VAIN MUUTAMAN SERGION TÄHDEN

Disco Studd ( 10.12.2011 11:55)

Miksi emme käyttäisi elokuvasta sen suomalaista nimeä, joka on kaikilla tasoilla parempi kuin alkuperäinen: Petturit hirteen, companeros!

*facepalm* No ei kyllä todellakaan ole. Loppukohtauksessa tuon lävähtäminen ruutuun jopa häiritsi – luultavasti muitakin kuin espanjan alkeet osaavia.



Ikävästi hyppi tuo printti arkistolla muutamissa kohdissa, mutta maagisesti kankaalla ehti aina vilahtaa oleellisin tekstitys joka selitti mistä oli kyse. Hieno teos.

On kieltämättä noloa, että elokuvan avainrepliikki on pitänyt suomentaa ja ruotsintaa päin vittua, jotta se natsaisi Kamras-filmin nimenkeksijän "mahtavaan" saavutukseen (jota ei onneksi enää videojulkaisuissa käytetty). "Vamos a matar companerosissa" pointti ei tietenkään ole vain lauseen sisältö vaan espanjankielisyys ja se, että repliikin esittää ei-meksikolainen ulkomaalainen, mitä Corbucci & co ovat korostaneet antamalla italoleffalle poikkeuksellisen espanjankielisen alkuperäisnimen.

Ainoa Kamras-nimen ja tarinan välinen mahdollinen yhteys taitaa olla sivujuoni, jossa Jack Palance haluaa hirttää entisen liiketoverinsa Franco Neron. Meksikon vallankumous ‑länkkäreissähän hirttäjäiset ei kuulu kuvaan, vaan teloitukset hoidetaan kiväärikomppanian toimesta seinää vasten... Ilmeisesti Freddi Kamrakselle alkoi 1970-luvun lopulla valjeta, että moderneja länkkäreitä voi myydä myös lattarivivahteilla, koska antoi Enzo G. Castellarin intiaanipläjäykselle Keomalle nimeksi Caramba, vaikka siinä ei ole ketään eikä mitään meksikolaista. "Caramba" muuten huvitti ohjaajaa niin paljon, että Enzo halusi muistoksi kuvan itsestään Suomi-VHS kourassa.

[sup]Vai niin. No ilman tuota kontekstia "petturit hirteen" on mielestäni silti erittäin hyvä ilmaisu, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.[/sup]

Lauri Lehtinen ( 12.12.2011 09:31)

On kieltämättä noloa, että elokuvan avainrepliikki on pitänyt suomentaa ja ruotsintaa päin vittua, jotta se natsaisi Kamras-filmin nimenkeksijän "mahtavaan" saavutukseen (jota ei onneksi enää videojulkaisuissa käytetty). "Vamos a matar companerosissa" pointti ei tietenkään ole vain lauseen sisältö vaan espanjankielisyys ja se, että repliikin esittää ei-meksikolainen ulkomaalainen, mitä Corbucci & co ovat korostaneet antamalla italoleffalle poikkeuksellisen espanjankielisen alkuperäisnimen.



Ainoa Kamras-nimen ja tarinan välinen mahdollinen yhteys taitaa olla sivujuoni, jossa Jack Palance haluaa hirttää entisen liiketoverinsa Franco Neron. Meksikon vallankumous ‑länkkäreissähän hirttäjäiset ei kuulu kuvaan, vaan teloitukset hoidetaan kiväärikomppanian toimesta seinää vasten... Ilmeisesti Freddi Kamrakselle alkoi 1970-luvun lopulla valjeta, että moderneja länkkäreitä voi myydä myös lattarivivahteilla, koska antoi Enzo G. Castellarin intiaanipläjäykselle Keomalle nimeksi Caramba, vaikka siinä ei ole ketään eikä mitään meksikolaista. "Caramba" muuten huvitti ohjaajaa niin paljon, että Enzo halusi muistoksi kuvan itsestään Suomi-VHS kourassa.

Teatterilevittäjä oli Valio-Filmi, ei Kamras.

