4.8.2010 08:44
»
Elokuvat » Roger Corman
Roger Corman
4.8.2010 11:23
12.4.2012 12:04
Saakeli, olin jo uutta Corman ‑ketjua perustamassa kun ajattelin ettei moiseen hommaan ole vielä ryhdytty. Onneksi tarkistin.
Vaan hävettävän vähän aktiviteettia täältä löytyy, ottaen huomioon sedän huomattavat saavutukset pienen ja siitä vähän isomman budjetin ihmeiden saralla, sekä ohjaajana että tuottajana. Jo Poe-sovitukset yksin ansaitsisivat omankin ketjunsa.
Nyt on paikka mihin saastuttaa Corman-asialla foorumia. Palataan tähän myöhemmin.
16.4.2012 22:17
Forbidden World (Allan Holzman, 1982)
Tarkan dollarin mestarin tuotantoputkesta irtosi pari mehukasta silloisia menestyselokuvia rippaavaa scifikauhua, tässä yksi niistä. Ruokapulaa ratkovalla tuotantolaitoksella on pieni biogeneettinen ongelma, kun eräs kasvatetuista näytteistä lähtee käsistä ja etenee ravintoketjussa ihmisen yläpuolelle. Suhteellisen limaisia efektejä, pari näyttävää nakuilua, perhanasti epäuskottavaa kasariscifi-rekvisiittaa, alienmainen kömpelö hirviö ja suorastaan riipiväksi yltyvä synamusiikki takaavat lyhyen keston vierähtämisen melko nopsaan, vaan ei tuskattomasti. Se on sitten makuasia, millaisesta tuskasta tykkää ja kuinka paljon sitä on oltava: meikäläiselle tahaton hölmöily oli (ja naiskauneus, tietty) nautittavaa, mutta ei täysin tyydyttävää tasoa. Kultaisten VHS-muistojen mukaan vuotta aiempi saman linjan Corman-tuotanto Galaxy of Terror oli kovempaa kamaa. Ekstrahupia saa kun bongailee vapaasti käytettyjä ja pienellä rahalla apinoituja lähimenneisyyden lähteitä pitkin matkaa. Sisälsi myös opetuksia: olet mitä syöt ja tupakointi tappaa yllättävilläkin tavoilla.
Nyt tuli katsastettua se yleisin eli 74-minuuttinen teatteilevityksen versio. Tarina kertoo leffan päätyneen tähän kuosiin, kun tuottaja Corman suivaantui koeyleisössä esiintyneistä naurunpuuskista joissakin kohtauksissa ja trimmasi kokemuksen arpeuttamana leffan esityskuosiinsa. Shout! Factoryn jenkki-DVD:llä on julkaistu ohjaajan versio, missä kaikki matsku on siinä kuosissaan kuin se koeyleisön villitsi. Ken tämän pitemmän version nähnyt on, kertokoon kokemuksistaan. Tämäkin versio oli sen verta hauska, että pisti miettimään, kandeisiko jenkkilevyyn investoida.
Tarkan dollarin mestarin tuotantoputkesta irtosi pari mehukasta silloisia menestyselokuvia rippaavaa scifikauhua, tässä yksi niistä. Ruokapulaa ratkovalla tuotantolaitoksella on pieni biogeneettinen ongelma, kun eräs kasvatetuista näytteistä lähtee käsistä ja etenee ravintoketjussa ihmisen yläpuolelle. Suhteellisen limaisia efektejä, pari näyttävää nakuilua, perhanasti epäuskottavaa kasariscifi-rekvisiittaa, alienmainen kömpelö hirviö ja suorastaan riipiväksi yltyvä synamusiikki takaavat lyhyen keston vierähtämisen melko nopsaan, vaan ei tuskattomasti. Se on sitten makuasia, millaisesta tuskasta tykkää ja kuinka paljon sitä on oltava: meikäläiselle tahaton hölmöily oli (ja naiskauneus, tietty) nautittavaa, mutta ei täysin tyydyttävää tasoa. Kultaisten VHS-muistojen mukaan vuotta aiempi saman linjan Corman-tuotanto Galaxy of Terror oli kovempaa kamaa. Ekstrahupia saa kun bongailee vapaasti käytettyjä ja pienellä rahalla apinoituja lähimenneisyyden lähteitä pitkin matkaa. Sisälsi myös opetuksia: olet mitä syöt ja tupakointi tappaa yllättävilläkin tavoilla.
