Marttyyrit-ennakkonäytös, paikalla ohjaaja Pascal Laugier
Laugierin haastattelu luettavissa tänään ilmestyneessä uudessa Episodissa.
Finnkino saa rakentavaa joulupalautetta...
Mitä ihmettä siellä Finnkinossa oikein touhutaan – radiossa mainostetaan parhaillaan joulupäivänä ensi-iltaan tulevaa Marttyyrit elokuvaa, joka on kielletty alle 18 v! Haloo – Joulupäivänä! Kävimme tällä työpaikalla kesksutelun aiheesa (meitä on täällä eri ikäisiä, nuorin 26 v, vanhin 46 v) ja olimme kaikki sitä mieltä, että nyt ei ole Finnkinolla pullat hyvin uunissa! Toivottavasti ihmset boikotoivat elokuvaa – teen kaikkeni, että niin tapahtuu! Siirtäkää ihmeessä ensi-ilta vaikkapa uudeksi vuodeksi – se on jo ihan eri juttu, jos ylipäänsä tuollaisia kauhuleffoja tarvitaan. Or tempora o mores!
Jo on valitukset. Mikä joulupäivästä tekee jotenkin erityisen pyhän, elokuvahan kärsimysteemoiltaan passaa just evankelis-luterilaisen kirkon pääjehun syntymäpäiväelokuvaksi.
Lisää

Olin katsomassa eilen (4.1.2009) elokuvaa Marttyyrit. Elokuvassahan oli ikärajana K-18, joten tiedossa olikin, että elokuva sisältää raaempaa väkivaltaa kuin K-15 ‑elokuvissa. Olin kuitenkin seuralaiseni ja ilmeistä päätellen myös monen muun katsojan ohella tyrmistynyt elokuvan raakuudesta. Mielestäni kenenkään ei pitäisi nähdä tuollaista kidutuksella ja väkivallalla mässäilyä. Valitettavasti sivuillanne olevasta juonikertomuksesta ei voi millään lailla ennustaa elokuvan raakaa sisältöä. Mielestäni tällaista elokuvaa ei tulisi esittää teattereissa lainkaan, tai sitten sen kohdalle tulisi laittaa merkintä erityisestä raakuudesta (näkemäni K-18 elokuvat eivät ole olleet läheskään näin sadistisia). Itseäni jäi vaivaamaan, että maksoin lipun hinnan tällaisesta sadistisuuden ilotulituksesta.
Lisää![]()
Olin katsomassa eilen (4.1.2009) elokuvaa Marttyyrit. Elokuvassahan oli ikärajana K-18, joten tiedossa olikin, että elokuva sisältää raaempaa väkivaltaa kuin K-15 ‑elokuvissa. Olin kuitenkin seuralaiseni ja ilmeistä päätellen myös monen muun katsojan ohella tyrmistynyt elokuvan raakuudesta. Mielestäni kenenkään ei pitäisi nähdä tuollaista kidutuksella ja väkivallalla mässäilyä. Valitettavasti sivuillanne olevasta juonikertomuksesta ei voi millään lailla ennustaa elokuvan raakaa sisältöä. Mielestäni tällaista elokuvaa ei tulisi esittää teattereissa lainkaan, tai sitten sen kohdalle tulisi laittaa merkintä erityisestä raakuudesta (näkemäni K-18 elokuvat eivät ole olleet läheskään näin sadistisia). Itseäni jäi vaivaamaan, että maksoin lipun hinnan tällaisesta sadistisuuden ilotulituksesta.
Kävin itsekin eilen mulkaisemassa elokuvan ja en ihmettelisi, jos kyseessä olisi ollut sama näytös. Elokuvan jälkeen oli nimittäin melkolailla tyrmistyneen oloista porukkaa salissa ja tietysti osa poistui jo elokuvan aikana. Se on ymmärrettävää, jos ei ole aiemmin nähnyt normaalia rankempia elokuvia. Tosin tuo kommentti "kidutuksella ja väkivallalla mässäillystä" on silti melkoisen huviitava, koska koko ajan oli selvää, ettei motiivina ollut ainoastaan kiduttaminen puhtaasta kiduttamisen halusta kuten esimerkiksi Hostelissa ja vastaavissa (unohtamatta tietenkään murharaiskauskannibaalieksploitaatioita), vaan kyse oli jostain suuremmasta tarkoitusperästä. En nyt mitenkään kiistä elokuvan raakuutta, mutta onhan se hienoa, että Finnkinonkin ohjelmistossa on välistä jotain mielenkiintoista ja valtavirrasta poikkeavaa nähtävää. Kyseessä on hieno elokuva – ehkä jollain tapaa jopa kaunistikin.
Kävin sitten katsomassa Martyrsin toistamiseen tyttöystäväni kanssa (joka tykkäsi muuten paljon). Minusta Martyrsin perusidea ei näin toisenkaan katsomiskerran jälkeen ole kovin kummoinen, mutta hankala noita Lauri Lehtisen argumentteja vastaan on pullikoida. Kyllähän kaikella on Martyrsissa tarkoituksensa, oli juonesta mitä mieltä tahansa, eikä mukaan ole sotkettu mitään ylimääräistä pelkästään shokeeraamisen vuoksi. Toisella kerralla elokuvaan oli myös helpompi asennoitua kun tiesi mitä tuleman pitää. Ensimmäisellä kerralla katsomiskokemuksessa oli kuitenkin mukana tietynlainen inhoreaktio, joka kaikesta väkivallasta syntyi. Näköjään aina joskus tulee vastaan jotain hätkähdyttävää, vaikka pennusta lähtien on kauhuelokuvia tapittanut. Martyrsin visuaalinen ilme miellytti toisella katselukerralla vielä enemmän kuin ensimmäisellä, tosin en oikein osaa sanoa miksi, koskapa mitään varsinaisesti erikoista visuaalista kikkailua siinä ei ole. Hallittua, hillittyä ja tyylikästä. Ehkäpä juuri siksi.
Sanomalehti Kalevassa oli joulukuussa lyhyt Pascal Laugierin haastattelu, jossa ohjaaja kertoi että Martyrsin kohdalla kaiken piti mennä nappiin, koskapa esikoiselokuva Saint Ange tuli kovin väärinymmärretyksi ja menestyi siksi huonosti. Pitäisiköhän sillekin antaa toinen mahdollisuus.
Kävin sitten katsomassa Martyrsin toistamiseen tyttöystäväni kanssa (joka tykkäsi muuten paljon).
Olitko se sinä, jonka tyttöystävä huusi eilen klo 17.15 TP 8:ssa kovaan ääneen "Mua pelottaa!" ja piti muutenkin kovaa meteliä koko leffan ajan?

