KAUHUTÄHTIPARAATI @ Orion 19.1.-8.5.

Varmaan tarkoittaa sitä, että Targetsissa on matskua Terrorin vallasta.

Keskiviikkona ja lauantaina on jälleen vuorossa todellinen all stars ‑kokoonpano: Christopher Lee, Boris Karloff, Barbara Steele ja Michael Gough tähdittävät Vernon Sewellin ohjausta

CURSE OF THE CRIMSON ALTAR (1968). H.P. Lovecraftin tarinaa The Dreams in the Witch House (1933) noudattelevassa juonessa Robert Manning (Mark Eden) lähtee etsimään kadonnutta veljeään ja päätyy kartanoon, jota varjostaa muinoin poltetun Lavinia-noidan (Steele) kirous. Karloff ja Lee esittävät paikkakunnan salaperäisiä mahtimiehiä ja Gough näyttäytyy sekopäisenä hovimestarina. Painajaisten riivaajattarena kummittelee vihreäksi maalattu ja jättimäistä kullattua sarvipäähinettä kantava Barbara Steele. Michael Reevesin Witchfinder Generalin ja myöhemmin myös Peckinpahin elokuvien kuvaajana kunnostautunut John Coquillon ottaa kaiken irti nuorison psykedeelisistä body painting ‑hipoista ja hallusinatorisista unijaksoista, joissa nähdään hillitöntä 1960-luvun S/M-rekvisiittaa.



"Though Lovecraft was not finally credited, it remains the closest that anyone has got to capturing the feeling of his work on the screen." – David Pirie, A Heritage of Horror: The English Gothic Cinema 1946-1972



Night Visions esitti vuonna 2005 ”The Crimson Cult” –nimisen hieman lyhyemmän jenkkiversion 16mm-kopiona mutta nyt elokuva nähdään Suomessa ensimmäistä kertaa valkokankaalla brittiversiona ja 35mm-kopiona!



Vanhat herrat Lee ja Gough ovat edelleen varsin ajankohtaisia: molempia kuullaan ääninäyttelijöinä Tim Burtonin Alice in Wonderlandissä.



Ke klo 21.00 & la klo 21.00 Vernon Sewell: CURSE OF THE CRIMSON ALTAR – tervetuloa!



http://www.youtube.com/watch?v=wk3GhToRc44

J. Francon eurokauhua elokuva-arkistossa? Jess! Jos kävit viime syksyn Night Visionsissa katsomassa The Roadin, niin nyt koittaa uusi tilaisuus kokea valkokankaalta Francon vahakabinettimainen, kiehtova haahuilu, jonka varustukseen kuuluvat A-luokan genrekaarti sekä Bruno Nicolain iskevä musiikki. Alunperin sarjanväsääjien kiikarissa oli Justine jota ei odotusten vastaisesti Norjasta löytynyt, mutta parempi sittenkin näin – jos johonkin niin tähän sarjaan kuuluu Sir Christopher Leen suosikkiversio Draculasta...

"I still consider, to this day, Jess Franco's COUNT DRACULA to be the finest representation of Dracula on film"

‑Sir Christopher Lee



Kauhutähtiparaatissa vuorossa kreivi itse! Draculan legendaarinen esittäjä Christopher Lee loikkasi Hammer-tallista espanjalaisen Jess Francon täysin toisenlaisen tulkinnan tähdeksi. Francon ja veijarimaisen B-tuottaja Harry Alan Towersin (1920-2009) Dracula-filmatisointi VERENHIMOINEN DRACULA (Count Dracula / El Conde Dracula, 1970) oli outo lintu 70-luvun kauhutarjonnassa. Siinä missä Hammer päivitti Dracula-sarjaansa räikeillä muoti-ilmiöillä, Franco palasi vampyyritaiteen alkujuurille -­ Bram Stokerin alkuperäisromaaniin, Vampyrin ja Nosferatun hiljaiseen aavemaisuuteen sekä oikean Vlad Draculan jykevään hahmoon, jota Lee muistuttaa enemmän kuin Hammer-elokuvissaan.