OK, pitää kaivaa esiin Valio-Filmin Suomi-juliste ja katsoa sitä vähän useammin... Valio onnistui kiitettävästi yhden spagun nimen suomentamisessa,

Nobody on nerokkain on napakka yhdistelmä Sergio Leonen viimeisen länkkärituotannon kahdesta eri a.k.a.-nimestä (A genius, two partners and a dupe / Nobody's the greatest) jotka sanatarkasti käännettyinä ei toimisi sanaleikkeinä eikä oikein muutenkaan. Harmi että leffan esityskopioita ei arkistoitu.

Petturit hirteen, compañeros! on nimenä erinomainen, mutta ei sovi oikein elokuvan, jonka sankarit eivät ole aivan "seisovaa vettä", keskeisiin teemoihin. Toisaalta myös diggaan sitä, että paikallisväri ajaa viimeisen repliikin käännöksessä kaiken muun ohi, käännöstekstin ollessa muutenkin aika rempseää. Osoittaa ainakin enemmän harkintaa kuin Huuliharppukostajan 90-luvun myyntikasetti, jossa lopun "Once upon a time in the west..."-tekstille pamahtaa elokuvan virallinen nimisuomennos – mainio nimi, joka ei kuitenkaan kuulu nimenomaan sinne.

Valio-filmiltä myös Naurava paholainen on napakka, joskaan ei sekään kamalasti elokuvan sisältöön liittyvä nimi.

Naurava paholainen viittaa varmaan Gian-Maria Volonteen jonka tavaramerkki For a Few Dollars Moren Indio-hahmona oli mielipuolinen hekottaminen, leffaa on tavallaan myyty Indion spin-offina ja tekijöilläkin on kommunistiaatteiden lisäksi voinut olla mielessä jotain tällaista, kun näyttelijäkaartissa on noin puolet Sergio Leonen leffan ryöväreistä. Companerosissa lojaliteetti ja se minkä puolesta taistellaan vaihtuu vähän väliä ja joltain kantilta katsottuna kaikki henkilöt voivat olla asiansa pettureita, mutta tuskin muut kuin kenraali Mongo vaatisi "pettureita hirteen", tällaisen tunkeminen Franco Neron suuhun on tyylivirhe josta sateenkaari-Nordic onneksi vapautti Suomen kansan...

Ennen vuodenvaihteen italocrime/road movie ‑rautaisannosta VAIN MUUTAMAN SERGION TÄHDEN päättää syksyn western-putken Sergio Corbuccin erilaisella lännenklassikolla. LÄNNEN KARHUKOPLA (Sonny & Jed / La Banda J & S; Italia-Espanja-Länsi-Saksa 1972) yhdistää ohjaajan ruudinsavuisiin köyhät vs rikkaat ‑jännitteisiin naisnäkökulmaa ja rujoa rakkautta. Tomas Milian (Companeros) on Robin Hood ‑meiningin ja silkan öykkäröinnin rajavyöhykkeellä elävä lainsuojaton Jed Trigado ("Mä ryöstän vain rikkailta ja mitä köyhiltä edes voi ryöstää?"). Jedin partneriksi hankkiutuu naiivi orpotyttö Sonny (Susan George, Olkikoirat) ja kulmikas kumppanuus kehittyy merkilliseksi viha-rakkaussuhteeksi.



Brutaali sheriffi Franciscus (Telly "Kojak" Savalas) jaksaa vainota pariskuntaa sokeutumisestaan huolimatta. Bordelliemännän roolissa nähdään ikimuistoinen arthouse-diiva Laura Betti (Teorema, 1900, Kalman hääyö). Täysillä näytellyn kokonaisuuden pisteitä nostavat myös Ennio Morriconen musiikki ja aina muodikkaan Tellyn asut. Corbucci yhdistelee varmoin ottein toimintaa, tunteita sekä nauruhermoja ja immenkalvoja koettelevaa 1970-lukulaista epäkorrektiutta. Kyseessä on myös ainoa spagettiwestern, jonka sankari syö spagettia! Harvoin nähdystä elokuvasta ei ole virallista englanninkielistä dvd:tä, ja julkaisuoikeudet ovat ilmeisesti jumissa tuottaja Roberto Loyolan (Rabid Dogs) sotkuisessa kuolin- ja konkurssipesässä.



