Ensimmäinen elokuva nautintosi?

Elikä mikä oli ensimmäinen elokuva nautintosi, jonka muistat. Ei lasketa kolmevuotiaana nähtyjä elokuvia.

Omani on selvä homma. Vuonna 83 kun perheeseen ostettiin ekat videot niin kylkiäisenä sai kymmenen elokuvan vuokraukset kaupanpäälle ja niistä ensimmäinen vuokraus oli Dio perdona... Io no! aka. Luoja armahtaa – minä en. Elokuva on vieläkin aika perkeleen hyvä, joten arvatkaapa miltä se silloin vaikutti alle kymmenen vuotiaasta jannusta.

Olin tatini kanssa uudessa Astorissa katsomassa ehka kaiken karvaiset ystavamme nimista luontodokkaria (siina julisteessa oli piirretty apina). Olin tod. nak. n. nelja.

Paremmin muistan kylla Pelastuspartio Berhand ja Biancan. Tuolloin olin ehka 5.

Muita muistoja lapsuudesta ovat mm. Marxin veljesten leffat ja Mustakorva Bim.

Goose (22.3.2004 18:49)

Ei lasketa kolmevuotiaana nähtyjä elokuvia.

Miksi ei? Mitä vittua?



Olin 5-7 vuotias, kun Matinkylän koulun auditoriossa esitettiin joka lauantai-iltapäivä lastenelokuvia, joihin piti jonottaa ilmaisia lippuja jostain kaupungin sivutoimistosta (tapahtumat sijoittuvat siis vuosiin 1980-82).

Mestoilla oli mm. Pilvikallion vauhtikisat sekä vähän liikaa Disneyn näyteltyjä laatuelokuvia 60-70 ‑luvuilta (Riemukupla, Pako taikavuorelle).



Aidosti nautinnollisia elokuvia oli aika vähän, mutta nyt puhutaan ennen kaikkea ensimmäisistä elokuvissaKÄYNTIkokemuksistani, ja niistä syntynyt nautinto ei ole haalistunut mihinkään. Fiilikset ovat Night Visionseissa aivan yhtä korkealla.

Eipä käy kateeksi tämän päivän kakaroita, joilla on videot ja DVD:t syntymästään lähtien ja teatteripalatseihin mennään katsomaan vain uusimpia Disneyitä ja kotimaisia.



Enkä voi ottaa tosissani yhtään elitistiä, joiden ensimmäinen elokuvanautinto on tullut videoiden kautta. Sori vaan Goose-looser, mutta näin se on.

Enkä voi ottaa tosissani yhtään elitistiä, joiden ensimmäinen elokuvanautinto on tullut videoiden kautta. Sori vaan Goose-looser, mutta näin se on.

Kaikkia ei voi miellyttää, näin se vaan on.

Tarzan ja Vihreä Jumalatar (onkohan ton nimistä elokuvaa olemassakaan?) ehkä viiden vanhana. Kopio oli aika kälyinen ja muistan yhä, kuinka filmi katkesi mutta saatiin ladattua takaisin ja esitys jatkui. Luultavasti 16mm kopio.

Return of the Jedi Kino Tapiolassa. Olisikohan ollut vuonna 1983. En muista tapahtumasta muuta kuin jonon ennen salia ja evokin joka roikkui kiiturissa. Sitä edeltäneeltä ajalta on hataria muistikuvia joistain synttäreistä, joilla näytettiin kasimillistä(?) Pelastuspartio Bernard and Biancaa sekä toisesta kasimillisestä, jonka lopussa wolf manin näköiset hirviöt kiipeilivät pitkin kerrostaloa. Seuraava yö meni painajaisten parissa.

Hyvä kysymys, ja hankala.

Ensimmäinen taisi olla Waynen westernejä, Rio Grande tms.



Teatteriin kun pääsi, saattoi olla Kapteeni Nemo ja ...jotain. Muistan, että Nautilus

oli tuossa hyvin avaruusalusmainen.



Naapuri kun sai videot, sellaiset matkalaukun kokoiset, siellä katsottiin n. 100 kertaa Konnaa ja Koukkua. Se rekka ja Trans-Am oli hienointa mitä ikinä nähnyt.



