1.9.2011 17:57
Wir sind die Nacht alkoi kyllä hyvin, mutta mielenkiinto lopahti melkoisen totaalisesti kelanvaihdon tienoilla.
Masksin kuvallinen saippuaooppera/TV-teatteriestetiikka ärsytti alussa aivan suunnattomasti, ja tuntui todella oudolta ratkaisulta yhdistettynä vanhan koulun giallofiilistelyyn. Mutta aivan kiitettävän häiriintyneisiin tunnelmiinhan tässä pikkuhiljaa päästiin. Mielessä jopa kävi, oliko tietty ”epäelokuvallisuus” ihan harkittu valinta kun teatterin maailmassa kerran liikuttiin. Pelattiinhan Kill Listissäkin tietoisesti (toisenlaisella) TV-estetiikalla.
Masksin ohjaajan edellinen, Tears of Kali, jäi näkemättä silloin pari vuotta sitten NV:ssä. Oliko siinä samanlaista ”valistunutta halpistyyliä”?