Sergio Corbucci: LÄNNEN KARHUKOPLA Orionissa lauantaina 17.12. klo 21.00 – Huom: AINOA ESITYS. Tervetuloa!



USA-trailer:

Corbucci ja Tomas Milian työn ääressä:

!



"Corbucci ja Milian ovat neroja!"

‑Turku ZOG/Punk in Finland ‑foorumi



"The ideas are fresh, the acting and casting are perfection in a film canister"

Korano/Spaghettiwestern.net



"Corbuccille ominaista kaunista kuvaa ja poikkeavaa aiheenkäsittelyä... Kuuluu lajin pitkään oppimäärään."

Lasse Tapionsalo/Elitisti.net



IMDb user comments:



"This movie is definitely not your average spaghetti western, and it's uniqueness is part of what makes it great. Ennio Morricone's score is brilliant, and one of his more memorable."



"works so well mostly thanks to excellent performances from the beautiful Susan George and the immensely talented Tomas Milian and Telly Savalas who is effective as the lawman. This is an excellent Spaghetti Western and not one to miss!"



"if you get a chance, don't miss this great Susan George film"



"Watched today, J&S is a master spaghetti-western, totally on the average of the best Corbucci. Besides the very good Tomas Milian's performance, the witty dialogues, the fabulous cast (Susan George, Telly Savalas, Laura Betti), the charming winter-time Almeria desert locations, the fast pace of the narration and the excellent Morricone's score, J$S stands out for the memorable Jed and Sonny characters and for the love Corbucci shows, once more, for the losers, the marginals and the misfits. J&S is a genuine tale about two people trying to survive and keep their freedom in a world which didn't give them any chance. And if you think Corbucci is chauvinist in the way he describes the relationship between Jed and Sonny, wait until the ironic end of the movie to express your judgement. Definitely, Corbucci knew what he was doing."

Joulu ilman italocrimeä on sairaan mielikuvitusta. Vain muutaman Sergion tähden ‑retrospektiivi tuo ruutia juhlasesonkiin Sergio Solliman kovalla ja kauniilla action-noirilla Armoton mies (Citta violenta / Violent City / The Family, 1970), jossa ammattitappaja Charles Bronson sekä Jill Ireland ja Telly Savalas joutuvat kovaan peliin New Orleansin alamaailmassa. Amerikkaan sijoittuvien italialaisten rikoselokuvien kärkiteos on silmäähivelevän tyylikäs ja valkokankaalla äärimmäisen harvinainen: USA:sta löytynyt 35 mm scope ‑printti lähtee takaisin heti joulun jälkeen, eli nyt jos koskaan kannattaa toimia nopeasti. Luvassa on se ehjempi ja timmimpi alkuperäinen export-versio eikä dvd:ltä ja Teemalta tuttu italia-englanti-sössötys, jossa on hieman liikaa New Orleansin nähtävyyksiä ja katukuvaa. Nyt sanotaan "natural born killer" eikä "nato per uccidere", eli tämän version on Quentin Tarantinokin nuorena nähnyt.



Sergio Sollima: ARMOTON MIES @ Orion ke 21.12 klo 21:00 & pe 23.12 klo 21:00. Tervetuloa!



"This colorful, violent noir, made by one of the most skillful Italian genre directors, has a lot going for it. It's made in a pop art, post-POINT BLANK style; the pacing is clean and tight; the music is by Ennio Morricone; how could it get any better than that? Well you could sprinkle some Charles Bronson on that bitch. When it comes to ice-cold killing machines, Charles Bronson is the man for the job. He looks like a rage in a track suit. Vicious, brutal, essential." ‑Lars Nilsen "



"My favourite Italian genre movie is Violent City"

‑Nicolas Windig Refn (Drive)



"It's terrific"

‑Quentin Tarantino



"Enpä ole Bronkkaa coolimmassa elokuvassa nähnyt"

