Nyrkkeilyelokuvat

Onhan aihetta vähintään sivuttu yhdessä jos toisessa ketjussa ja paikassa, mutta mielestäni genre ansaitsee ihan oman nurkkauksensa.

Mitkä ovat siis ne sinulle rakkaimmat kilpanyrkkeilyn elokuvat? Mitkä taas ovat olleet suoria sitomisnyhjäyksiä, iskuja vyön alle tai jopa potkuja munille?

Pisteytyksiä, miniarvioita, suosituksia, välttelykehoituksia, tarinoita, kokemuksia, näkökulmia, jotainmuutamitä?



Pakko ei ole jättää rockyja, ragingbulleja ja milliondollarbabyja ulos keskustelusta, mutta nämä lienee kaikille niin tuttuja, että etenkin itseäni kiinnostaisi kuulla niistä kaikista missatuista tai vähän tunnetuista helmistä (ja miksei myös sontakasoista), mitä elokuvaksi on päätynyt. Olen ainakin ymmärtänyt, että 30- ja 40-luvulla aihe oli suhteellsien suosittu, ja tältä aikajaksolta on ainakin itselläni liuta aukkoja sivistyksessä, joita kiinostaisi paikata.



Ehdottomasti rajaisin ulos tästä topicista kaikki muuhun kuin nimenomaan perinteiseen nyrkkeilyyn keskittyvät elokuvat – eli kungfuiluille sun muille on ne omat paikkansa. Sillä ei sitten ole väliä, tapahtuuko mäiskiminen virallisesa kehässä vai laittomana otteluna jonkun takapihalla, kunhan kyse on nyrkkeilystä kilpailuna enemmänkin kuin itsepuolustuksena.



Gongi soi – antaa palaa!

Omia suosikkejani on Tsukamoton

Tokyo Fist. Realistista nyrkkeilykuvaustahan siitä ei saa millään, mutta hektinen tykitys ja taustalla kummitteleva kieroutuneen suhteen draama ja särkyvät ihmiset vievät todella mukanaan. Ja voi hyvä isä, tässä elokuvassa iskujen jälki on yltiöliioitellun brutaalia tavaraa.



Kakarana tuli tykättyä aika paljon Eastwoodin Every Which Way But Loosesta ja Any Which Way You Canista – jälkimmäinen oli suomenkieliseltä nimeltään Lällärit lakoon, ekan osan kotimaisesta niemstä ei ole mitään muistikuvaa – parivaljakko niin paljon esitteli laittomien rystystennaputtelujen maailmaa, että se voitaneen näihin laskea. Vaikea sanoa, miten näin vuosien jälkeen iskisivät, mutta näistä on lämpimiä muistoja.



Mickey Rourkellahan oli 80-luvulla joku nyrkkeilypätkä, minkä muistan pentuna TV:stä nähneeni, mutta ei mitään muistikuvaa leffan nimestä tai laadusta. Soittaako kenelläkään kelloja, ja oliko millainen elämys? Charles Bronsonin Hard Times kanssa kiinnostaisi nähdä.



Ja joo, sanomattakin selvää, että Raging Bull nyt vaan on ihan helvetin hieno, ainakin IMO.



Paljon porua, vähän villoja ‑osastolta tulee mieleen suht' vähän aikaa sitten nähty Hammer, jossa oli vain siteeksi nyrkkeilyä, vaikkakin yllättävän intensiivisesti ja mukavasti toteutettuna. Jäi kyllä kaiken sekoilun vuoksi sekä blaxploitaationa että nyrkkeilyleffana keskinkertaiseksi, vaikka oli sekä ihan viihdyttävää ja sujuvasti katseltavaa että turhuusmittarin nimeltä IMDB-keskiarvoa selvästi parempi elokuva.

Leo Meller II ( 25.9.2011 22:55)

Mickey Rourkellahan oli 80-luvulla joku nyrkkeilypätkä, minkä muistan pentuna TV:stä nähneeni, mutta ei mitään muistikuvaa leffan nimestä tai laadusta. Soittaako kenelläkään kelloja, ja oliko millainen elämys? Charles Bronsonin Hard Times kanssa kiinnostaisi nähdä.

Rourken elokuva on Viimeinen erä (Homeboy) v. 1988. En ole itse tuota vielä katsonut.



Bronsonin Hard Times oli muistaakseni varsin ok.

Leo Meller II ( 25.9.2011 22:55)

.



Kakarana tuli tykättyä aika paljon Eastwoodin Every Which Way But Loosesta ja Any Which Way You Canista – jälkimmäinen oli suomenkieliseltä nimeltään Lällärit lakoon, ekan osan kotimaisesta niemstä ei ole mitään muistikuvaa –

Mies San Fernandosta

Nyrkkeilyaihetta sivuaa myös Kitanon mainio

Kids Return (Kizzu ritân). Koulussa lähinnä häiriköimiseen ja muuhun perseilyyn keskittyneet kaverukset Shinji ja Masaru etsivät uraa koulun jälkeen. Masaru ryhtyy yakuzaksi ja Shinji nyrkkeilijäksi.

