Katsoin ekan kauden läpi Futuren dvd:ltä, ja onhan tämä monipuolinen, hauska, älykäs ja koukuttava. Alusta lähtien on selvää, että 60-luvun mainosmaailman kuvaus tämä on vain pinnallisesti, vaikkakin hyvin kiinnostavasti. Se omituinen/selittämätön/määrittelemätön tunnelma, josta tätä sarjaa on kehuttu eri lehdissä ja joka sai sen kuulostamaan kiinnostavalta, perustuu monenlaisiin hienovaraisiin keinoihin ja oivalluksiin dramaturgiassa ja henkilöiden toiminnassa. Irvokkaat ja salakavalasti kaikkialle asettuneet "sukupuoliroolit" saavat aikaan sen, että etenkin nämä "määräävät" mieshahmot paljastuvat yksiksi pikkulapsiksi, kun salatut ihmissäädöt ja kohtaamattomat ajatukset tunkeutuvat omaan ja muiden tietoisuuteen ja aavistuksiin. Itse mainostaloa yhtenä sarjan hahmoista hyödynnetään toisinaan hienosti kuin sairaalaa Von Trierin Rigetissä. On hienoa nähdä pienenpieniä yksityiskohtia, joista kuitenkin syntyy merkityksellisiä ideoita, usein hyvinkin outoja ja vaikeasti määriteltäviä. Esim. sukkasillaan talossa kävelevä vanha pomo, tai Trierillä esim. omaperäistä "yösijaansa" sairaalan kellarikerroksessa pitävä lääkäri.
»
TV » Mad Men
Mad Men
Ensi viikolla alkavat muuten Nelosella 2. kauden jaksot.
Ihan hyvä sarja kait, erityisesti tyyliltään, mutta totta puhuen aika nopeasti väsyin itse tähän. Loppujen lopuksi kyse on aika tavallisesta laatudraamasta, jossa mitään liian särmikästä ei kehitetä mutta jossa kaikki on kuitenkin tehty kovalla ammattitaidoilla. No joo sama vaivaa Breaking Badiakin, loistavien alkujaksojen jälkeen meno on hieman hiipunut.
Mukava tietää että kakkoskausikin alkaa televisiosta, tosin itse en osaa seurata mitään sarjaa televisiosta (liian vaativaa olla vastaanottimen ääressä määrättynä aikana), joten kakkoskausikin on katsottava sitten myöhemmin dvd:ltä. Kommenttia vaan tähän teiltä jotka katselette "reaaliajassa."
Red Right Hand (6.2.2009 09:59)
Loppujen lopuksi kyse on aika tavallisesta laatudraamasta, jossa mitään liian särmikästä ei kehitetä mutta jossa kaikki on kuitenkin tehty kovalla ammattitaidoilla.
Itse en tunne juuri lainkaan (jenkki)draamasarjoja tai niiden parhaimmistoakaan. Alunperin Mad Menistäkin kiinnostuin siksi, kun tietyt varteenotettavat tahot sitä suht epätavallisin lausein luonnehtivat ja korostivat. Pelkästään se omituinen asioiden itsestäänselvyyksinä pitäminen, miesten ja naisten käyttäytyminen tuossa luodussa maailmassa, käsittää niin paljon sarjan kokonaistunnelmaan vaikuttavia "kyteviä aineksia", että koukutus tapahtui omalla kohdallani helposti eivätkä ne teemat pauki silmille aivan ilmeisesti, katsojaa helpottavasti tai johdattelevasti. Vähemmän on enemmän jne.
Mad Menin 2. kausi ilmestyy tällä viikolla DVD:llä. Futuren
Facebook-sivulla jaossa bokseja.Yllättävän vähän keskustelua tästä aiheesta
Kyllähän tämä ensimmäisen kauden ekojen jaksojen perusteella on ylivoimaisesti paras amerikkalainen tv-sarja vuosikymmeniin. Ei lainkaan sitä samasta puusta veistettyä hypeviihdettä mihin kyllästyy, vaikka sitä jaksaakin katsoa (Dexter, True Blood, Californication).
Henkilöhahmot ovat paljon paremmin kirjoitettuja ja yksityiskohtia on yksinkertaisesti niin paljon, että se nostaa koko homman aivan eri levelille. En ole vielä täysin varma onko tämä aivan niin syvällinen kuin miltä se vaikuttaa, mutta todella kiinnostavasti tuntuu käsittelevän asioita, jotka ovat edelleen tapetilla, vaikka niissä ollaankin "edetty".
(The Lukewarm.) (Kyllähän tämä ensimmäisen kauden ekojen jaksojen perusteella on ylivoimaisesti paras amerikkalainen tv-sarja vuosikymmeniin.
