Public Enemies

Public Enemies

Ei niin loistava kuin parhaat Mannin työt, mutta silti erittäin hyvä. Paras sitten Insiderin. Ja ehkä hauskin kaikista. Depp velmuilee hyvin Dillingerinä, mutta Cotillard tekee vielä hienomman roolin. Toisin kuin Penelopet ja muut, Cotillard osaa näytellä myös englanniksi.

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 11:41)

Public Enemies

Ei niin loistava kuin parhaat Mannin työt, mutta silti erittäin hyvä. Paras sitten Insiderin. Ja ehkä hauskin kaikista.

Huumoria Michael Mann-elokuvassa? Voi ei...

KCrimso ( 13.8.2009 11:46)

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 11:41)

Public Enemies

Ei niin loistava kuin parhaat Mannin työt, mutta silti erittäin hyvä. Paras sitten Insiderin. Ja ehkä hauskin kaikista.

Huumoria Michael Mann-elokuvassa? Voi ei...

Enemmän se on ehkä Deppin velmuilun ansiota, että huumoria on niin paljon. Ei tämä mikään komedia silti ole. Äärimmäisen vakava ja teemoiltaan surullinen elokuva.

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 12:57)

KCrimso ( 13.8.2009 11:46)

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 11:41)

Public Enemies

Ei niin loistava kuin parhaat Mannin työt, mutta silti erittäin hyvä. Paras sitten Insiderin. Ja ehkä hauskin kaikista.

Huumoria Michael Mann-elokuvassa? Voi ei...

Enemmän se on ehkä Deppin velmuilun ansiota, että huumoria on niin paljon.

Eli Heat kohtaa Jack Sparrowin?

KCrimso ( 13.8.2009 13:04)

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 12:57)

KCrimso ( 13.8.2009 11:46)

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 11:41)

Public Enemies

Ei niin loistava kuin parhaat Mannin työt, mutta silti erittäin hyvä. Paras sitten Insiderin. Ja ehkä hauskin kaikista.

Huumoria Michael Mann-elokuvassa? Voi ei...

Enemmän se on ehkä Deppin velmuilun ansiota, että huumoria on niin paljon.

Eli Heat kohtaa Jack Sparrowin?

Ei oikeastaan. Tarkemmin ajatellen Heatkin oli aika hauska elokuva. Depp on tosin charmikkaampi kuin De Niro tai Pacino. Monella eri tasolla Public Enemies on eskapismia siinä missä Heat oli jossain määrin realistinen.

En huomannut Public Enemiesissä mitenkään merkillepantavaa huumoria.

Young Hova ( 13.8.2009 16:02)

En huomannut Public Enemiesissä mitenkään merkillepantavaa huumoria.

Täytyy sanoa, etten minäkään.



Täytyy myös sanoa, että Public Enemies ei kohonnut Michael Mannin tuotannossa korkeimman huipun tasolle. PE:ssä on liikaa henkilöitä ja tapahtumia, minkä vuoksi useat hahmot jäävät varsin etäisiksi (esim. Balen esittämä Melvin Purvis) ja joitakin henkilöitä on ylipäätään vaikea tunnistaa tarinasta. Mann tuntuu kurkottelevan elokuvassa vähän turhan useaan suuntaan, jolloin kohtaukset eivät muodosta kovin koherenttia ja eteenpäin rullaavaa kokonaisuutta. Tässäkin tapauksessa tarinan tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Ohjaajan 2000-luvun tuotoksista nostaisin Collateralin PE:n edelle ihan jo ensiksi mainitun yksinkertaisemman juonen vuoksi.

Riskalalta viisi tähteä Public Enemiesille.

Amadeus ( 13.8.2009 16:29)

Young Hova ( 13.8.2009 16:02)

En huomannut Public Enemiesissä mitenkään merkillepantavaa huumoria.

Täytyy sanoa, etten minäkään.



Täytyy myös sanoa, että Public Enemies ei kohonnut Michael Mannin tuotannossa korkeimman huipun tasolle. PE:ssä on liikaa henkilöitä ja tapahtumia, minkä vuoksi useat hahmot jäävät varsin etäisiksi (esim. Balen esittämä Melvin Purvis) ja joitakin henkilöitä on ylipäätään vaikea tunnistaa tarinasta. Mann tuntuu kurkottelevan elokuvassa vähän turhan useaan suuntaan, jolloin kohtaukset eivät muodosta kovin koherenttia ja eteenpäin rullaavaa kokonaisuutta. Tässäkin tapauksessa tarinan tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Ohjaajan 2000-luvun tuotoksista nostaisin Collateralin PE:n edelle ihan jo ensiksi mainitun yksinkertaisemman juonen vuoksi.

Tapahtumia on niin paljon sen vuoksi, että Dillingerin elämä oli aika hektistä ilman sen kummempia huolia huomisesta. Ja Collateral on huono juuri yksinkertaisuutensa vuoksi.