Korealainen

Crying Fist (Jumeogi unda) on erinomainen tarina kahdesta nyrkkeilijästä, jotka saavat sen viimeisen mahdollisuuden.



Mark Wahlbergin Taistelija ja John Hustonin ohjaama Fat City ovat myös päteviä nyrkkeilyleffoja, joskaan eivät mestariteoksia. Molemmissa kuvataan aihetta karusti ja turhia romantisoimatta.

Jossain välissä 90-lukua oli kavereiden kanssa tuhoontuomittu projekti, jossa koitettiin katsoa kaikki Louis Gossett, Jr.:n elokuvat. Jälkikäteen harmitti vietävästi, kun

Diggstown (Keskiyön puhallus, 1992) jäi näkemättä, ja kaveri kehui, että sehän on ihan juniorgossettin parhaimmistoa! Mikä nyt ei välttämättä ihan kubrickia tarkoita, mutta eikös tuo lie ihan siedettävä? Ja kuinka "puhdasverinen" nyrkkeilyelokuva?

Viimeinen isku a.k.a. The Set Up (1949) nostetaan useimmiten film noir-listoille, mutta Robert Wisen ohjaus on myös pätevä nyrkkeilyelokuva. C-sarjan iskijöiden otteluillan kuvauksessa välittyy harvinaisen hyvin se henkensä kaupalla ‑mentaliteetti, jonka gansterielokuvat linjaavat pikkunilkkiien ainoaksi tavaksi selvitä epäreilussa maailmassa. Kun tähän päälle lisätään vielä nyrkkeilyelokuvista tuttua järjen rajat ylittävää kunniantuntoa, syntyy kekseliään noirin ja miehekkään nyrkkeilykuvauksen uljas hybridi, jonka ottelukohtauksissa on häkellyttävän paljon potkua.

Kaksi kovaa vankilanyrkkeily saagaa, molemmista ilmestynyt kaksi ekaa osaa suomessa :

Kasarilta :



Isku Vapauteen – Penitentiary (1979)

Koston Nyrkit – Penitentiary II (1982)

Penitentiary III (1987)



2000-luku



Undisputed – Teräskehä (2002) – Walter Hill

Undisputed II – Teräskehä 2 (2006)

Undisputed III : Redemption (2010)

Undisputed III on enemmänkin potkunyrkkeilyä. Hyvää viihdettä silti.

Esa Meisalmi ( 26.9.2011 13:47)

EDIT: http://www.elitisti.net/forum/topic/3875-boxing-day-nyrkit-heiluu/

Jep, noteerattu ennen tämän perustamista, mutta tuomitsin sisällön isolta osin sisältököyhäksi luetteloksi irtonimiä erikoisesti nimetyn juhlapyhän innoittamana, pääasiassa vailla perusteluja. (Sehän ei ole suinkaan topicin perustajan vika, ei käsitetä väärin.)

Kuten saatesanoissa totesin, "miksi" kiinnostaa meikäläistä ihan yhtä paljon kuin "mitä".



Ja kiitokset jo osallistuneille – heti sain kasan itselle uusia vinkkejä, mitä lähteä tarkastelemaan. Mukavasti päässyt aasialaistakin osaamista esille tältäkin alalta, mikä on aina positiivista.

Plissken ( 26.9.2011 14:57)

Viimeinen isku a.k.a. The Set Up (1949) nostetaan useimmiten film noir-listoille, mutta Robert Wisen ohjaus on myös pätevä nyrkkeilyelokuva.

Samaan hengen vetoon pitää muistaa Kubrickin Tappava suudelma (1955). Vaikka pääasiassa kyse onkin muusta kuin nyrkkeilystä, niin nyrkkeilypätkät ovat kuitenkin erittäin sähäkästi toteutettu – aikaansa edellä, voisi jopa sanoa.

John Huston : Fat City (1972) w/ Stacy Keach & Jeff Bridges

Tykkäsin ja pitää tästä muutkin. En tiedä onko liian tuttu?

Hyvä leffa!



EDIT: äh, olihan se tuolla mainittu. En vaan huomannut ja vähän ihmettelin myös,

kun sitä "ei oltu" mainittu... Vaan olihan se.

Red Right Hand ( 26.9.2011 18:11)

Samaan hengen vetoon pitää muistaa Kubrickin Tappava suudelma (1955). Vaikka pääasiassa kyse onkin muusta kuin nyrkkeilystä, niin nyrkkeilypätkät ovat kuitenkin erittäin sähäkästi toteutettu – aikaansa edellä, voisi jopa sanoa.

Kaupan hyllylle olikin näemmä sopivasti ilmaantunut muutama Kubrickin 50-luvun työnäyte uunituorein suomalaispainoksin, seassa myös tämä.

50 centtiä menin tuohon Will Smith ja Ali hommaan laittamaan, mahtaneeko olla mistään kotoisin

When We Were Kings nyrkkeilydokkari kannattaa tsekata, siinä oikea Ali on voimiensa tunnossa