Tavallaan aikalailla sitä, mitä Jancsolta aiheesta saattoi odottaa.
Jatkuvan laulamisen ja sikailevan perusmentaliteetin kanssa oli välillä vähän kestämistä, mutta kokonaisnäkemys ja tyylikäs ulkokuvaus kaikkine hidastuksineen olivat aika hienoa kamaa. Jancsó osaa tehdä jopa kansantansseista silmäähiveleviä (samanaikainen aateliston orgiameininki simpanssien kanssa saattoi ehkä lisätä mielenkiintoa). Provosoiva teos ei varmasti ole kaikkien makuun (kesyksi vertailuleffaksi voi ottaa saman tositarinan inspiroiman The Illusionistin), mutta on ihme ettei tätä komeasti säilynyttä printtiä ole aiemmin esitetty sen enempää arkiston Jancsó-sarjoissa kuin Sodiksessa ohjaajavierailun yhteydessä. Kauniisti keväästä syksyyn etenevä leffa kannattaa muuten katsoa ihan loppuun saakka eli lopputekstejä pitemmälle.