Pelkistetyssä ja karussa teoksessa on kelmeä kiehtovuutensa ja sankka joukko arvostettuja genrekasvoja: Herbert Lom Van Helsinginä, mannermaiset scream queenit Maria Rohm ja Soledad Miranda Mina Harkerina ja Lucy Westenrana, Franco itse vetelänä palvelijana ja Klaus Kinski Draculan liikkeet vaistoavan mielisairaan Renfieldin osassa. Kylmää arvovaltaa huokuva Lee ja aidosti neuroottinen Kinski nauttivat tilaisuudesta tehdä kerrankin tavallisesta poikkeavat kauhuroolit. Bruno Nicolain musiikki virittää tunnelman ja tavoittaa kreivin pimeän vetovoiman hypnoottisella tavalla.



VERENHIMOINEN DRACULA Orion ke 21.15 – ainoa esitys!!!

Vaikka Back to Basics 2010:sta on hädin tuskin toivuttu, Night Visionsin isku Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa jatkuu korotetuin panoksin. Al Adamson ja kauhun supernimien taisto ensimmäistä ja viimeistä kertaa Orionissa

tiistaina 21.15 – it's now or never!

Kumpi voittaisi tosipaikan tullen, Dracula vai Frankenstein? Ja kukapa ei haluaisi päteä tiedolla työpaikan kahvi- tai tupakkahuoneessa. KAUHUTÄHTIPARAATI tarjoaa raskaan sarjan mestaruusottelun Al Adamsonin elokuvassa DRACULA VS FRANKENSTEIN: VERIMESSU (1971). Suomalainen esityskopio huimasta kuriositeetista on vuosikymmenten odotuksen jälkeen kaivettu arkiston kätköistä.



Iäkkäät alan miehet Lon Chaney Jr ja J. Carrol Naish tekevät jäähyväisroolinsa goottilaisten ja rokkaavien elementtien villissä sekamelskassa, jonka muita nimiä ovat kääpiötähti Angelo Rossitto (Freaks, Mad Max 3), kauhufanien kuningas Forrest Ackerman, kakkoslaarin vampyyrihahmo "Zandor Vorkov" (oikeasti vaan Robert Engel), ohjaajana paremmin tunnettu Greydon Clark (Without Warning, Joysticks) ja iso mies John Bloom Frankensteinin hirviönä. Unohtamatta kaikkia hippejä, prätkäjätkiä, burleski-daameja plus Kenneth Strickfadenin alkuperäistä labrakoneistoa Universalin klassikoista!



Liikutaan järjen sekä hyvän ja huonon tuolla puolen, mutta aika ei taatusti käy pitkäksi. DRACULA VS FRANKENSTEIN Orionissa ti klo 21.15 – ainoa esitys!!!



http://www.youtube.com/watch?v=wGspm80jaZg



”Absurdilla lailla kiehtovaa roskataidetta parhaimmillaan”

‑Mikko Aromaa / Gorehound 1/1996



”Each artist has his defining moment. With Picasso, it was "Guernica". Orson Welles had "Citizen Kane". And Al Adamson's is surely "Dracula vs Frankenstein".”

‑IMDb user comments



”Dracula looks like Frank Zappa. He has a ring that shoots fire.”

‑Mike Accomando / Dreadful Pleasures



”People like it, whether they laugh at it or enjoy it. We’re pleased that they remember it.”

‑Sam Sherman, producer

Lauri Lehtinen ( 12.4.2010 16:35)

Vaikka Back to Basics 2010:sta on hädin tuskin toivuttu, Night Visionsin isku Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa jatkuu korotetuin panoksin. Al Adamson ja kauhun supernimien taisto ensimmäistä ja viimeistä kertaa Orionissa tiistaina 21.15 – it's now or never!

Ylitti kaikki odotukset. *****

Joo-o. Ja voi huhhuh mitkä värit. "Hän kävi kauhukabinetissa koska kuvitteli olevansa epämuodostunut"

Kauhutähtiparaati ei pidä hengähdystaukoa vaan jatkaa heti keskiviikkona sarjan ainoalla Suomen ensi-illalla!

