DocPoint 26.31.1.

Nää nyt ainakin vaikuttaa aika mielenkiintoiselta:

How To Live

Prodigal Sons

Three Miles North of Molkom

Loot,

Material

Roman Polanski: Wanted And Desired

The Most Dangerous Man in America

Kill the Referee

So It Doesn't Hurt



Voisko Liisa kommentoida enemmän tota Molkomia. Vaikuttaa aika mahtavalta festarilta!

Molkom on ihan mahtava, kannattaa mennä katsomaan. En kerkee nyt kirjoitella pidempiä analyyseja joten härskisti copypastetan tähän DP-lehteen tekemäni jutun.

Aurat tuulettuvat rakkauden kesässä



Kaksi brittidokumentaristia löysi new age ‑festivaalilta mehukkaan dokumentin ainekset.



Länsi-Ruotsin Karlstadissa, viitisen kilometriä Molkomin pikkukaupungista pohjoiseen järjestetään vuosittain kesäkuussa hyvinvointifestivaali No Mind. New age ‑henkinen Provinssirock tarjoaa ohjelmaa joogamaratoneista lauluterapiaan, energian kanavointiin ja tantra-sessioihin.

Kaksi brittiläistä elokuvantekijää lähti kukkaiskansan pariin tekemään esikoiselokuvaansa ja löysi paikan päältä enemmän kuin uskalsi toivoa.

Ohjaajat Corinna Villari-McFarlane ja Robert Cannan seuraavat pienen ”sharing-groupin” jäseniä koko leirin ajan. Ruotsalainen Siddharta on viikinkimäinen koljatti, joka etsii elämänsä naista. Amerikkalainen luonnonlapsi Ljus saa rastakiharoineen hippityttöjen sydämet läpättämään. Suomalainen Mervi taistelee vakavan sairauden kanssa ja uskoo parempaan elämään henkisen avautumisen kautta.

Ryhmässä mukana ovat myös huonosta itsetunnosta kärsivä norjalaiskaunotar, ruotsalainen puolijulkkis ja vaihtoehto-yrittäjä, joka on eksyksissä henkisellä matkallaan.

Heidän joukkoonsa päätyy puoliväkisin festareille raahattu australialainen rugby-valmentaja Nick, jonka mielestä koko touhu on pähkähullua.

”Luulin tätä Glastonburyksi mutta tämähän on kuin joku kultti”, hän tuskailee.

Avautumisryhmän päivittäiset kokoontumiset ovat yksi leirin pakollisista ohjelmanumeroista. Siddharta, jonka habitus on jossain Auervaaran ja käytettyjen autojen kauppiaan välimaastossa, vetää keskustelusessiot antaumuksella. Vastarannan kiiski Nick osallistuu aktiviteetteihin ystäviensä mieliksi, mutta puiden halailu on hänelle jo liikaa.

Tuntikausien meditointi, umpiosaunassa hikoilu ja side silmillä tanssiminen eivät kuitenkaan voi olla tuottamatta tulosta. Yöttömän yön leirillä parkkiintuneinkin kyynikko pehmenee!

Hillittömän hauskan Three Miles North of Molkomin viehätys onkin siinä, miten elokuva voittaa katsojan puolelleen. Elämä Ängsbackan hippikommuunin hoivissa näyttää oikeastaan aika mukavalta. Rakkauden ilmapiiri tarttuu eivätkä dokumentin tekijätkään voineet siltä välttyä. Kollegat löysivät kuvauksissa toisensa ja tunnetaan nykyisin pariskuntana.



Liisa Lehmusto

No niin lisätääs tää osastoon kiinnostavimmat TOP 5, ehkä kakkoseksi:

La danse – Le ballet de l'Opéra de Paris.



Yhdistelmä Wiseman + baletti + 150 minuuttia, voi vaatia kyllä oikeata mentaalitilaa, mutta esitysaika (raukea lauantain keskipäivä) varmaan jeesaa sopivasti.

Videocracy oli hauska.



Tuli mieleen, ah, jälleen kerran Paavo Haavikko ja "parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse."



Ehkä punainen lanka vähän katosi (ainakin mun silmistä), mutta sitä kompensoi varsin mainio henkilökokoelma. Berlusconi-matsku oli oikeastaan elokuvan tylsintä kamaa, vaikka hänen jähmettynyt ikismile on kyllä jotain harvinaisen pelottavaa katseltavaa. Hyvää settiä ja loistava aloitus.







The Most Dangerous Man In America oli hyvä. Perinteistä dokkaria, tärkeästä historiallisesta aiheesta.