Huumorilla tarkoitin esim. tällaista kohtausta http://movies.apple.com/movies/universal/p...lip1r_h480p.mov

(The Lukewarm.) ( 13.8.2009 17:03)

Amadeus ( 13.8.2009 16:29)

Young Hova ( 13.8.2009 16:02)

En huomannut Public Enemiesissä mitenkään merkillepantavaa huumoria.

Täytyy sanoa, etten minäkään.



Täytyy myös sanoa, että Public Enemies ei kohonnut Michael Mannin tuotannossa korkeimman huipun tasolle. PE:ssä on liikaa henkilöitä ja tapahtumia, minkä vuoksi useat hahmot jäävät varsin etäisiksi (esim. Balen esittämä Melvin Purvis) ja joitakin henkilöitä on ylipäätään vaikea tunnistaa tarinasta. Mann tuntuu kurkottelevan elokuvassa vähän turhan useaan suuntaan, jolloin kohtaukset eivät muodosta kovin koherenttia ja eteenpäin rullaavaa kokonaisuutta. Tässäkin tapauksessa tarinan tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Ohjaajan 2000-luvun tuotoksista nostaisin Collateralin PE:n edelle ihan jo ensiksi mainitun yksinkertaisemman juonen vuoksi.

Tapahtumia on niin paljon sen vuoksi, että Dillingerin elämä oli aika hektistä ilman sen kummempia huolia huomisesta.

Tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan ei tarvitse ottaa mukaan kaikkea saatavilla olevaa aineistoa. Tämä ei koske pelkästään Public Enemiesiä, vaan tulee vielä paremmin esille heikommin toteutetuissa tositarinapohjaisissa elokuvissa kuten Baader Meinhof Komplex.



Ei yksinkertainen tarina ole sinänsä mikään itseisarvo, mutta ns. pienemmän vaikeuskertoimen vuoksi niistä on usein helpompi saada toimiva kokonaisuus. Liian rönsyilevistä tarinoista katoaa valitettavasti usein tarinankerronnallinen punainen lanka, mistä Almodovarin uusin elokuva on hyvä esimerkki (kuten myös saman ohjaajan Huono kasvatus). Tosin onnistuessaan monimutkaisemmat juonikuviot saattavat tarjota katsojalle erittäin palkitsevia katselukokemuksia.

Amadeus ( 13.8.2009 17:27)

Tositapahtumiin perustuvaan elokuvaan ei tarvitse ottaa mukaan kaikkea saatavilla olevaa aineistoa.

Pointtini oli, että jos Public Enemies ei olisi hektinen, se ei saavuttaisi sitä mitä se yrittää tavoitella.

Munakas veto kuvata isojen tähtien miehittämä suuren budjetin periodi-elokuva diginä lähes kokonaan käsivaralla ja ilmeisesti myös melko pitkälti ilman ylimääräisiä "elokuvavaloja". Aika rujon näköistä jälkeä. Tietyissä kohtauksissa tyyli loi mieletöntä intensiteettiä, mutta kyllä tässä minusta hieman liian dogma-sfääreihin jo mentiin. Tuollainen rupisuus ja muka-dokumentaarisuus ei saa minua uppoutumaan elokuvan maailmaan vaan lähinnä päin vastoin etäännyttää siitä. Toimintakohtauksissa oli kuitenkin potkua (Mannin elokuvissa on edelleen munakkaimmat laukausten äänet), hieman liian moneen suuntaan kurottava tarina pysyy riittävän hyvin kasassa, Johnny Depp on vahva pääosassa ja muutama kohtaus jossa maltettiin luopua kaikkein spontaaneimmasta point-and-shoot kuvaustyylistä toimi todella upeasti. Niin ja Neville Brodyn alkuteksteihin (esiintyy myös elokuvan julisteissa) suunnittelema fontti New Deal on hieno.

Tällä hetkellä tämä tuntuu hieman Collateralia ja Miami Vicea heikommalta, mutta luulen että uusintakatselut saattavat hyvinkin nostaa tämän arvoa.



****

http://www.theauteurs.com/notebook/posts/838

(The Lukewarm.) ( 17.8.2009 10:28)

http://www.theauteurs.com/notebook/posts/838

Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Kiitoksia.

Huonompi kuin Collateral, parempi kuin Miami Vice. Tylsä juoni Deppistä ravaamassa pankkien välillä ryöstelemässä ja pakenemasta poliiseja ei ole tarpeeksi hiottu. Balelle on tungettu suuhun välillä käsittämättömän idioottimaisia repliikkejä, eikä asiaa auta miehen tönkkömäinen lihaskimppuesitys. Depp on sentään hyvä roolissaan ja onhan tässä huumoriakin, osa valitettavasti tahatonta. Leffan fiilis on myös jokseenkin sekava kaikkine sivuhahmoineen. Parhaimmat kohtaukset löytyvät oikeussalista. ***