THE HOUSE THAT DRIPPED BLOOD (1971) lukeutuu Hammerin kanssa kilpailleen Amicus-yhtiön parhaimmistoon. Elokuva oli aiemmin television puolella mm. The Avengers ‑sarjan parissa kunnostautuneen Peter Duffellin esikoisohjaus valkokankaalle.



Amicusin episodikauhujatkumon keskivaiheille ajoittuva elokuva kertoo neljä Robert "Psyko" Blochin kynäilemää kertomusta.



”Method for Murderissä” kirjailija (Denholm "Kadonneen aarteen metsästäjät" Elliott) muuttaa uuteen asuntoon viimeistelläkseen kauhutarinansa mutta huomaa kertomuksensa henkilöhahmon saavan hänestä yliotteen.



”Waxworks” kertoo pörssimeklarista (Peter Cushing), jolla on pakkomielle paikallisen vahamuseon Salome-nukkeen.



”Sweets to the Sweetissä” perheenisä (Christopher Lee) yrittää maanisesti estää tytärtään seuraamasta noitaäitinsä jalanjälkiä.



Viimeisessä episodissa ”The Cloak” kauhutähtiveteraani (Jon "Doctor Who" Pertwee) ostaa viitan, joka voi muuttaa kantajansa vampyyriksi. Myös hänen vastanäyttelijänsä (Ingrid Pitt) tutustuu vaatekappaleeseen. Amicus antoi kauaskatseisesti Pittille verenimijäaiheisen roolin jo ennen kuin Hammerin VAMPYYRIT – EROOTTINEN PAINAJAINEN (The Vampire Lovers, 1970) sai ensi-iltansa.







Ke klo 21.00 Peter Duffell: THE HOUSE THAT DRIPPED BLOOD – tervetuloa!



"The House that Dripped Blood is one of Amicus' classier anthologies, strongly acted and imaginatively staged"

‑Jonathan Rigby, English Gothic



http://www.youtube.com/watch?v=_ypA2QO9iDw

moska ( 14.4.2010 00:20)

Joo-o. Ja voi huhhuh mitkä värit. "Hän kävi kauhukabinetissa koska kuvitteli olevansa epämuodostunut"

Orion-enska oli tosiaan vuosien odotuksen arvoinen tapaus. Mahtava printti ja himmeällä tavallaan äärimmäisen toimivaa valkokangassettiä, jossa resurssien olemattomuudesta ja juonen hajanaisuudesta huolimatta kuvaan on koko ajan saatu beeffiä ja inspiroivaa pulp-tyyliä. Alkaen mahtavasta alkutekstijaksosta, joka oli kuin eloon herännyt Shokki-lehden kansikuvagalleria. Zandor Vorkov ansaitsisi mun puolesta olla isompi seksisymboli kuin Twilightin ja True Bloodin vampyyriherrat ja henkilögalleria oli myös sankareiltaan ilahduttavan erikoinen, jenkkikauhun tyypilliset tavikset puuttuivat kokonaan joukosta jossa kaikki olivat persoonallisia marginaaliartisteja ja hörhöjä. Jotain kertoo, että Regina Carrollin LSD-hallusinaatio ei ollut läheskään yhtä outoa katsottavaa kuin kaikki ympäröivä goottipsykedelia, Draculan sormuksesta Frankensteinin komeettaan...



Ihmeellistä, että kaikki tämä graafinen ihmisten ja örkkien palasiksi repiminen ja paloittelu kirveellä ja giljotiinilla on läpäissyt 1970-luvun nihkeän Suomi-sensuurin leikkaamattomana, ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen oman aikansa Bad Taste ‑tapaus.

Lauri Lehtinen ( 14.4.2010 10:40)

moska ( 14.4.2010 00:20)

Joo-o. Ja voi huhhuh mitkä värit. "Hän kävi kauhukabinetissa koska kuvitteli olevansa epämuodostunut"

Orion-enska oli tosiaan vuosien odotuksen arvoinen tapaus. Mahtava printti ja himmeällä tavallaan äärimmäisen toimivaa valkokangassettiä

Miksi tästä on vain yksi näytös?