‑Yotsuya / Elitisti-foorumi

[font=Arial]"Makes Death Wish look like wishful thinking!" [/font]



[font=Arial]Älykkään äijäelokuvan mestari Sergio Sollima sanoo viimeisen sanansa Vain muutaman Sergion tähden ‑sarjassa rikosdraamalla Vankikarkuri (Revolver, 1973), jossa kovanyrkkinen vanginvartija Oliver Reed ja liukas pikkuroisto Fabio Testi joutuvat öljypohatan salamurhasta käynnistyneeseen kujanjuoksuun. Solliman sekä Dino Maiurin & Massimo de Ritan (Diabolik, Companeros, Violent City) käsikirjoittamassa trillerissä ydinkysymys ei ole "kuka on syyllinen" vaan enemmänkin "mitä itse tekisit". Ihmisarvon ja vallan ytimeen jännittävästi pureutuva italocrime-teos saattaa olla lajinsa henkisesti kovin edustaja, ehkä myös koskettavin. Keskeisiin elementteihin kuuluu Tarantinon Kunniattomissa paskiaisissakin soiva Ennio Morriconen musiikki.[/font]



[font=Arial]Valtion elokuvatarkastamo kielsi Vankikarkurin helmikuussa 1979 "raaistavana" ja yritti myöhemmin lyödä sille 30 prosentin haittaveron huonon sisällön vuoksi. Elokuvalauta kumosi molemmat päätökset.[/font]



[font=Arial]Sergio Sollima täytti viime huhtikuussa 90 vuotta. Kiitos 1921-2011.[/font]



[font=Arial]Sergio Sollima: VANKIKARKURI (Revolver) @ Orion ma 25.12 klo 20:00 & pe 30.12 klo 21.00: Huomatkaa poikkeukselliset esitysajat! Tervetuloa ja hyvää uutta vuotta, muistakaa rakastaa yhteiskuntaa! K-18.[/font]



[font=Arial]"Aivan helvetin kova!" ‑Jumbu / Elitisti-foorumi[/font]



"I projected Revolver at 19 years old. I had a 16-millimeter print with no subtitles, and I showed it at [legendary Manhattan performance space] Squat Theatre. It’s a masterpiece, a masterpiece. You want to know how many times I watched Revolver? Sixty times. I mean, this is incredible!"

‑Vincent Gallo (Brown Bunny)



"Voisi kyllä näyttää vaikka joka viikko, koska loistavuutta!"

‑Tompokempola / Punk in Finland ‑foorumi



[font=Arial]"Erinomainen elokuva." [/font]

[font=Arial]-Antti Tohka / Elitisti-foorumi[/font]



[font=Arial]"It's a great movie"[/font]

[font=Arial]-Nicolas Windig Refn (Drive)[/font]



[font=Arial]"Revolver has been like a sacred experience for me, because it's a very tough and very human movie at the same time" [/font]

[font=Arial]-Bill Lustig / Blue Underground[/font]



[font=Arial]"Revolver on loistava" [/font]

[font=Arial]-Markku Varjola / Filmihullu[/font]



"Esimerkillinen ja parantumattoman kumouksellinen elokuva"

‑Revue du Cinema



"Jauhot suuhun lyövästä negatiivisuudesta huolimatta katsojalle jää hyvä mieli: tämä on oikeaa elokuvaa eikä mitään vitun pelleilyä"

‑Night Visions: Back to Basics 2002 ‑katalogi

En ole mikään alan asiantuntija, mutta Revolver on paras Italo-crime minkä olen nähnyt. Tulisin kyllä katsomaan jos asuisin lähistöllä.

