Ensimmäinen elokuva nautintosi?

joka perheessä sellaisia ylellisyyksiä ei ollut.

Off-topic: Muistan videoitten maksaneen 4000-5000 mk seutuvilla, langattomalla kakella jopa yli 6000 markkaa. Onko jollain laskuria että kuin helvetin paljon tuo vastaa nyky rahassa?

Rikhard (22.3.2004 21:12)

Olisiko vuosi ollut 1985, kun vanhempani päättivät viedä minut (neljävuotiaana) katsomaan Salon

Bitnik (22.3.2004 22:04)

Rikhard (22.3.2004 21:12)

Olisiko vuosi ollut 1985, kun vanhempani päättivät viedä minut (neljävuotiaana) katsomaan Salon

Ääh. Selkeästi pitäisi kirjoittaa mitään kun on Rambo-trilogia kesken. Musta saa vielä vähemmän selvää kuin normaalisti. Toisaalta tuo taas saattaa selittää osaltaan painajaiseni.

Tuo Hiidenpata on minullakin ensimmäinen elokuvateatterikokemus josta muistan jotakin. Varmaan joku Disney- leffa tuli ennen sitä katsottua. Taisin sitten joskus 10- vuotiaasta eteenpäin olla ainoa perheestä joka kävi yksin elokuvissa.

Ensimmäinen teatterissa näkemäni elokuva on Kiljusen herrasväki tai joku 80-luvun alun Turhapuroista, ja televisiosta katsotuista varhaisin mieleen jäänyt on todennäköisimmin El Cid.

Ihan alunperäinen tarkoitukseni tälle topicille oli saada tietää mikä oli se ensimmäinen elokuva nautinto joka vaikutti siinä määrin, että elokuvat rupesivat kiinnostamaan enemmän kuin kenties tavis porukkaa ja että innostus on pysynyt näihin päiviin saakka. Siihen juuri viittasin kirjoittaessani, että ei lasketa kolmevuotiaana nähtyjä elokuvia. Ja vielä palaan Discon kommenttiin sen verran että kyllä teatterissa toki käytiin Asterixit ym. piirretyt katsomassa huomattavasti ennen koulu ikää mutta henkilökohtainen herääminen tapahtui kuitenkin God forgives I don`t kohdalla.

Goose (23.3.2004 00:49)

Ihan alunperäinen tarkoitukseni tälle topicille oli saada tietää mikä oli se ensimmäinen elokuva nautinto joka vaikutti siinä määrin, että elokuvat rupesivat kiinnostamaan enemmän kuin kenties tavis porukkaa ja että innostus on pysynyt näihin päiviin saakka. Siihen juuri viittasin kirjoittaessani, että ei lasketa kolmevuotiaana nähtyjä elokuvia. Ja vielä palaan Discon kommenttiin sen verran että kyllä teatterissa toki käytiin Asterixit ym. piirretyt katsomassa huomattavasti ennen koulu ikää mutta henkilökohtainen herääminen tapahtui kuitenkin God forgives I don`t kohdalla.

Mä voin tietystikin kertoa sen saman jutun kuin ennenkin eli miten leffat alkoivat kiinnostamaan: isoäitini pyysi minua leikkaamaan sanomalehdestä talteen kuolleen lähisukulaisen kuolinilmoituksen ja tein töitä käskettyä. Tämän kyseisen ilmoituksen lisäksi sitten leikkelin paltiarallaa kaikki muutkin siinä sivussa ja niitähän kertyi parissa viikossa apaut muovisäkillinen. Päiväkerhon tädit olivat hieman kummissaan ja katsoivat kieltämättä kieroon kun 4-5v pikku-chachi siellä esitteli kuolinilmoituksia ihan innoissaan ja muita militantinalkuja kiinnosti vain pyssyt ja nuket. No, meni jonkun aikaa ja kuolinilmoitukset alkoi kirjaimellisesti näyttämään vähän tylsiltä kun niissä oli vain vuosilukuja, päivämääriä ja niitä tyhmiä viivoja pystyyn ja vaakatasoon... Samalla bongasin lehdestä sitten jotain ihan muuta joita sitten tivaamaan, että mitäs nämä on? "Elokuvailmoituksia" kuului vastaus. Siltä istumalta piti päästä sitten leffoihin ja sillä tiellä ollaan edelleenkin...



Ehkä se henkilökohtainen herääminen kuitenkin tapahtui tuon Tappajahai-Surffaajien Kauhu leffan näkemisen myötä, sittenhän sitä piti aina etsiä niitä kaikkein kummallisimpia pläjäyksiä mitä vastaan tuli, silloin tosin ihan tiedostamatta, että tämähän on "genretavaraa". Trinityt jne. tuli koluttua läpi aika usein vaikka sukulaiset kauhistelivat jo sitä, että sain katsella niinkin väkivaltaista sarjaa kuin Hill Street Blues.

Hmm, videolta tuli joskus 1983 tai 1984 katsottua ainakin Kultaa acapulcosta, The Mechanic ja Mad Mission 1 & 2, eka leffateatterikokemus taisi olla The Secret of NIMH joskus tuossa 1985/1986.

Goose (22.3.2004 23:49)

Ihan alunperäinen tarkoitukseni tälle topicille oli saada tietää mikä oli se ensimmäinen elokuva nautinto joka vaikutti siinä määrin, että elokuvat rupesivat kiinnostamaan enemmän

No jos nyt aivan noin tuumaan niin sanoisin Zabriskie Point, ehkä 12v.