Blade Runner taisi sitten aloittaa uuden aikakauden.

Disco Studd (22.3.2004 18:18)

Enkä voi ottaa tosissani yhtään elitistiä, joiden ensimmäinen elokuvanautinto on tullut videoiden kautta. Sori vaan Goose-looser, mutta näin se on.

Paska säkä, sepä siitä elitismistä sitten. Rehellisenä miehenä tunnustan käyneeni elokuvateatterissa ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja tällöin "nautintona" oli Stephen Sommersin Muumio. Tämän paljastuksen johdosta odottelen kauhulla milloin tunnukseni tänne foorumille likvidoidaan, pyydänkin nöyrimmin ylläpitoa ilmoittamaan asiasta ennalta henkilökohtaisesti ettei tule niin kovana iskuna.

Ekat teatterissa nähdyt leffat olivat Tarzaneita, joita käytiin kakarana urakalla katsomassa mm. elokuvateatteri Pirkassa Tampereella, sen jälkeen mentiin puihin roikkumaan. Se oli jotain 70-luvun loppupuolta.

Vielä muutamaa vuotta aikaisempi muistikuva on alle kouluikäisenä televisiosta nähdystä Fantastic Voyage-leffasta, jossa alus ja miehistö kutistetaan ja laitetaan ihmisruumiiseen. Se näytti uskomattoman hienolta ja säilyi mielessä pitkään. Muutama vuosi sitten uudelleen nähtynä se näytti melkoisen koomiselta, mutta nyt osasi arvostaa eri asioita kuten Raquel Welchin ulkoista habitusta.

Ilmajoen seuraintalolla 1972 "Pekka ja Pätkä neekereinä" todennäköisesti ihan 35 mm:seltä (tai 16 mm:seltä), olin 5-vuotias ja kävin sen katsomassa enoni kanssa. Videoista ei siihen aikaan kukaan tiennyt vielä yhtään mitään. Tuosta elokuvasta ja koko tapahtumasta muistan yllättävänkin paljon. Muistaakseni jännitin sitä elokuvaa kovasti. Seuraavaksi käytiinkin sitten jo Porissa paikallisessa Jaarlissa katsomassa riemukuplaa, Uunoja jne.

Samana kesänä 1972 tuli vietettyä viikkotolkulla myös Helsingin Kalliossa sukulaisten luona ja sillä reissulla söin myös elämäni ensimmäisen hampurilaisen! Helsinginreissusta muistan ainakin junamatkan, Kallion talojen välissä olevan leikkipuiston tjsp., kaupungin iltavalaistuksen (teki tuollaiseen nassikkaan vaikutuksen), tietysti eläintarhan ja Linnanmäen ja sen hampurilaisen ... Ja kuinka yksi sukulainen selitti miten hän kiipeili työkseen korkeissa linkkimastoissa (oli Ylellä töissä).



http://www.imdb.com/title/tt0054169/

Ensimmäiset leffateatterikokemukset lienevät olleen

Väiski on aina väiski (1979), Lupsakkaat Luppakorvat (1980?), Badgadin Varas (1979?), Kippari-Kalle (1981) ja Hassut Jumalat (1981). Myöhempiä, mutta silti varhaisia elokuvakokemuksia olivat myös Batman the Movie (1982?), E.T. (alkuvuodesta 1983) sekä Jedin Paluu (1983).



Videolta tuli nähtyä ensimmäisinä Riemukuplan Romuralli ja Lihaa tohtori Jacksonille joskus vuoden 1982 puolella. Samoihin aikoihin kolahti myös Enzo G. Castellarin Tappajahai-Surffaajien Kauhu, jonka klassista Nordic Videon kantta piti ihmettelemän pitkään elokuvan katsomisen jälkeenkin.



TV:stä varmaankin ensimmäisiä katsottuja pätkiä olivat lauantaisin Maikkarilla esitetyt Tarzanit sekä samoihin aikoihin taas kerran esitetyt Pekka Puupäät.

