Roger Corman

Bloody Mama (1970) ***

1930-luvulle ja Yhdysvaltojen lama-aikaan sijoittuva rikoselokuva ja eksploitaatio kertoo löysästi tositapahtumiin ja Ma Barker nimiseen naiseen pohjautuen äidistä ja tämän pojista, jotka sortuivat aikoinaan rikollisille poluille. Elokuva alkaa Maman lapsuudesta, josta näytetään raiskauskohtaus, josta sitten siirrytään keski-ikäisen Barkerin ja poikien elämän kuvaamiseen. Corman on saanut mukaan elokuvaansa varsin hyvän castingin, ainakin jos asiaa miettii näin jälkikäteen. Elokuvan pääosassa on Shelley Winters ja poikien rooleissa nähdään mm. Bruce Dern ja Robert De Niro. Oikeastaan elokuvan näyttelijäpuolella ei ole juurikaan valittamista. Sen sijaan käsikirjoitus on aika keskinkertainen ja myös Cormanin ohjaus on sellaista perustasoa. Tämä olisikin oikastaan muuten ollut minun katsannossani kahden ja puolen tähden elokuva, mutta kun päästään elokuvan loppukohtaukseen, massiiviseen tulitaisteluun, on meno sen verran näyttävää että pakkohan arvosana oli korottaa kolmeen tähteen.

The Raven (1963)


Aiemmin ruoditun Tales of Terrorin komediallisimman laidan (eli The Black Catin) innoittamana Corman päätti hypätä vielä mustemman huumorin kelkkaan ja välineeksi valikoitui Edgar Allan Poen klassinen "The Raven" ‑runo. Tai oikeastaan runo on vain lähtökohta, koska Corman antoi käsikirjoittaja Richard Mathesonille vapaat kädet ja Matheson – kuten Cormankin – näki komedian ainoana vaihtoehtona elokuvan luontiin.


Korpin osaan kirjaimellisesti kiinnitetty Peter Lorre ja Vincent Price saavat aikaiseksi toimivaa kemiaa – heh, heh. Velhomaailman majakka & perävaunu lähtevät nuorekkaiden apuvoimien kera tohtori Scarabuksen (eli Karloffin) luo ja vaikka komiikka on paikon halpaa, ei epätasaisen nelikon seikkailusta voi olla nauttimatta. Mukana on taikuuksIen lisäksi MYÖS runsaasti mutkia ja käännöksiä, jotta vajaat 83 minuuttia kuluvat joutuisasti. Mainittakoon että mukana on lisäksi vasta 26-vuotias Jack Nicholson, sekä Hazel Court, joka on tietysti aina ilo silmille.


15 päivässä kuvattu elokuva on – no, oman aikakautensa kauhufriiikkeilyn kuva, jos ei muuta.