Elokuvat joista haluaisit pitää

Joel Schumacherin

Rankka päivä (Falling Down). Metkasta ideastaan ja useasta katsomiskerrasta huolimatta täydellinen sillisalaatti Michael Douglasilla kuorrutettuna. Monesti olen ihan tosissani yrittänyt tämän katsoa ja pitää siitä, mutta aina leffa iskee päin näköä paskuudellaaan. Schumacher tyrii kaikki hienot mahdollisuudet yliampuvalla huonoudellaan. Yäk, hyi vittu, kamala!



Kovana Kubricking ihailijana kammottaa sanoa, mutta Barry Lyndon ja varsinkin Paths of Glory. Kun ei niin vaan ei. Hullua kyllä kaikki muut Kubrickin ohjaustyöt uppoavat täysillä ja parhaimmat löytyvät omalta top 20 listalta.



Spielbergin joistain elokuvista olen tosissani yrittänyt pitää (ja penskana Jurassic Parkista oli pakko pitää), mutta jopa loistavana pitämäni München osottautui toisella katsomiskerralla varsin pökäleeksi. Yleensä se satusetäily ja happy endingit vaan onnistuvat pilaamaan katsomiskokemuksen. Joo en pidä edes Indian Joneseista. Ampukaa vaan.

Sir Filmipätkä ( 29.1.2011 15:42)

Joel Schumacherin Rankka päivä (Falling Down). Metkasta ideastaan ja useasta katsomiskerrasta huolimatta täydellinen sillisalaatti Michael Douglasilla kuorrutettuna. Monesti olen ihan tosissani yrittänyt tämän katsoa ja pitää siitä, mutta aina leffa iskee päin näköä paskuudellaaan. Schumacher tyrii kaikki hienot mahdollisuudet yliampuvalla huonoudellaan. Yäk, hyi vittu, kamala!

Joo, en minäkään tämän saamaa hehkutusta ole koskaan ymmärtänyt ja toisaalta hieman erikoista kuinka jotkut tälläkin foorumilla jaksavat nostaa Falling Down jotenkin erinomaiseksi elokuvaksi. Onneksi sitten taas jotkut foorumin jäsenet ovat myös esittäneet elokuvasta eriäviä mielipiteitä (esim. Young Hova). Sekava kokonaisuus ja huono loppu joka pilaa leffan ideat täysin. Silti tuotantona ihan perusvarma elokuva jossa Douglasilta nähdään perusrooli josta kaikesta voi sen *** tälle antaa.

Paths Of Glory on loistava, mutta Kubrickilta varsinkin Killing ja myös tuo Killers Kiss, menee mulla ne tähän otsikkoon.

Pukudraama-allergia toistaiseksi estänyt Barry Lyndonin hankkimisen katseluun.



Haluaisin pitää, mutta...

listalta löytyy sellaista kulttikamaa kuin Hammerit ja Evil Deadit.



..edit

Nämä tuli äkkiseltään mieleen: Seitsemän samuraita, Suuri pakoretki, Kellopeliappelsiini, Zombieland, Evil Dead, Re-Animator, Kitanon Brother, Donnie Darko, Hikinen iltapäivä, Valamiesten ratkaisu, Kuin surmaisi satakielen, Casablanca, Sinä elävä, Salvador, Brood, Suspiria, Dawn of the Dead ja Day of the Dead.

Ööö... tää on jotenkin kumma ketju. Mä periaatteessa haluaisin pitää kaikista elokuvista joita ryhdyn katsomaan. Käytännössä se ei ole kuitenkaan realistista, mutta mitäs sitten.

Vai onko tää nyt vaan uusi nimi vanhalle kunnon aiheelle "yliarvostetuimmat elokuvat"?

KCrimso ( 29.1.2011 21:19)

Vai onko tää nyt vaan uusi nimi vanhalle kunnon aiheelle "yliarvostetuimmat elokuvat"?

