä Lester pitää pitkiäkin taukoja puhumatta mitään.

Pakko puoltaa tuon Commando:n kommenttiraidan tylsyyttä. Tovi takapakkia ks. kokonaisuudessaan kuunnelleena, ja kynsiä purukaluston kulmaosastolla kauttaaltaan kuluttaneena totean, jotta: voi vitun karva, että teki taas mieli lyödä lyijykynä korvaan! Puuduttavampia pumpulipainajaisia mikrofonin tuolla puolen.

[font=arial, helvetica, sans-serif]Käsikirjoittajat pääsevät valitettavan harvoin kommentoimaan ideansa lopputulosta, mutta elokuvan SWAT (2003) DVD:llä (puuttuu blu-ray-julkaisuista) turinoivat kirjoittajat Ron Mita, Jim McClain, David Ayer ("Dark Blue" ja "Training Day") ja David McKenna ("American History X") sen verran mielenkiintoisia, että täytyy todella vakavasti suositella kaikille kiinnostuneille ja ihan elokuva-ammattilaisille.[/font]

[font=arial, helvetica, sans-serif]Ei ole helppoa toimintaelokuvan käsikirjoittaminen, jos tuotantoyhtiö haluaa kesän hittielokuvan ikärajaksi PG-13 ja Motion Picture Association of America sallii roolihahmojen huonot tavat vain opettavaisessa kontekstissa[/font][font=arial, helvetica, sans-serif]. Ilmeisesti [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]ei olekaan sattumaa[/font][font=arial, helvetica, sans-serif], että slasher- ja kauhuelokuvissa [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]ensimmäisinä [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]kuolevat esiaviollista seksiä harjoittaneet.[/font]

Kari Häkkinen ( 4.8.2012 15:58)

[font=arial, helvetica, sans-serif]. Ilmeisesti [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]ei olekaan sattumaa[/font][font=arial, helvetica, sans-serif], että slasher- ja kauhuelokuvissa [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]ensimmäisinä [/font][font=arial, helvetica, sans-serif]kuolevat esiaviollista seksiä harjoittaneet.[/font]

Onko joku joskus sen olettanut olevan sattumaa?

Espanjalaisen mokumentin [•REC] (2007) seuraavana vuonna valmistuneen USA:laisen uusintaversion Quarantinen kommenttiraidalla ei mainita sanallakaan alkuperäisversiota. Tökeröä, sillä tuollainen perusasia ei voi "unohtua". Saati olla olematta tekijöiden tiedossa.

Ei ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun kommenttiraitoja sensuroidaan. Tuotantoyhtiöt kieltävät usein seurantadokumenteilta ja kommenttiraidoilta viittaukset muiden yhtiöiden tuotteisiin. Mikä tietysti vituttaa elokuvantekijöitä. Dokkarin Hot Fuzz: The Fuzzball Rally (2007) kommenttiraidalla Simon Pegg tai Nick Frost ihmettelee USA:laisten liukuportaiden juurella olevaa sumennettua mainosta. Ohjaaja Edgar Wright kertoo sen olevan Simpsons the Movien elokuvajuliste, jonka tuottajat halusivat pimittää katsojilta. Wright sanoo ihan suoraan olevansa vahingoniloinen, kun voi pilata sensuuriyrityksen. Kohta sama Simpsons the Movie-juliste löytyy IMDb:stä Fuzzball Rallyin movie connectionsista.

Ei kestänyt hermot John Carpenterin The Thingin kommenttiraitaa loppuun saakka. Kurt Russell on sietämätön tyhjännauraja.

Charles "Chuck" Russell kertoo elokuvan Bless the Child (2000) kommenttiraidalla lopputekstien aikana, että tärkein asia elokuvan teossa on uskoa hankkeeseen.

Todennäköisesti Russell tarkoittaa toisenlaista uskoa elokuvan keskivaiheilla, jolloin tämä paljastaa saatanallisen uskonlahko The New Dawnin käyttämien symbolien ja manausten olevan harmittomia, sillä ne oli keksitty elokuvaa varten. Katolilaisen kasvatuksen saanut Russell ei halunnut vaarantaa elokuvan tekijöiden työturvallisuutta käyttämällä satanistien aitoja tunnuksia ja rituaaleja.

Kari Häkkinen ( 14.9.2012 13:38)

Ei kestänyt hermot John Carpenterin The Thingin kommenttiraitaa loppuun saakka. Kurt Russell on sietämätön tyhjännauraja.

Sama juttu Carpenterin Big Trouble In Little Chinassa. Yhdeksännentoista sekunnin kohdalla Kurt Russell pääsee ensimäisen kerran ääneen ja tyrmää kuunteluhalut ääliömäisellä röhönaurullaan.