Bad Rain (22.3.2004 20:42)

Ekat teatterissa nähdyt leffat olivat Tarzaneita, joita käytiin kakarana urakalla katsomassa mm. elokuvateatteri Pirkassa Tampereella, sen jälkeen mentiin puihin roikkumaan. Se oli jotain 70-luvun loppupuolta.

Vielä muutamaa vuotta aikaisempi muistikuva on alle kouluikäisenä televisiosta nähdystä Fantastic Voyage-leffasta, jossa alus ja miehistö kutistetaan ja laitetaan ihmisruumiiseen. Se näytti uskomattoman hienolta ja säilyi mielessä pitkään. Muutama vuosi sitten uudelleen nähtynä se näytti melkoisen koomiselta, mutta nyt osasi arvostaa eri asioita kuten Raquel Welchin ulkoista habitusta.

Ollaan Bad Rainin kanssa ilmeisesti samaa ikäluokkaa, sillä tuo Tarzan-meininki oli meilläkin veljeni kanssa kaiket kesät päällänsä, TV:stähän tuli 70-luvulla paljon just noita Tarzan leffoja. Veljeni sai niistä sen verran vaikutteita, että ajoi minua oikealla kirveellä takaa (pienikokoinen malli) yhteen huoneeseen ja kun en avannut ovea (pidin kahvasta kiinni), rupesi hän hakkaamaan oven karmia palasiksi! Hän kokeili myös Tarzan-huutojensa voimaa keittiön pöydällä seisten toisessa kädessään leipäveitsi. Ikää hänellä taisi olla jotain 4-5 vuotta näiden tempausten aikoihin.



Tuo Fantastic Voyage on myös piirtynyt muistiin ikuisesti, mulla oli kuumetta yli 39 astetta keskellä kesää, kun katselin tuota elokuvaa mummoni kanssa televisiosta. Ja pelotti ihan hirveästi.

Jotain Turhapuroja varmaankin ensimmäisenä, mutta yksin koettuna ensimmäinen oli muistaakseni Kippari Kalle. Vähän kun oli hieno fiilis saada porukoilta rahaa lippuun ja karkkeihin ja lähteä ihan yksin sunnuntain iltapäivänäytökseen. Ennen elokuvaa piti tutkia tarkkaan kaikki seinille niitatut mainoskuvat, siis lobby cardit. Mieleen on jäänyt tehokkaasti Ihmissusi Lontoossa sekä Sohon teurastaja.

Landisin kauhuilu juoruaisi kyseessä olleen vuoden 1981 jälkeinen aika. Milloin se sitten tuli meidän kylän teatteriin onkin ihan eri juttu. Elokuvahan oli mahtipläjäys ja parempaa ei oltu nähty ikään. Hurja loppukohtauksen mustekala heilui mukana unissa vielä koko seuraavan viikon. Enpä ole sittemmin tuota nähnyt, mutta voi olla ettei järki enää kestäisi.

Olisiko vuosi ollut 1985, kun vanhempani päättivät viedä minut (neljävuotiaana) katsomaan Salon (vielä nykyäänkin) parempaan teatteriin Disneyn Hiidenpataa.

Näin Hornansarvesta ja kuolleiden armeijasta painajaisia ala-asteen kolmannelle luokalle asti, muistamatta kuitenkaan itse elokuvasta juurikaan mitään muuta. Todellakin ikimuistoinen "ensimmäinen elokuvanautintoni".

Jumalauta. Videot 80-luvun alussa tai 70-luvun lopussa olivat jotain tosi elitististä, ja Terence Hillin & Bud Spencerin joku länkkäri tuli nähtyä – tarkkaa vuosilukua en muista. Tietääkö kukaan milloin ko. länkkärit ovat ensimmäistä kertaa ilmestyneet videolla? Niistä muuten sain päähäni että papumössön täytyy olla jotain todella hyvää mutta pettymys oli suuri testattua oikeasti. Ja videot olivat isoveljellä lainassa kaveriltaan, joka perheessä sellaisia ylellisyyksiä ei ollut.

Elokuvateatterissakin kävin ensimmäistä kertaa aika myöhäisellä iällä, olisiko ollut vasta yläasteella.