Sarja on kokonaisuudessaan niin massiivinen että se vaikuttaa näytösmääriin ja kieltämättä Al Adamson ei ihan edusta sitä klassikko-osastoa jolle Orionin logiikassa kuuluu kaksi näytöstä (tästä voisi jauhaa enemmänkin mutta joskus toiste). Nyt oli iso vääntö siinä, että saatiin edes se ainoa Dr vs Fr esitys eiliseksi eikä viime lauantaihin jolloin hullukaan ei olisi jaksanut sitä kahden NV-yön välissä.

On tohon kyllä pakko palata toiveuusinnan muodossa nyt kun leikkaamattomuus ja printin hieno kunto varmistuivat.

Onkos Dracula vs. Frankensteinista mahdollisuutta saada toiveuusintaa joskus hamassa tulevaisuudessa? Tuli eilen missattua se omaa tyhmyyttäni.

Lauri ( 14.4.2010 12:35)

Onkos Dracula vs. Frankensteinista mahdollisuutta saada toiveuusintaa joskus hamassa tulevaisuudessa? Tuli eilen missattua se omaa tyhmyyttäni.

Ei tänä vuonna mutta periaatteessa jossain hamassa tulevaisuudessa – asia johon voi vaikuttaa toiveiden lisäksi myös nostamalla Kauhutähtiparaati-retron muiden leffojen katsojamääriä.



Eli ole missaamatta tämän illan (keskiviikko) House That Dripped Bloodia ja lauantai-illan Tales from the Cryptiä, ainoat näytökset nekin.

Lauri Lehtinen ( 14.4.2010 11:02)

On tohon kyllä pakko palata toiveuusinnan muodossa nyt kun leikkaamattomuus ja printin hieno kunto varmistuivat.

Lauri ( 14.4.2010 12:35)

Onkos Dracula vs. Frankensteinista mahdollisuutta saada toiveuusintaa joskus hamassa tulevaisuudessa? Tuli eilen missattua se omaa tyhmyyttäni.

JaJa ( 14.4.2010 12:43)

Lauri Lehtinen ( 14.4.2010 11:02)

On tohon kyllä pakko palata toiveuusinnan muodossa nyt kun leikkaamattomuus ja printin hieno kunto varmistuivat.

Lauri ( 14.4.2010 12:35)

Onkos Dracula vs. Frankensteinista mahdollisuutta saada toiveuusintaa joskus hamassa tulevaisuudessa? Tuli eilen missattua se omaa tyhmyyttäni.

Vittu. Opettelen lukemaan.



Kiitos kaimalle silti vastauksesta ja tänään ollaan paikalla!

Kauhutähtiparaatin Amicus-putki jatkuu EC-sarjakuvien siirtämisen valkokankaalle aloittaneella Freddie Francisin ohjauksella

HAUDAN TUOLTA PUOLEN (Tales from the Crypt, 1972). Kehystarinassa hautaholvin vartija Ralph Richardson näyttää loukkuun jääneille vierailijoilleen tulevaisuuden. Muistettavimmissa episodeissa Joan Collins kohtaa tappajajoulupukin, Peter Cushing nousee haudasta ja Patrick Magee johdattaa sokeiden hoitolaitoksen asukit kapinaan.



Suomessa elokuva osui yksiin Shokki-lehden ja muiden käännettyjen kauhusarjakuvien kulta-ajan kanssa 70-luvun alussa. Pääsy valkokankaalle onnistui vain täpärästi, sillä Valtion elokuvatarkastamo kielsi elokuvan kokonaan ”kauhua herättämällä mielenterveydelle vaarallisena”. Elokuvalautakunnassa päätös laski K18:aan mutta ehdolla, että elokuvasta poistettiin kohdat ”ruumisarkussa maha auki, suolet näkyy” sekä ”veren lusikoiminen”. Lautakunta oli päätöksessään yksimielinen äänin 9-0. Orionissa tänään nähtävä 35mm-kopio saapuu Ruotsista, jossa elokuva selvisi teattereihin ilman sensuurin leikkauksia.







La klo 21.00 Freddie Francis: HAUDAN TUOLTA PUOLEN – tervetuloa!



http://www.youtube.com/watch?v=NnxFio89IU0