Onhan tämä nyt eri asia. Esimerkiksi aihevalinnan/ohjaajan/näyttelijän tms takia jokin elokuva kiinnostaa ja kun elokuva osoittautuu pettymykseksi, niin pettymys ei realisoidu vitutuksena vaan jonkinlaisena surullisuutena. Jonkin seikan vuoksi elokuvaan suhtautuu vieläkin myötämielisesti vaikka tunnustaa elokuvan epäonnistumisen.



Joskin, kun katson noita viestejä, niin osa niistä sopisi kyllä tuonne mainisemaasi ketjuunkin.

Jakel ( 29.1.2011 21:35)

KCrimso ( 29.1.2011 21:19)

Vai onko tää nyt vaan uusi nimi vanhalle kunnon aiheelle "yliarvostetuimmat elokuvat"?

Onhan tämä nyt eri asia. Esimerkiksi aihevalinnan/ohjaajan/näyttelijän tms takia jokin elokuva kiinnostaa ja kun elokuva osoittautuu pettymykseksi, niin pettymys ei realisoidu vitutuksena vaan jonkinlaisena surullisuutena. Jonkin seikan vuoksi elokuvaan suhtautuu vieläkin myötämielisesti vaikka tunnustaa elokuvan epäonnistumisen.



Joskin, kun katson noita viestejä, niin osa niistä sopisi kyllä tuonne mainisemaasi ketjuunkin.

Tätä tarkoitin itsekin (vaikka aikaisemmassa viestissäni se jäi kieltämättä epäselväksi). Unohdin nimittäin mainita että Rankka päivä oli juuri sellainen elokuva josta halusi pitää ennen katsomistaan aihevalinnan ja Douglasin takia. Ihmettelin vaan samalla sitä kun osa jengistä kehuu elokuvaa sellaisilla argumenteilla jotka eivät itse elokuvassa toteudu.



Elokuvat joista haluaisin pitää, mutta jotka osoittautuvat pettymykseksi ovat juuri monesti itselleni sellaisia, jotka näyttävät paperille vielä hyvältä (mielenkiintoinen aihe ja tekijät) ja ovat saaneet ehkä jonkin verran myös ennakkoon kehuja alleen mutta joissa katsomiskokemus ei ole yltänyt samalle tasolle.

Jep jep, elikkä tarkoitus oli juurikin listata elokuvia joista HALUAISI pitää, mutta jonkun tietyn asian (näyttelijä/ponneton ohjaus/yleinen sössiminen) takia ei vain voi. Juuri esim. Falling Downin olen yrittänyt katsoa monesti ja pitää siitä (koska pidän elokuvan alkuperäisestä "tarinasta") ja löytää edes jotain hyvää, mutta paska mikä paska. Harmillista sinänsä.

Ja erityisen mukavaa on lukea hyviä, persoonallisia ja ajatuksia herättäviä perusteluja sille, miksi joku elokuva on sellainen josta haluaisi pitää, mutta ei pysty.

Sly ( 29.1.2011 20:44)

Nämä tuli äkkiseltään mieleen: Seitsemän samuraita, Suuri pakoretki, Kellopeliappelsiini, Zombieland, Evil Dead, Re-Animator, Kitanon Brother, Donnie Darko, Hikinen iltapäivä, Valamiesten ratkaisu, Kuin surmaisi satakielen, Casablanca, Sinä elävä, Salvador, Brood, Suspiria, Dawn of the Dead ja Day of the Dead.

Fight Club, halusin niin kovin pitää tästä, loppu ei vain jotenkin natsannut, jäi häiritsevän yliampuvaksi. Tiedä että koko elokuva on tarkoitettu överiksi vetäväksi "sukupolvielokuvaksi" mutta jäi kokoajan sellainen tunne että aihepiiriä olisi voinut käsitellä jotenkin toisin.