Jos jaettaisi italocrime-oscareita, niin

Revolverin sietäisi voittaa ainakin parhaan käsikirjoituksen patsas ja pari muuta. Keskittymistä vaativana melko mutkikkaana rakennelmana se ei tietenkään vastaa monien alan fanien rempseämpiin odotuksiin joihin kuuluu yleensä silmä silmästä ‑pay-off, vaikka onhan tässä tavallaan sellainen... Kyseessä on eräänlainen "anti-poliziesco" siinä missä Suuri hiljaisuus on anti-spagu: molemmat leffat ovat perverssin oikeuden kuvauksia joissa alkujaankin tylyn elokuvalajin konventioita väännetään päälaelleen pirullisesti ja silti jokseenkin kauniisti. Solliman elokuvassa esimerkiksi byrokraatit yllyttävät sankaria vigilante-actioniin, kun normaalisti viiksekkäille kovanaamoille tulee vain moitteita sieltä kirjoituspöydän takaa. Ilman mitään kikkailun makua Revolver tarjoaa myös liudan henkilöitä jotka ovat aina jotenkin toista kuin heidän olettaisi olevan: vanginvartija on humaani, ammattirikollinen on aidosti rehellinen, miljonäärit ovat sosialistisia kapinallisia, kiristäjä on ystävällinen ja asiallinen, peruskoulun opettaja on kaksinaamainen gangsterinilkki ja Jeesus-hippi-idoli on mulkku. Solliman ateismi on aika selkeästi läsnä katsojan henkisessä painepesussa.



Perjantaina vielä ja sitten printti takaisin Norjan arkistolle, ei kannata missata vaikka olisi tullut aiemminkin katsottua.

Tuntuuko siltä, että missään ei enää näytetä kunnon rekkaleffoja? Ei hätää! Orionin VAIN MUUTAMAN SERGION TÄHDEN ‑sarjan päätöselokuvaksi on säästetty kokonaisuuden kaikkein harvinaisin herkku, Sergio Corbuccin

ASFALTTIPETO (Il bestione/The 8-Wheel Beast, 1974), josta ei mitään englanninkielistä DVD:tä ole saatavilla. Helsinki-vieras Sergio Donatin yhdessä Luciano Vincenzonin kanssa kirjoittama tarina avautuu Giancarlo Gianninin (Rakkautta ja anarkiaa, Quantum of Solace) ja Michel Constantinin (Armoton mies, The Inglorious Bastards) tulkitsemien rekkakuskien karun mutta toiminnantäyteisen elämän kautta. Tuottajana on legendaarinen moguli Carlo Ponti, ohikiitävien maisemien taltioinnista vastaa Federico Fellinin kuvaaja Giuseppe Rotunno ja musiikkina kuullaan Guido & Maurizio De Angelisin terävintä hittimateriaalia.



Sergio Corbucci: ASFALTTIPETO Orionissa lauantaina 7.1. klo 21.00 – Huom: AINOA ESITYS. Tervetuloa!



"Screenwriters Luciano Vincenzoni and Sergio Donati have written a creditable sentimental action comedy... Scripters have provided sharp, earthy dialog that almost sets the pace in itself. Corbucci rarely permits action and rough comedy to slow down by mundane emotions and sentimentality. ... Corbucci and top lenser Giuseppe Rotunno, as well as the art director, attain maximum results on and just off the highway." ‑Werb, Variety



"A cracking little road movie from the great,grand Sergio Corbucci. It runs like a neo realistic Peter Fonda cult classic. Last seen in the Uk in the dark distant 1980s, late night on the then minority Channel 4, this film is long overdue a revival. Giannini is brilliant in the main role, there is a devil may care attitude to life that runs through this film from the first frame to the last line which is a total killer." ‑cranston mcmillan, IMDB user reviews



"MINÄ MENEN Sergio Corbuccin Asfalttipeto ‑elokuvaan" ‑Villilä studioiden tuotantopäällikkö Timo Savunen, City-lehti 1/2012

Massiivinen Sergio-sarja yhdistettynä Donatin ja Castellarin vierailuihin ja NV:n Pimeä Italia ‑tykitykseen teki syksystä 2011 kautta aikojen kovinta italogenre-retrolijan juhla-aikaa. Ei haittaa, vaikka oli nähnyt jotkut elokuvat kankaaltakin 1-2 kertaa aikaisemmin. Elämänlaadulle tekee hyvää nähdä joku Revolver tai Companeros teatterissa noin kerran viidessä vuodessa

Kiitos Laurille, Antille ja muille asianosaisille