Nyt tuli katsastettua se yleisin eli 74-minuuttinen teatteilevityksen versio. Tarina kertoo leffan päätyneen tähän kuosiin, kun tuottaja Corman suivaantui koeyleisössä esiintyneistä naurunpuuskista joissakin kohtauksissa ja trimmasi kokemuksen arpeuttamana leffan esityskuosiinsa. Shout! Factoryn jenkki-DVD:llä on julkaistu ohjaajan versio, missä kaikki matsku on siinä kuosissaan kuin se koeyleisön villitsi. Ken tämän pitemmän version nähnyt on, kertokoon kokemuksistaan. Tämäkin versio oli sen verta hauska, että pisti miettimään, kandeisiko jenkkilevyyn investoida.
21.4.2012 22:07
^ osaatko sanoa mitä nuo trimmatut kohtaukset olivat? Jenkki-bluray tuli melko vasta tsekattua ja nautin kyllä leffasta suuresti. Enemmän kuin Galaxy of Terrorista, jonka näkemisestä toki muutama vuosi. Siitäkin odottelisi sinilevy uutta kierrosta.
22.4.2012 14:18
mr_bungle (21.4.2012 22:07)
^ osaatko sanoa mitä nuo trimmatut kohtaukset olivat? Jenkki-bluray tuli melko vasta tsekattua ja nautin kyllä leffasta suuresti. Enemmän kuin Galaxy of Terrorista, jonka näkemisestä toki muutama vuosi. Siitäkin odottelisi sinilevy uutta kierrosta.
En valitettavasti osaa: spoilereiden pelossa en kauhean tarkasti tonkinutkaan. Toiveissa oli jotta löytyisi joku joka on nähnyt molemmat versiot ja sitä kautta pystyisi valaisemaan tarkemmin, paljonko eroa versioissa on ja mihin suuntaan. Toki kommenttisikin käy suosituksesta.
22.4.2012 20:18
20.5.2012 23:09
Death Race 2000 (Paul Bartel, 1975)
On "syy" sitten Bartelin, Cormanin tai molempien saumattoman yhteistyön, mutta joka tapauksessa tämä on edelleen sekoiluelokuvien aatelia: ei ainoastaan yhtä kova kuin kakarana, vaan yksi niistä jotka saavat taas toivomaan olevansa kakara ja päristelevänsä muoviautoilla hiekkalaatikolla, väsäten mielipuolisia stunttiratoja ja kylväen sannantäyteistä devastaatiota ympärilleen. Korkeaoktaanisen huuruissa kirjoitettu tarina on silkkaa huttua, kuten moni muukin isompi seikka ja pienempi yksityiskohta tässä kokonaisudessa, mistä tuleekin tämän taatulla Corman-reseptillä halvalla ja nopsaan tuotetun elokuvan viehätys. Kömpelö huumori osuu maaliinsa kuin kromipuskuri sääriluihin satasen nopeudessa, muodon vuoksi kyhätyn sosiaalisen kommentaarin, varhaisten gore-efektien ja tissieksploitaation maustaessa keitosta. Pannaan pääälle vielä suoraan neljäsluokkalaisen piirroksista ulos kaasuttaneet tappaja-autot, ja tässä on yksi parhaita reikä päässä kaahaamisen ylistyksiä, riemuvoittoja ja peruspilareita.