Sir Filmipätkä ( 29.1.2011 15:42)

Joel Schumacherin Rankka päivä (Falling Down). Metkasta ideastaan ja useasta katsomiskerrasta huolimatta täydellinen sillisalaatti Michael Douglasilla kuorrutettuna. Monesti olen ihan tosissani yrittänyt tämän katsoa ja pitää siitä, mutta aina leffa iskee päin näköä paskuudellaaan. Schumacher tyrii kaikki hienot mahdollisuudet yliampuvalla huonoudellaan. Yäk, hyi vittu, kamala!

Mä tykkään neljän tähden verran, mutta haluaisin tykätä enemmän. Rakastuin leffaan silloin kun sen ekaa kertaa näin, mutta lisäkatsomisilla varsinkin loppu on alkanut häiritsemään. Poliisipäällikkö on liian hyvis ja douglasin hahmo muuttuu liian pahikseksi. Päinvastoin lopussa ois mun mielestä pitänyt mustavalkoistamisen sijaan sekoittaa kumpaakin harmaaseen ja lisätä sympatioita päähenkilöä kohtaan.

Toivottavasti ymmärsin mitä topiikilla haetaan.

Inception. Paljon loistavia roolisuorituksia (Tom Hardy jne.) ja velmuja hahmoja, joiden edesottamuksia oli kiehtova seurata (ja niistä välitti). Tehosteet olivat mainioita, toimintakohtaukset kekseliäitä ja idea oli kiehtova. Mutta lopussa koko homma hajosi käteen, varsinkin kun koin lähes mahdottomana pysyä mukana milloin oltiin kenenkin unessa (subconscious). En tavallaan osannut lukea silmien edessä olevia tapahtumia, Ehkäpä allekirjoittaneen älykkyys ei vain riitä. Lisäksi elokuva ei missään vaiheessa lunastanut hienon alun asettamia rimoja, vaan juoni osoittautui periaatteessa normaaliksi "heist" elokuvaksi, joka vain tapahtuu unessa. Jotenkin olisin halunnut hähdä jotain muuta, mitä elokuva lopulta tarjosi.



Inceptioniin palaan taatusti myöhemmin uudestaan, mutta on harmi, ettei se käyttänyt mainiota alkuasetelmaa tarpeeksi hyväksi.

Jakel ( 29.1.2011 21:35)

Onhan tämä nyt eri asia. Esimerkiksi aihevalinnan/ohjaajan/näyttelijän tms takia jokin elokuva kiinnostaa ja kun elokuva osoittautuu pettymykseksi, niin pettymys ei realisoidu vitutuksena vaan jonkinlaisena surullisuutena. Jonkin seikan vuoksi elokuvaan suhtautuu vieläkin myötämielisesti vaikka tunnustaa elokuvan epäonnistumisen.

Erittäin osuva kuvaus ketjun aiheesta. De Palman The Black Dahlia tulee mulle päällimmäisenä mieleen.

Haluaisin kovasti pitää

Machetesta enemmän, mutta ei voi mitään, pikkuisen tylsä se on. Alun mainioiden verikekkereiden jälkeen ei oikein missään kohdin tunnuta pääsevän kunnolla vauhtiin.

On muuten penteleen totta tuo Rankkaan Päivään kohdistuva kritiikki. Todella pitkään olen miettinyt minkä takia siitä leffasta on aina jäänyt jotenkin

äh ja voi-vibat, vaikka alkupuoli lupaa niin pirun hyvää. Ja onhan se vika juurikin niissä loppuasetelmissa, jossa hahmot kustaan.



Uudemmista tapauksista nyt tulee ainakin heti The Expendables mieleen. Tunnelma leffan jälkeen oli varsin pitkälti "miksei se nyt voinut olla parempi". Ja sitten The Dark Knight: Pahis on aivan mahtava, leffaa tuli aluksi kehuttua pitkälti siitä syystä, mutta muu leffa ympärillä kankea kuin mikä ja huonosti rytmitetty. Dawn of the Dead on myös surullinen tapaus; sosiaalinen kritiikki iskee ja tykkään jne., mutta en vaan jaksa sitä leffaa muuten. Tylsä mikä tylsä.