Sori, tähän on pakko tarttua. Vuosikymmeniin = vähintään 20 vuotta. Mitä ne tätä paremmat amerikkalaiset sarjat (tehty 80-luvulla tai aiemmin) on? Enkä siis nyt vittuile – en ole katsonut Mad Menia, mutta lähivuosien jenkkisarjoissa on kuitenkin aika kovia kuten Sopranos, oma suosikkini Shield, ilmeisesti The Wire. Twin Peaks? Mun on vaikea kuvitella Luke innostuvan Hill Street Bluesista tai Miami Vicesta, jotka nyt itselleni tulevat 5 sekunnissa mieleen potentiaalisina vaihtoehtoina. 80-lukua vanhemmista mullakaan ei ole oikein mitään käsitystä, mutta mutu on, että parin viime vuosikymmenen sarjat pesee ne aika selkeästi.
k-mikko ((The Lukewarm.) (Kyllähän tämä ensimmäisen kauden ekojen jaksojen perusteella on ylivoimaisesti paras amerikkalainen tv-sarja vuosikymmeniin.
Sori, tähän on pakko tarttua. Vuosikymmeniin = vähintään 20 vuotta. Mitä ne tätä paremmat amerikkalaiset sarjat (tehty 80-luvulla tai aiemmin) on? Enkä siis nyt vittuile – en ole katsonut Mad Menia, mutta lähivuosien jenkkisarjoissa on kuitenkin aika kovia kuten Sopranos, oma suosikkini Shield, ilmeisesti The Wire. Twin Peaks? Mun on vaikea kuvitella Luke innostuvan Hill Street Bluesista tai Miami Vicesta, jotka nyt itselleni tulevat 5 sekunnissa mieleen potentiaalisina vaihtoehtoina. 80-lukua vanhemmista mullakaan ei ole oikein mitään käsitystä, mutta mutu on, että parin viime vuosikymmenen sarjat pesee ne aika selkeästi.
No lähinnä tarkoitin, että parasta sitten Twin Peaksin (20 vuotta tuli huhtikuussa täyteen sarjan alusta, vaikka toki Mad Men on jo pari vuotta vanha sarja), mutta onhan mullakin toi The Wiren kokoinen aukko sivistyksessä. Sopranos ei koskaan oikein iskenyt, vaikka jotkut jaksot (esim. viimeinen) olivat aika hyviä. Shieldiä en ole tajunnut, joskaan en ole hirveästi yrittänytkään.
Ehkä Mad Menissä viehättää eniten tyylikäs ulkokuori ja jossain määrin poliittinen tai yhteiskunnallinen sisältö. Ja tämä on todella hyvin kirjoitettu. Kuten ketjun ekassa viestissä on mainittu tässä vihjaillaan paljon uskaliaammin kuin tv-sarjoissa yleensä. Yllättävän paljon jätetään katsojien hoksottimien varaan.
Teemalta tuli just pari päivää sitten kiinnostava dokkari tosielämän "mad manista", eli David Ogilvysta, jonka vaikutus mainontaan oli merkittävä. Löytyy myös
areenasta.Mad Men on erilainen. Se avautui ekalla tuotantokaudella hitaasti eikä sisällä ihmeellisiä kaikki_muhinoivat_kaikkien_kanssa ‑juonenkäänteitä. Kohtausten loput on monasti leikattu tunnelmaltaan hienostuneiden ilmeiden ja paljon merkitsevien lausahdusten tai kysymysten jälkeen. Ei kuitenkaan mitään saippuasarjailmeitä, kulmien kohottelua dramaattisella musiikilla ryyditettynä. Vaikka alkuasetelma henkilöhahmojen ja sukupuoliasettelujen suhteen on kohtuullisen stereotyyppinen, eivät kaikki yksittäiset hahmot sellaisia kuitenkaan ole. Pidän siitä, että jokaiselle hahmolle ei ole kirjoitettu aina nasevaa kommenttia joka vuoropuheluun, vaan että henkilöt ovat realistisempia: kaikki eivät ole mainosmiehiä luonteeltaan. Kaikenlaista sattuu sarjassa kun sitä vähiten odottaa, mutta ihmeitä ei sentään synny.
Mad Men vangitsi minut ainakin rauhallisuudellaan ja todellakin sillä erilaisuudella. Tyylillä.