Ihan pikkunassesta lahtien olen katsonut runsaasti lankkareita. Erityisesti muistan sen, kun hehkutin aidilleni Mies hevosena elokuvan kohtausta, jossa Harrisia roukutetaantaan koukuista katosta ja Life and Times of Judge Roy Beanin kohtausta, missa tata pahista ammutaan haulikolla niin, etta haneen tulee keskelle iso reika.

Ensimmainen videokokemus, jonka muistan on joku Waynen lankkari ja samoihin aikoihin muistan myos miten katsottiin First Bloodia ja Ninjan kostoa ala-asteen videoluokassa. Ensimmainen k-18 elokuvateatteri elamys oli Aliens (BioBiossa). Olin tuolloin joko 13 tai 14vee.

Uusintakatselu vahvisti vähän aikaa sitten ensimmäisten leffateatterimuistojen lähteeksi elokuvan Tarzan ja valkoinen nainen joten ei ihmekään että standardit ovat nykyääkin aika korkealla kun aloitus oli noin loistava. Paikka oli Turun (Kino?) Palatsi ja aika kai 70-luvun lopulla. Kivenlohkareita paiskovat ihmisapinat ja jyrkänteeltä parkaisten suistuvat neekerikantajat ovat syöpyneet ikuisesti mieleeni.

Videolta eka katsottu leffa saattoi hyvinkin olla Kadonneen aarteen metsästäjät joskus viidennellä luokalla kaverin luona, omat videot saatiin perheeseen vasta monta vuotta myöhemmin.

Kyllä kunnon vanhemmat näyttävät lapselleen Salon viimeistään neljän vuoden iässä, yhteiskunnan perusrakenteita on parempi käsitellä yhdessä isän ja äidin kanssa, koska lapsi joutuu kuitenkin kohtaamaan ne viimeistään joutuessaan päivähoitoon.

Ensimmäinen merkittävä elokuvateatterielämykseni oli threadissa jo mainittu Peruslaattakallion vauhtikisat, halusin mennä katsomaan sen toisenkin kerran, mikä vanhempieni mielestä oli uskomatonta ajan ja rahan haaskausta, mutta menin kuin meninkin.



Joskus 1983 kotonamme oli Flemarin paratiisimaisesta Diamond Videosta viikon ajaksi vuokrattu kuvanauhuri, minkä kunniaksi kutsuin 9-vuotiaita luokkakavereitani mehukesteille ja katsomaan elokuvat Rosvoalus Zanon (Super Monster, Walthers) ja Superman (Walthers), ensimmäinen siis Gamera-sarjan sillisalaattimainen japsihirviöpläjäys ja jälkimmäinen syvähenkinen ison rahan sarjakuvafilmatisointi. Lapsikin näki, että Rosvoalus Zanon oli noista kahdesta vähemmän "oikea elokuva" mutta sen hirviötappelut saivat mut ja vieraani hillittömän innon valtaan. Aikansa isoin ja kallein elokuva Superman taas tuntui löysältä, sentimentaaliselta ja ylipitkältä. Tämä on ollut tietynlainen koko elokuvaharrastuksen kannalta ratkaiseva kokemus, elämyksen innostavuus merkkaa enemmän kuin se, onko kyseessä A- vai B-elokuva.

Ellitestisesti, joku Shirley Templen leffa jossa lapsitähtönen on orpokodissa. Mikä lie ollutkaan, jaksa edes etsiä. Joskus 80-luvun alussa. Jotain Hessuja muistelen sitä ennen nähneeni.

Lauri Lehtinen (23.3.2004 12:56)

Kyllä kunnon vanhemmat näyttävät lapselleen Salon viimeistään neljän vuoden iässä, yhteiskunnan perusrakenteita on parempi käsitellä yhdessä isän ja äidin kanssa, koska lapsi joutuu kuitenkin kohtaamaan ne viimeistään joutuessaan päivähoitoon.

"Mutta äiskä hei, onks siellä tarhassa tosiaan pakko syödä paskaa?"

Enimmäinen teatterissa näkemani elokuva oli varmaan vuonna ‑76 Mikko Niskasen Pulakapina. Tämä leffahan kertoi kotikuntani tapahtumista, joten kaikki kuntalaiset pääsi sinne muistaakseni ilmaiseksi. Pari vuotta sitten katsoin tämän videolta ja voi taivas, mitä tuubaa tuo oli kaikkine veisaamisineen. Toisaalta ihan mielenkiintoistakin, sillä osa elokuvasta oli kuvattu ihan tässä lähellä. Pari kaveriakin oli tunkenut sinne itsensä puuroa syömään ja pääsivät lopulliseenkin versioon. Vitun vellinsärpijät...

<_<



Televisiosta tulee mieleen John Wayne- elokuvien sarja. Duke olikin lapsuuden sankarini. Myös Psyko on jäänyt mieleen, mutta isäukko pelmahti huoneeseen juuri kun suihkumurha oli menossa ja telkkari tylysti kiinni. Sensuuri toimi. Ehkä varhaisin TV- muistoni elokuvien osalta on tämä mustavalkoinen vanhin versio Invasion of Body Snatcherista. Ne palkoihmiset pelotti tosissaan.

Tarzanithan on myös pakko mainita ja aina elokuvien jälkeen tuimat taistelut kaveripiirissä puissa roikkumisineen kuuluivat asiaan.