Myös lopunSpoileriparodia onnellisesta lopusta oli hiton nerokas: mitali rintaan, juodaan vissyä, Mendesillä vatsa pystyssä, häpifämili. Harmi vaan että se osittain kyllä vesitettiin vääntämällä rautalangasta, eli laittamalla sitten vielä se viimeinen kohtaus jossa Cage on taas "yllättäen" kamapäissään hotellihuoneessa. Tarpeetonta.
Paha poliisi - määräsatama New Orleans
SpoileriSiinä toiseksi viimeisessä kohtauksessahan Cage istuu hotellihuoneessa ja katselee pöydällä olevaa kamaa mutta ei vedä sitä. Sitten sisään tulee se alussa ollut vanki joka vie Cagen pois sieltä. Minä ymmärsin tuon jutun niin että Cage on jo periaatteessa päässyt irti huumeista, mutta hänellä on vielä "pahoja päiviä". Seuraava akvaariokohtaus muodosti sitten ihan oikeasti häpiendin koko elokuvalle. Ei se minusta ollut parodiaa.
Jos mennään syvemmälle johonkin riippuvuuden käsittelyyn niin minusta on päivän selvää että "selkäkipu" on vain näppärä tekosyy äijän nappailulle. Ehkä selkää kolottaa, enemmän tai vähemmän, mutta oleellista on se että Cage on klassinen moniaddikti: ei pelkästään huumeista riippuvainen, vaan myös uhkapelistä ja seksistä – jos oikein venytetään, niin ehkä jopa ns. adrenaliininarkkari: Vondie Curtis Hall sanoi jossain vaiheessa että "that cowboy-shit doesn't work anymore," eli Cagen voi tulkita hakevan jännitystä toiminnasta silloinkin kun se ei ole toivottavaa. Lisäksi tietenkin kaikki läheiset ovat päihdeongelmaisia. Riippuvuus on siis selvästi ollut olemassa jo kauan ennen selän satuttamista.
En akvaariokohtausta enää tarkkaan muista, mutta muistaakseni mulle tuli siitä mieleen aikaisemmat trippailukohtaukset liskoineen.
Vähän sumea ja sitten kärsii combining/ghosting ilmiöstä.
Tahattomaksi huumoriksi voisi halutessaan laskea joitain hupaisia yksityiskohtia elokuvakerronnassa. Herzogin tyyli on aika vapaata ja improvisoidun oloista, mikä näkyy toisinaan omituisina leikkauksina ja kuvakompositioina.SpoileriMinua hymyilytti lopussa oleva kohtaus, jossa Xzibit pidätetään. Cage hyppää yllättäen kuvan sivusta magnuminsa kanssa kohtaukseen ilman mitään ennakkovaroitusta. En osaa sanoa, oliko tämän tarkoitus olla oikeasti hauskaa vai vahingossa, mutta hauska se oli silti.
Eiköhän toi ollut osa loppupuolen unenomaisuutta:
SpoileriSiinä toiseksi viimeisessä kohtauksessahan Cage istuu hotellihuoneessa ja katselee pöydällä olevaa kamaa mutta ei vedä sitä. Sitten sisään tulee se alussa ollut vanki joka vie Cagen pois sieltä. Minä ymmärsin tuon jutun niin että Cage on jo periaatteessa päässyt irti huumeista, mutta hänellä on vielä "pahoja päiviä". Seuraava akvaariokohtaus muodosti sitten ihan oikeasti häpiendin koko elokuvalle. Ei se minusta ollut parodiaa.
SpoileriMmmm. njoo. Cagehan itse sanoo siinä kohtauksessa että hänellä on vain silloin tällöin pahoja päiviä. Kuinka uskottava tämä lausahdus on? Itse rinnastan sen samanlaiseksi läpäksi kuin pitkin elokuvaa kuullut vastaavat: "Otan vain sen mitä on reseptillä määrätty" jne. jotka eivät pidä paikkaansa. Kyse on itsepetoksesta.
Leffassa silloin tällöin vähän häiritsee hollywood-konventionaalinen dialogi, tuntuu siis siltä kuin henkilöt olisivat kohtauksessa vain lausuakseen tietyt repliikit. Vai onko se tarkoituksellista Cagen hahmon alleviivaamista? Mukava nähdä uutena leffana teatterissa tällanen kunnolla epätasainen, ehkä puutteellinenkin mutta HYVÄ elokuva ilman tarpeetonta kikkailua tai rankistelua.
Vähän epätasainen mutta ehdottomasti hyvä. Uudelleentulkinnan konsepti oli onnistunut, ja Herzogin kädenjälki näkyi selvästi, vaikkei omasta käsikirjoituksestaan ohjannutkaan. Melko tavanomaisen murhatutkimusjuonen hämmentäminen arvaamattomalla päähenkilöllä sekä komedian ja draaman välimaastoon jumittuneella kerronnalla toimi hienosti, mitä vielä tukivat odottamattomat tehokeinot (matelijakamerat, hillitön Stroszek-viittaus).
Oiva ratkaisu oli myös, ettei Cagea edes yritetty sovittaa Keitelin pöksyihin vaan annettiin melskata vapaasti. Räikeimpiä ylilyöntejä olisi tietysti voinut hieman suitsia ja Cagella oli ajoittain vaikeuksia pysyä roolissa, mutta tällaiset mitättömyydet on helppo antaa anteeksi pelkästään sen housunkaulukseen tungetun magnumin takia.
