ELOKUVAKERHO MONROE ESITTÄÄ





MINDFUCK ‑YÖ 17.7.2010 klo 21.00 alk.

Liput 15€ ‑K18- Ennakkomyynti käynnissä Niagarassa.



Se on silmistä sisään syöksyvä eläin, joka tarttuu aivoihin ja panee ne

sijoiltaan. Tuttu polku kääntyy mutkalle ja peittyy harhautusten sumuun. Mieli

ei tapaa turvallista kiinnekohtaa; suu vain käy: "Mitä helvett..?"

Se on logiikkaa taivuttava kokemus.

Se on tie "jonnekin muualle".

Se on peilitalo labyrintissa.

Se on ilkeä.

Se on MINDFUCK.



Brad Anderson: THE MACHINIST

(Espanja 2006) 101 min ‑K15-



Trevorin elämä ei ole täysin mallillaan. Metallipajassa hommia paiskiva mies ei

ole nukkunut vuoteen ja hän painaa reilut 50 kiloa. Hallusinaatiot ja jääkaapin

oveen ilmestyvät post-it ‑laput pistävät epäilemään väsyneen mielen terveyttä ja

työkavereidenkin käyttäytymisessä on havaittavissa epämääräistä juonittelua.

Asioiden oikeaa tolaa selvittelevä Trevor on mitä mainiointa matkaseuraa

Mindfuck-näytöksen alkutaipaleelle.



Scott Kosarin ensimmäinen ja useita vuosia studioita kiertänyt käsikirjoitus on

taitavasti punottu painajainen joka – Amerikkalaisten studioiden pitäessä sitä

liian omituisena – kuvattiin lopulta Espanjassa. No, liian omituista ei

tietysti ole olemassakaan ja Brad Anderson on tuttuun tapaansa hallituin ottein

ohjannut synkeästä tarinasta hemmetin hyvän elokuvan jonka ehkä tunnetuin

elementti on Christian Balen riutunut ruoto. Se tekee pahaa katsoa ja

oikeastaan se näyttää suunnilleen samalta kuin miltä elokuva tuntuu. Eli

(epä)miellyttävän ahdistavalla ja kierolla tavalla hyvältä.



Emmanuel Carrére: VIIKSET

(La Moustache, Ranska 2006) 87 min ‑K7-



Todellisuusnyrjähtymä alkaa joko maahan paiskaavalla räjähdyksellä tai täysin

triviaalista muutoksesta tavalliseen – näin Viiksien tapauksessa.

Keskiluokkainen ja keskinkertainen ranskalaismies ajaa vaihtelun vuoksi

viiksensä pois – mitä muka voisi tapahtua? Vain identiteetin kadottaminen ja

kosketuksen karkaaminen arkeen, ei muuta. Kun kukaan naisesta lähimpiin

ystäviin ei näytä tajuavan miehen kasvoissa minkään muuttuneen, alkaa miehen

viisto luisu pois sovinnaisuuden turvatarhasta. Hiljaisella liekillä tarina

palaa yhä mustemmalle karrelle. Jopa kirjan lukeneita odottaa lopussa yllätys.



Pål Sletaune: NAAPURI

(Naboer, Tanska/Ruotsi/Norja 2005) 75 min ‑K18-



Norjalaisen Pål Sletaunen ohjaaman elokuvan alku esittelee päähenkilö Johnin.

Ero on tullut, tyttöystävä Ingrid hakee tavaransa pois. Sitten John tutustuu

naapurissa asuviin vietteleviin siskoksiin ja elokuva vaihtaa isommalle

vaihteelle.



Naapurin neidoissa ja näiden omituisessa käytöksessä on jotain vialla.

Pahaenteinen tunnelma kasvaa tasaisesti ja tapahtumat iskevät kipeästi päin

näköä niin päähenkilöitä kuin katsojaakin. Elokuvan K18-luokitus on ansaittu.

Seksin ja väkivallan tehokkaasti toteutettu liitto on herkullisen

vaivaannuttavaa katsottavaa.



Tapahtumat tuntuvat painajaiselta mutta vapauttavaa heräämistä ei ole luvassa.

Naapuriasunnon sokkeloinen pohjapiirros kapeine käytävineen ja synkkine

seinineen vertautuu päähenkilön päänsisäiseen maailmaan jonka sokkeloihin

totuus on eksynyt, jäänyt lukittujen ovien taakse.



Ohjaaja kaivaa pelon ja ahdistuksen katsojan alitajuisista sekoamisen peloista,

ja upottaa katsojan tilaan jossa paljon käytettyjen subjektiivisten

kamera-ajojen kuvarajausten ulkopuolella piilee jatkuvasti nimetöntä uhkaa ja

vaaraa.



Vastauksensa Naapuri tarjoaa vasta aivan lopussa kuten tällaisissa elokuvissa

tietysti pitääkin, ja päättyy hyytäviin loppukuviin joiden myötä on helppo

sanoa hyvää yötä. Nukkukaa hyvin.





Tomi Peuhkurinen

Pirkanmaan Elokuvakeskus / Arthouse Cinema Niagara

tomi@elokuvakeskus.fi

040-7732132



PL 432

33101 Tampere

03-2234912

www.elokuvakeskus.fi