Yllättävän paljon oli nuoria tyttöjä tuossa näytöksessä kahdestaan vaan. Kukaan ei lähtenyt kesken leffaa pois, mutta ilmeisesti tällä pariskunnalla oli sen verran paljon ongelmia käsitellä näkemäänsä, että se oli pakko purkaa jatkuvaan keskusteluun.
Onko mitään tarkempaa tietoa Martyrsin keräämästä katsojamäärästä?
Olitko se sinä, jonka tyttöystävä huusi eilen klo 17.15 TP 8:ssa kovaan ääneen "Mua pelottaa!" ja piti muutenkin kovaa meteliä koko leffan ajan?

En sentään, vaikka Tennispalatsissa kävimmekin katsomassa. Päivä oli sunnuntai 28.12. ja näytös 17.45, jos oikein muistan. Tuolloin varsin täydessä kasisalissa oli yllättävän paljon varttuneempaa väkeä, eikä kukaan lähtenyt kesken pois. Vieressä istuva pariskunta, iältään ehkä viidenkympin tienoilla, rupesi kyllä vilkuilemaan puhelimiaan ilmeisesti aikatietojen toivossa jo vähän ennen elokuvan puoltaväliä.
Onko 5000 katsojaa Martyrsin kaltaiselle elokuva hyvä vai huono tulos? Mikään rahasampo ei liene kyseessä, mutta en osaa yhtään arvailla minkälaiset kävijämäärät näissä valtavirran ulkopuolisissa elokuvissa yleensä on.