No niin. Nyt se on sitten nähty ja koettu, eivätkä fiilikset todellakaan viistä kattoa. John Carter ‑kirjathan olivat niitä mökillä n-kertaa luettuja opuksia, joiden kulmat olivat kurtistuneet toistuvasta lukemisesta sekä talvien tuomasta kosteudesta. Noiden elämää nähneiden opusten siivin pieni poika saattoi kuitenkin syöksyä fantastisiin maailmoihin, joita sitten luotiin uudestaan kavereiden kanssa leikeissä.


Tältä umpinostalgiselta pohjalta olinkin valmis antamaan tekijöille paljon anteeksi, itse asiassa todella paljon, mutta silti tämä päältä näyttävä elokuva tuntui mojovalta potkulta nivusiin. Carterin hahmosta oli onnistuttu karsimaan pois kaikki vetovoima ja SW-universumista karanneet cgi-otukset toistivat kaikkea sitä mikä edellä mainitussa Phantom Menacessa otti pannuun. Ainoa toivo on muutaman vuoden tauko ja kunnon reboot tuoreiila voimilla. Tämä sattui todella paljon.