Tv-maksu

Jo täyden veron maksun raja on tuo vajaa 22000, niin kyllähän tuo eniten kiusaa pariskuntaa joista molemmat tuon just tienaa (44000 per vuosi per pariskunta ei vielä käsittääkseni ole "hyvätuloinen"). Oikeasti hyvätuloiset maksaa suhteessa reilusti vähemmän kun tuo leikkaantuu tohon 140 euroon. Eniten voittaa hyvätuloinen – tuloton pariskunta, kai.

Tuo 'hyvätuloisella on varaa maksaa enemmän' ‑logiikka menee kyllä päälaelleen, kun jokainen vero perustuu siihen... Toisaalta hyvätuloisella on myös vähiten aikaan on myös katella tv:tä (koska palkkatulo yleensä kompensoi työnteon määrää). Tosin YLEn hyvätuloisen määritelmä on kyllä melko tarkoitushakuinen : keskipalkka on kai jotain 2500 euroa kuussa eli hyvätuloisen yläpuolella on vielä keskituloinen (yle versus reaalimaailma)...

Onhan tuossa tuo yritysosuuskin – samanlainen hauska lisäoptio kuin kirkollisverossa -> yritys ei tosin voi erota kirkosta koska ei ole ihminen, mutta liittymistä se ei estä



Mutta ongelmallisin tästä on se, että jälleen kerran Ylellä on ns. taattua ja korvamerkittyä rahaa tulossa (nyt voi taas antaa lupauksia säästää tulevaisuudessa ts. ottaa lainaa). Mikäli ylen rahoitus otettaisiin valtion budjetista, niin meininki olisi reilumpi : huonoina aikoina ehkä vähemmän rahaa ja suuremman rahamäärän saaminen vaatisi hyvät perustelut.

Saas nähdä miten maksun suuruus kehittyy indeksiin sitomisen myötä.

En usko että ainakaan laskee vaikka tulisi mikä lama tahansa

Jep, keskituloisen (siis oikeasti keskituloisen, ei valkoinen valhe-emävalhe-tilasto ‑keskituloisen, sukupuolesta ja ammatista riippuen n. 2600-3600€/kk tienaavan) kukkarollahan tässä taas kerran eniten käydään. Myös ainakin toistaiseksi uutisointi viittaisi siihen suuntaan, että tämä tulisi erillisenä maksulappuna autoveron tyyliin. Tätä ei ole suoraan sanottu, mutta kun samassa yhteydessä ei myöskään ole puhuttu veronkorotuksista, haiskahtaisi toteutus enemmän ensimmäiseltä kuin jälkimmäiseltä. Tämä taas on käytännön toteutuksen tasolla astetta vammaisempi malli koko touhun käsittelykuluja ajatellen kuin ratkaisun ymppääminen kokonaisverotukseen ja siitä YLElle budjetin lohkomiseen.

Ei silti, askel on oikeaan suuntaan. Nyt päästään edes tasapäistävästä maksa-jos-huvittaa ‑mallista eroon, mitä valvotaan huonosti toimivalla kekkoslovakialaisella tarkastuskäytännöllä. Huono puoli tässä on se, että nekin maksavat jolla ei ole televisiota tai eivät sitä ollenkaan katso, pätien myös YLE:n radiokanavien ja nettipalvelujen seuraamiseen. Toisaalta taas, ainakin ne televisiottomat joita tiedän, käyttävät kaikki vähintään jonkin verran YLE Areenaa. Ja jos tämä olisi yksinkertaisesti budjetoitu palvelu, joka tapauksessa veronmaksaja köyhtyisi sen ylläpidosta.



Itse omistan television pääasiassa siksi, että siinä on kiinni bluray-soitin. Parempi puolisko katselee sitten töllön tarjontaa ainakin jonkin verran. Ihan periaatesyistä nykyinen lupamaksukäytäntö ja sitä valvova totalitarismin jäänne on vituttanut ja vituttaa minua mahtavasti. Faija aikanaan vähän kuin salavihkaa ujutti opiskeluaikoinani mulle TV-luvan, ja olemme sen jälkeen lystiä maksaneet, koska parempi puolisko saa siitä katsojana paremman omantunnon. Lupamaksu on ollut kiukun aihe summankin puolesta, mutta pääasiassa typeryytensä puolesta sekä sen mitä se minulle edustaa. Hyvä että siitä päästään. Vaikka en televisio-ohjelmia pääasiassa katsokaan, Yle Areenan ja Teeman kaltaisia palveluja saa ainakin minun verorahoillani tukea ilomielin.

Ainakin jos verorahoista lohkeaa palkka jollekin oikeasti jotain jostain ymmärtävälle henkilölle, joka pitää huolen siitä että kiintoisia marginaalielokuvia otetaan Teeman ohhelmistoon järkeville ohjelmapaikoille, ja samalla rahoituksella taataan tämän sirkuksen pyörittämiseen massit, olen tyytyväinen. Samoin kersallisten ystävieni mukaan lastenohjelmien tuotanto on sangen laadukasta verrattuna siihen minkä verran niiden tuotannolla on käkkyä käytettävissä, joten en usko sen osuuden veroista myöskään hukkaan menevän. Kyllä junnuihin nyt kannattaa periaatteestakin panostaa.