Olen nähnyt kolme kertaa kankaalta ja nyt kauhistuttaa että ehdinkö vielä illalla Engeliin vai enkö. *****
Huomisesta alkaen Paha poliisi alkaa pyöriä Kuopion Kuvakukossa. Se on uusintakatselun paikka, kun kerran mahdollisuus on annettu.
Vaikka Cage onkin yleensä sietämätön, heitti hän tälläkertaa elämänsä roolin, jokaista ylilyöntiä myöten. Muutenkin koko leffan tunnelma oli sopivan sekopäinen ja täten onnistunut. No joskin ne liskokuvaukset menivät jo liian alleviivaamiseksi "nyt ollaan ihan vitun sekasin jee jee". Sen sijaan musiikkivalinnat olivat aivan huiput ja muutenkin Herzog malttoi pysyä housuissaan. Val Kilmerin osa jäi turhankin pieneksi, sen verran överiksi vedetty badass kyttä oli kyseessä. Eva Mendes oli jotenkin liian kiltti osaansa ja Xzibit no...jopa yllättävän hyvä. Elokuvan lopetus oli tosiaan vähän laimea, mutta ehkäpä Herzog vähän vittuili katsojille tälläisellä muka happyendingillä. En kyllä rupeaisi vertaamaan Ferraran Pahaan poliisiin, sen verran eri tasoilla liikuttiin ja eihän kyseessä ollutkaan (ainakaan Herzogin mukaan) uusintaversio tai edes jatko-osa.
Mulle jäi aika ristiriitaiset tunteet tästä. Pidin joistakin jutuista (oikealla tavalla seesteinen), mutta liian paljon hällä väliä osastoa. Sikäli hassua, että Cage oli musta hillitympi kuin odotin. Toki revittelyäkin oli, ja repesin kyllä täysin kohtuaksessa jossa Cage oli "nukkunut 1,5h edellisen 3 päivän aikana." Nyt ylinäyttelyt ja etenkin liskokamerat nousivat liian esille, että ne olisivat vain tehokeinoja vaan enemminkin itsetarkoituksellisia ja vierauttavia. Kenties tarkoituksella. Joku taisi tässä ketjussa jo kommentoida jotain vastaavaakin, mutta Cagen huumeongelma ja pelivelat olivat vain asiantila, millä ei ihmeemmin ollut merkitystä minkään kannalta. Mendeziä on toki kiva katsella, mutta oli väärässä roolissa. En ollut ihan äsken nähnyt Kilmeriä missään, joten roolinsa oli mukavaa kuin myös Stifflerin äiti. Vaikkei saisikaan verrata (miksei saisi?) niin kyllä mä katolisuudesta huolimatta Ferraran elokuvasta pidän enemmän.
Paha poliisi – määräsatama New Orleans ****
mestariteos
Yeah! Särmikäs, tarjonnasta edukseen erottuva teos, jota ei valjuunnuttanut edes se, että The Wire ‑vertailumielikuvia syntyi viljalti. Vaikka äidyin hohottamaan parhaille herkullisuuksille makeimmin pitkään aikaan, en kyllä tätäkään suoranaisesti komediaksi nimeäisi. Ehkä elokuva on sitä samalla tavalla kuin esim Solondzin "Happiness". Voipi olla, että jokunen dvd-vuokraaja on pettynyt, kun takakannessa on hehkutettu tämän kuuluvan genreen "Toiminta/komedia".
Paljolti samoja ajatuksia herättivät lutin tulvakaupunkihäröilyt kuin muillakin elitisteillä. Val Kilmeriltä nappiroolivalinta, ja Mendeskin ok, vaikka Fairuza Balk olisi ansainnut hänen roolinsa. Mainiota oli myös se, miten Herzog luottaa kömpelön leikkauksen ja paljaan kuvan vetovoimaan: jonkun peelon zacksnyderin käsissä iguanat olisi 3d-animoitu laulamaan. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että Herzog vetää maton lopussa katsojan alta tavalla, jota ei olisi osannut yhtään odottaa.
Ja onhan tämä Cagea parhaimmillaan, vaikka riehunajarrun painaminen olisi tehnyt elokuvasta tehokkaamman. Ferraran elokuvaan ei kannata verrata minunkaan mielestäni. Vaan miltäpäs kuulostaisi Bad Lieutenantin jatkumomainen konseptittaminen tyyliin Dr.Who? Näin ajateltuna Nic Cage olisi "Toinen Paha poliisi". Sitten annettaisiin valtikka ehkä seuraavalle, jos Cage tai/ja Herzog eivät jatkaisi, ja katsottaisiin, mitä ohjaaja x ja näyttelijä y saisivat irti Paha poliisi ‑konseptista? Kuka olisi seuraava Bad Lieutenant?
Ja voi ny hemmetti, siinä 9 minuutin kohdalla kun on se poliisi-kamera-ajo vasemmalta oikealle, taitaapi Cage päihittää pihallaolo-otos ‑battlessa itsensä Gary Oldmanin (<-- Leon)! ****