Tähän sarjaan lähdin mukaan vasta nyt. 1.kausi katsottu, ja meikäläinen on ihan myyty. Jos ei draamapuoli niin nappaisikaan, niin onhan tämä nyt ainakin upean näköinen ja uskottavatunnelmainen. Castingkin on varmaan kaikkien aikojen paras missään. Mad Men on huippuunsa viilattu retro-silmäkarkki, joka lähtee avautumaan sangen verkkaan, eikä kauden lopussakaan kuuta valloiteta, mutta jotenkin tuo hallittu hidastempoisuus vain tuntuu tuoreelta. Lisäksi sarjan tapahtuma-ajan sanelemia, nykynäkökulmasta sangen kusipäisiä käytöskoodistoja on nautittavaa vihata. Rööki palaa ja viski lutisee nonstop, ja äijät ovat sanoinkuvaamattoman tyylikkäitä. Monasti katsellessa tuli sanottua spontaanisti itsekseen ääneen: "Oijumalauta mitä tyyppejä!" Eivätkä toki naisetkaan kylmäksi jätä.
Mad Men maalaa hienoilla dramaturgisilla siveltimenvedoilla seinälle sanat "Ennen ei ollut paremmin".
Kaksi ensimmäistä kautta on tätä tullut katseltua ja myyty olen minäkin. Ensimmäinen kausi teki vaikutuksen niin visuaalisuudellaan, kuin käsikirjoituksellaan: ymmärrän mikäli jotkut pitävät sarjaa tylsähkönä mutta tässä tapahtui "pinnan alla" todella paljon erittäin tylyä kuplintaa. Etenkin Pete Campbell oli yksi vittumaisimmista hahmoista pitkiin aikoihin. Kauden päättänyt karuselli-monologi iski ainakin itseeni täysillä ja on yksi viime vuosien hienoimpia lopetuksia. Toinen kausi ei ihan yhtä vaikuttava ollut (johtuen varmaan ettei sarjan tyyli päässyt enää yllättämään vaan tässä keskityttiin viilaamaan yksityiskohtia ja syventämään hahmoja, mikä toki ei huono asia ole) ja tällä kaudella taisi olla se ärsyttävä Paul Kinseyn boheemielämää-sivujuoni. Sarja säilytti kuitenkin hyvin tasonsa ja kolmoskausikin pitäisi jostain saada hankittua.
DVD:ltä muutama jakso kerrallaan katsottuna tämä tuntuu toimivan paremmin kuin jakso per viikko tahdilla tapittaminen. Harmittaa kyllä etten viitsinyt alkaa noita neloskauden jaksoja telkkarista katsomaan kun yksi kausi on välistä näkemättä.
Olen nyt valmis luopumaan sekä molemmista silmistäni että kaikesta hallussani olevasta pornosta, sillä olen nähnyt Christina Hendricksin soittavan harmonikkaa. (3.kauden alkupuolella)
Hyödyllisiä linkkejä kuviin:
http://www.jannekuusinen.net/Christina03.jpg
http://www.jannekuusinen.net/Christina05.jpg
Hauska juttu, katsoin tuon jakson toissapäivänä. Olihan se mahtavaa.
Eli neljä kautta vihdoin katsottu, seuraava vuodatus voi spoilata herkimpiä, koetan kuitenkin pysyä yleisellä tasolla.
Yhdyn heihin, joiden mielestä nuo kaksi ekaa kautta ovat upeita. Mutta ehkäpä siitä eteenpäin vaaditaan katsojaltakin tietynlaista henkistä aristoteliaanista siirtymää esittelyvaiheesta kehittelyvaiheeseen. Kolmosesta lähtien hommaa vain lähdetään liikuttamaan enemmän, minkä myötä syntyy myös pirstaloitumista. Ehkä olisi epäreilua sanoa, että kolmos- ja neloskaudet olisivat jotenkin huonompia, olletikin, miten hyvin paketti pystytään pitämään koossa materiaalin laajuuteen ja jatkuvaan leviämiseen nähden. Tietenkin tiettyjä hahmoja tulee ikävä.
Mad Menistä näyttäisi kehkeytyvän hieno 60-luvulla tapahtuneen kulttuurimurroksen kuvaus. Ehkä eniten mielipiteitä jakaa seksi: on kuin kolmoskaudella käsikirjoittajat olisivat töksähtäen havahtuneet siihen, että
Niin addiktiivinen kuin Mad Men onkin, täytyy nyt jatkossa toivoa vain, ettei se sorru komiteamietintömäisyyttä lähentelevään briljeeraukseen, jonka uhka on mielestäni läsnä sekä kässäripuolella että kuvakerronnassa. Kahden ekan kauden viehätys on myös osaksi uutuudenviehätystä: ehkä soisi myös, että tämä tajuttaisiin lopettaa ajoissa.