On "syy" sitten Bartelin, Cormanin tai molempien saumattoman yhteistyön, mutta joka tapauksessa tämä on edelleen sekoiluelokuvien aatelia: ei ainoastaan yhtä kova kuin kakarana, vaan yksi niistä jotka saavat taas toivomaan olevansa kakara ja päristelevänsä muoviautoilla hiekkalaatikolla, väsäten mielipuolisia stunttiratoja ja kylväen sannantäyteistä devastaatiota ympärilleen. Korkeaoktaanisen huuruissa kirjoitettu tarina on silkkaa huttua, kuten moni muukin isompi seikka ja pienempi yksityiskohta tässä kokonaisudessa, mistä tuleekin tämän taatulla Corman-reseptillä halvalla ja nopsaan tuotetun elokuvan viehätys. Kömpelö huumori osuu maaliinsa kuin kromipuskuri sääriluihin satasen nopeudessa, muodon vuoksi kyhätyn sosiaalisen kommentaarin, varhaisten gore-efektien ja tissieksploitaation maustaessa keitosta. Pannaan pääälle vielä suoraan neljäsluokkalaisen piirroksista ulos kaasuttaneet tappaja-autot, ja tässä on yksi parhaita reikä päässä kaahaamisen ylistyksiä, riemuvoittoja ja peruspilareita.
9.6.2012 13:23
Creature from the Haunted Sea (1961)
Roger Corman halusi luultavasti olla omanlaisensa Terence Young, ohjaaja jonka tyylitaju ja vahva näkemys nosti James Bondin valkokankaiden kuninkaaksi 60-luvulla. Kuuban vallankumouksen päiviin sijoittuva Creature from the Haunted Sea käynnistyy näyttävästi, kun kertojaäänenä toimiva päähenkilömme agentti XK150 selviää hädin tuskin murhayrityksestä. Kovat gangsterit ja näiden elämää suuremmat one-linerit täyttävät pian ns. juonen joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan tavallaan ihan näppärä. Harmi että Cormanin käytössä on ollut (jälleen kerran) vain b-luokan näyttelijöitä sekä ö-luokan budjetti.
Kuubasta pois kuskattava suuri kultalasti on tarinan keskipiste, jonka ympärillä pyörii mitä alhaisempaa pohjasakkaa. Ns. komediallisen keventeen joukkoon tuo gangsteri, joka pystyy imitoimaan lähes mitä tahansa eläintä. Heh-heh kun naurattaa... Ja juuri kun elokuva näyttää kulkevan tuttuja raiteitaan tulee mukaan kuviin ja äänitehosteisiin otsikossakin mainittu hirviö. Lienee arvattavissa että tuo kauhua kylvävä kuvatus on pingispallosilmineen yhtä pelottava kuin kaksivuotias hiekkalapionsa kanssa.
Roger Corman halusi luultavasti olla omanlaisensa Terence Young, ohjaaja jonka tyylitaju ja vahva näkemys nosti James Bondin valkokankaiden kuninkaaksi 60-luvulla. Kuuban vallankumouksen päiviin sijoittuva Creature from the Haunted Sea käynnistyy näyttävästi, kun kertojaäänenä toimiva päähenkilömme agentti XK150 selviää hädin tuskin murhayrityksestä. Kovat gangsterit ja näiden elämää suuremmat one-linerit täyttävät pian ns. juonen joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan tavallaan ihan näppärä. Harmi että Cormanin käytössä on ollut (jälleen kerran) vain b-luokan näyttelijöitä sekä ö-luokan budjetti.
Kuubasta pois kuskattava suuri kultalasti on tarinan keskipiste, jonka ympärillä pyörii mitä alhaisempaa pohjasakkaa. Ns. komediallisen keventeen joukkoon tuo gangsteri, joka pystyy imitoimaan lähes mitä tahansa eläintä. Heh-heh kun naurattaa... Ja juuri kun elokuva näyttää kulkevan tuttuja raiteitaan tulee mukaan kuviin ja äänitehosteisiin otsikossakin mainittu hirviö. Lienee arvattavissa että tuo kauhua kylvävä kuvatus on pingispallosilmineen yhtä pelottava kuin kaksivuotias hiekkalapionsa kanssa.