Les arbitres aka. Kill The Referee oli todella hyvä. Jokaisen jalkapallofanina itseään pitävän must-kamaa. Antoi ihan uutta näkökulmaa futikseen – ja respectiä tuomareille. Elokuva on myös varsin hauska mutta ei typerällä (tai pilkkaavalla) tavalla.



21 Below oli just niin koskettavaa kamaa kuin etukäteen pelkäsinkin. Siitä syystä olin vähän kahden vaiheilla että haluanko mennä katsomaan. Oon niin herkkä tällaisille jutuille. Kaksi nenäliinaa meni... ja vielä kotimatkallakin, puoli tuntia leffan jälkeen, alkoi pukata kyyneltä silmään. Paras dokkari toistaiseksi.

vikat:

Google Baby

Aika kiinnostava dokumentti kohdunvuokrauksesta globaalissa maailmassa. Katalogin mukaan dokumentti on "shocking" mutta mikäs tässä nyt oli niin shokeeraavaa. En tajua. Ei tämä kohdunvuokraus nyt mikään uusi asia kuitenkaan ole. Ja on varmaan aika selvä ettei muiden lasten synnyttäjiksi ole ennenkään alkaneet maailman hyvätuloisimmat ihmiset...



Sins Of My Father

Epätasapainoinen mutta suurimmaksi osaksi kiinnostava dookkari Escobarista ja hänen pojastaan. Escobarin pojan anteeksiannon hakeminen on dokkarin puuduttavinta settiä: tuntuu siltä ettei kamera pääse ihan iholle, ja politiikkojen pojat vaikuttavat vähän varautuneilta. Mitään todellista avautumista ei tapahdu ja homma sen puolesta vaikuttaa vähän väkinnäiseltä.



Sen sijaan Escobarin pojan ja lesken muistelot elämästään 80- ja 90-luvulla ovat erittäin kiinnostavaa kamaa, ja arkistonauhat toki myös.



Kansainväliseen versioon on ilmeisesti vaihdettu kertojaääni? Puhujana oli aivan karmean kuuloinen jenkki, Tom Kane, joka pudotti fiilistä oleellisesti.



Fuquan ja Stonen leffaa odotellessa.



Bassijdi

Aiheena huippukiinnostava: ohjaaja haastattelee sitä jengiä joka pitää Irania pystyssä, siis uskonnollis-patrioottista porukkaa. Toteutus on kuitenkin aivan liian puuduttava. Lähes kaksi tuntia puhuvia päitä jotka toistavat propagandaoppejaan, on vain liikaa. Setti mikä on kuvattu eri pyhiinvaelluspaikoilla, siis sodan kuuluisimmilla taistelukentillä, on kiinnostavinta. Sotakertomukset ovat aina koskettavaa kuunneltavaa. Lisäksi välikuvat Teheranin kaduilta tms. ovat varsin virkistäviä dogmien toiston keskellä.



The Red Chapel

Huhhuh. Olipas hauska, osuva, ovela ja jotain oleellista Pohjois-Koreasta tavoittava elokuva. Koomikkojengi sumuttaa pohjois-korealaisia ansiokkaasti. Kaikesta hauskuudesta ja absurdiudesta huolimatta ehkä virkistävinntä oli nähdä pohjois-korealaisissa pilkahdus inhimmillisyyttä: mukana kulkeva "opas," rouva Pak, selvästi tykkää koomikkoryhmän Simonista, spastisuudesta kärsivästä vammaisesta, ja kutsuu häntä kuin omaksi pojakseen. Festarin kohokohtia, ja kiva päätös.

Red Right Hand ( 1.2.2010 13:49)

Google Baby

Aika kiinnostava dokumentti kohdunvuokrauksesta globaalissa maailmassa. Katalogin mukaan dokumentti on "shocking" mutta mikäs tässä nyt oli niin shokeeraavaa. En tajua. Ei tämä kohdunvuokraus nyt mikään uusi asia kuitenkaan ole. Ja on varmaan aika selvä ettei muiden lasten synnyttäjiksi ole ennenkään alkaneet maailman hyvätuloisimmat ihmiset...

Dokumentti tosiaan eteni melko normipäivämeiningillä eikä shokeeraavutta ollut pahemmin havaittavissa. Välistä elokuva oli lähinnä huvittava. Vähän enemmän otetta olisin kaivannut, vaikka oli tosin hyvä, ettei saarnaamiseen asian puolesta tai vastaan sorruttu.

Raportointia aiheesta, ensimmäinen osa. Rest will follow.



toinen osa