Ihan viihdyttävä, mutta kyllähän tämä jonkinmoiseksi pettymykseksi jäi kaiken elitistisen hehkutuksen jälkeen (tämän vuoden Rambo?). Tasaisen vetelän rytmin takia tämä kävi välillä jopa tylsäksi. Meno ei missään vaiheessa kiristynyt eikä Cagen hahmon touhut lähteneet herkulliseen syöksykierteeseen. Ja semmoinen perus-hilpeä meininki verotti myös jotenkin tehoja. Cagen (hyvässä iskussa) sekoilut olivat parasta antia, mutta jotenkin nekin jätettiin liian vaisuiksi. Tuntuu että Herzogilla ei todellakaan ollut mitään erityisen vahvaa visiota tästä elokuvasta. Ferraran paha pollari vei kyllä tämän pelin kuus-nolla.
Mutta olihan se jo hyvin selvää ajoissa, että mitään syöksykierrettä ei ollut odotettavissa. Minun mielestäni Herzogin visio kyllä haisee, näkyy ja kuuluu kilometrien päähän. Vinksahtanut pössycrackisuohiki-chillailu-maailma, jossa yksi päälikkö klinkkaa valssaten muka reunalla homma koko ajan oikeasti hoidossa.
Ferrarran polisiin vertaaminen ei eroa paljoa siitä, että sanoisi jonkun Scarfacen vievän Carlito's Wayta kuus-nolla. Molemmat on viiden tähden elokuvia, mutta jos lähtee Carlitoa katsomaan odottaen jotain kuolaavaa-äö=kengännumero-raivoapina-kokkelinokkaa, niin kait se tuntuu sitten vaisulta.