15.4.2013 23:26
Tower of London (1962)
Enemmän Shakespearen Richard III:a kuin Universalin 30-luvun samannimistä elokuvaa versioiva veto, Vincent Price yhdistävänä lenkkinä mutta tällä kertaa pääosassa. Cormanille epätyypillisen huolitellun näköinen pakkaus on yhden miehen melodraama- ja mulkoilushow hyvässä ja pahassa. Tuntuu että Corman ottaa hommansa tällä kertaa tosissaan, Price vähän liiankin tunteella ja tosissaan. Välillä tunnelma ja homma toimii, välillä ei – loppua kohden pakara meinaa väkisin puutua, kun Pricen värisevä ääni ja mellevä ilme ovat yksinkertaisesti tällä kierroksella liikaa. Homma alkaa käydä viimeistään puolivälin paikkeilla vanhaksi ja luiskahtaa viimeistään lopun taistelukuvauksessa pysyvästi hieman vaivaannuttavan campin puolelle. Ei sitä terävintä Corman-gotiikkaa, vähän siinä ja siinä onko edes keskitasoa.
7.6.2013 22:26
Kukaan palstalaisista nähnyt Roger Cormanin edittiä Shaw Brothersien water marginista?Alkuperäinen aika pitkäveteinen mutta RC versio kai hankittava silti...
20.8.2013 21:01
The Intruder (1962)
Tämä on pitänyt nähdä siitä asti kun joskus muinoin luin Corman on Corman ‑kirjan ja ihmettelin jotta onko se tällaisenkin tyylilajin elokuvan tehnyt. Vihdoin sain aikaiseksi. Hyvä että Cormankin sai aikaiseksi, kyseessä nimittäin on hienosti erottuva melkoinen pienen budjetin helmi. Nuori William Shatner on liekeissä kaataessaan bensaa peräjunttilan rasistisiin liekkeihin, ja kun mopo keulii käsistä jorpakkoon, on hän yhtä mainio koukusta pois kiemurtelevana pikku matonakin. Aiheessa ja sen käsittelytavassa on voimaa tänäkin päivänä. Pieni käytettävissä oleva raha on kääntynyt vahvuudeksi jäljen ollessa rosoista ja rouheaa. Aihetta on käsitelty selvällä sydänpalolla, mikä näkyy lopputuloksessa erittäin positiivisesti. Corman näki melkoisen vaivan haaliessaan rahoitusta kasaan, kun kukaan jo tutuista studioista ei halunnut koskea käsikseen, ja taisi myöntää jossain haastattelussa jopa vähän hävinneensä rahaa ambitionsa materialisoitumisessa – mikä taitaa tehdä The Intruderista ainoan tappiollisen Corman-elokuvan. Tyhmää sinänsä, koska tämä on todella laadukas paketti heikkouksineenkin ja ehdottomasti yksi ohjaajan parhaista.
11.12.2013 18:53
She Gods of Shark Reef (1958)
Äh, mikä pettymys. Corman on onnistunut tekemään noin sadalla dollarilla vähän päälle tunnin pituisen laahustuksen, joka tuntuu kahden tunnin pituiselta. Lain kouraa paossa olevat veljekset (tumma veli syystä, blondi veli hyväntahtoisessa avunantomielessä) haaksirikkoutuvat helmenkalastaja-bikinibeibejen asuttamalle saarelle, jota pomottaa korporaation leivissä oleva vanha matroona. Väliin väläytellään uhkakuvia merenpohjassa majailevasta kivipystistä, haijumalasta – turhaan, sillä mitään ei tapahdu. Seikkailuelokuva ilman kunnon seikkailua on aika köyhä nakki. Kaikki ovat kauhean vakavana, mitään kiinnostavaa ei saada aikaiseksi, mitään kummempia ideoitakaan ei ole perinteisen kliseekimaran lisäksi tarjolla. Sentään saamme pikkukivoja vedenalaisia otoksia uivista haista ja Lisa Montellista.
11.7.2014 12:48
Last Woman on Earth (Roger Corman, 1960)
Kolmiodraamaa happiköyhällä autiolla saarella, kun mystinen (todennäköinen) hyökkäys on pistänyt ihmiskunnan nippuun kadottamalla hetkellisesti kaiken hapen. (Tsiisus...) Jos pystyy katsomaan ohi lähtöasetelman petaavan umpityperän maailmanloppuskenaarion ja sen yhtä kehnon toteutuksen, jää jäljelle miedosti kiinnostava ihmisluonnon tutkielma keskinkertaista heikommilla näyttelijöillä. Tässä on omat hetkensä, mutta harvassa ovat.