Lastenohjelmat, hyvä pointti. Maksan mielelläni oman 140e jo siitä että Pikku Kakkonen tulee 12 kertaa viikossa (ja hyvät kotisivut päälle). Oikeasti lastenohjelmaa jota voi pienenkin lapsen antaa katsoa huoletta, eikä mitään viuh-viuh-pokemonia.

Kyllä tämä minusta jossain määrini vertaantuu esim. kirjastopalveluihin, joten ihan hyvä että kaikki maksaa.

Leo Meller II ( 16.12.2011 14:48)

Jep, keskituloisen (siis oikeasti keskituloisen, ei valkoinen valhe-emävalhe-tilasto ‑keskituloisen, sukupuolesta ja ammatista riippuen n. 2600-3600€/kk tienaavan) kukkarollahan tässä taas kerran eniten käydään.

Niinpä

Leo Meller II ( 16.12.2011 14:48)

Samoin kersallisten ystävieni mukaan lastenohjelmien tuotanto on sangen laadukasta verrattuna siihen minkä verran niiden tuotannolla on käkkyä käytettävissä, joten en usko sen osuuden veroista myöskään hukkaan menevän. Kyllä junnuihin nyt kannattaa periaatteestakin panostaa.

Hyvä huomio. Eipä ole tullut katsottua asiaa lapsettomana ihan tuosta kulmasta.

Siinä mielessä hyvä myös että maksusta tulee perskohtainen. Sinkuilla kun tuppaa olemaan suhteelliset asumis-/ muut menot muutenkin aavistuksen isommat kuin saman katon alla asuvilla pareilla. Samoin saahan tuossa köyhät ja eläkeläiset ihan kivan summan säästettyä (esim. esimerkin Takuueläkkeen saaja ‑194€/v.).

Ja hyvä että päästään tuosta "Leo Meller II":senkin mainitsemasta, aikoja sitten vanhentuneesta ja kekkoslovakialaisesta lupatarkastusjärjestelmästä eroon.

Itse olen tyytyväinen

progressiiviseen mediamaksuun. TV-lupaa en maksanut koskaan: en niinkään siksi että olisin kyennyt jotenkin perustelemaan ja oikeuttamaan maksamattomuuden itselleni, vaan ainoastaan koska oli mahdollista olla maksamatta.



Koen kaikille avoimen, ei-markkinaohjautuvan YLE:n tärkeänä instanssina, jolla on potentiaalia yhteiskunnassamme. Ja tuo lapsinäkökulma on todellakin hyvä, esim. usein kehuttuihin Pikkukakkosen nettisivuihin panostetaan ja niillä yritetään tukea lasten kasvatusta ja oppimista. En kuitenkaan vähättele myöskään YLE:n aikuisille suunnattujen ohjelmien merkitystä (saatan jopa liioitella sitä mielessäni); on kaiken kaikkiaan hieno asia, että jokaisella (myös niillä, jotka eivät sitä omaehtoisen kuluttamisensa kautta valitsisi) on pääsy ajankohtaisohjelmiin, dokumentteihin, asiaohjelmiin, ja monipuoliseen kulttuuriin.



Toki taattu tulo aiheuttaa omat tehottomuuteen, laiskuuteen ja kylläisyyteen liittyvät sudenkuoppansa. Siksi olisi hienoa, mikäli YLE kehittyisi jatkuvasti avoimempaan ja reagoivampaan suuntaan, ottaisi aktiivisesti vastaan kritiikkiä ja palautetta, ja pyrkisi ottamaan kaiken irti heille suunnattavista varoista. Muussa tapauksessa veroluontoista ja kaikilta perittävää maksua on vaikea pitää oikeutettuna, mutta mikäli homma hoidetaan asiallisesti, uskon että YLE hyödyttää myös vastahakoista maksajaa, joka ei omista televisiota lainkaan.

Yoshua Ben Yosef ( 17.12.2011 10:39)

Muussa tapauksessa veroluontoista ja kaikilta perittävää maksua on vaikea pitää oikeutettuna, mutta mikäli homma hoidetaan asiallisesti, uskon että YLE hyödyttää myös vastahakoista maksajaa, joka ei omista televisiota lainkaan.

Olennainen ero on, että aikaisemmin vero oli kytketty televisioon ja sitäkautta YLE:n rooli oli enemmän televisiossa (vaikkakin suhasi kaikkialla muuallakin). Nyt veroa maksetaan siitä, että Yle tukee / tuottaa kulttuuria koko skaalalla (tai näin maksua ainakin jossain vaiheessa perusteltiin). Tämä todennäköisesti aiheuttaa nykysähläyksen jatkumista sekä ylivelkaantumista ja myöhemmin taas lainsäädännön kautta maksun korotusta. Minulla ei ole vain mitään luottamusta näihin poliittisiin instituutioihin kuten RAY ja Yle. Niinkauan kun ne ovat eräänlaisia poliittisen johdon eläkevirkapaikkoja, niin en usko että minkäänlaiseen tehokkuuteen päästään.



Sinällään ei ole mitään yleä vastaan ja televisiorooli sopii sille hyvin, mutta kaikki muu sähläys pitäisi lopettaa. Olen myös vastaan kaikkia veroja joita täytyy maksaa vain siksi että on olemassa. Tälläisillä lisäveroilla on hyvä hivuttaa kokonaisveroasteen nousua ylöspäin, koska niitä voidaan huomioida tai jättää huomioimatta tarkoitusperästä riippuen.