3D-leffat

(The Lukewarm.) ( 18.11.2010 17:49)

Spiritual Boxer ( 18.11.2010 16:43)

(The Lukewarm.) ( 18.11.2010 16:28)

Kuten mainitsin olen nähnyt parempaa 3D:n käyttöä, mutta tarkoitin kysymykselläni yleistä elokuvan viihdyttävyyttä (oletteko nähneet viihdyttävempiä 3D-elokuvia?).

Joo. Avatarkin oli ylipituudessaan viihdyttävämpi, ja olisin ihmeissäni jos uudet Pixarit (joita en ole nähnyt) eivät sitä ylivoivaisesti olisi. Ja jos ei puhuta 3D:n käytöstä, vaan 3D-elokuvan yleisestä viihdyttävyydestä, niin Flesh for Frankenstein vie iisisti skaban voiton (en ole nähnyt teosta kolmedeenä).

En ole Avataria nähnyt, mutta en usko, että pitäisin siitä hirveästi. Upista näin 3D-version, enkä nähnyt siinä mitään ihmeellistä. En ymmärrä miten tuollaisesta gimmickistä saataisiin mitään kiinnostavaa irti. Nykyinen 3D-buumihan on eräänläinen äärimmäisen menestynyt teknologinen eksploitaatiogenre itsessään. Siinäkin mielessä Piranhan täytyi olla 3D-elokuva.

Vuoden viihdyttävimpien 3D-kokemusten lista menee toki ensi viikolla uusiksi, kun kauan odotettu jackass 3D tulee Suomeen.



Minä näin Flesh for Frankensteinin kolmiulotteisena silloin kymmenen vuotta sitten kun Espoo Cinéssä oli näiden ääriharvinaisten 3D-leffojen sarja. Huippukamaa. Oliko joku muukin silloin katsomassa näitä?

Disco Studd ( 19.11.2010 16:32)

(The Lukewarm.) ( 18.11.2010 17:49)

Spiritual Boxer ( 18.11.2010 16:43)

(The Lukewarm.) ( 18.11.2010 16:28)

Kuten mainitsin olen nähnyt parempaa 3D:n käyttöä, mutta tarkoitin kysymykselläni yleistä elokuvan viihdyttävyyttä (oletteko nähneet viihdyttävempiä 3D-elokuvia?).

Joo. Avatarkin oli ylipituudessaan viihdyttävämpi, ja olisin ihmeissäni jos uudet Pixarit (joita en ole nähnyt) eivät sitä ylivoivaisesti olisi. Ja jos ei puhuta 3D:n käytöstä, vaan 3D-elokuvan yleisestä viihdyttävyydestä, niin Flesh for Frankenstein vie iisisti skaban voiton (en ole nähnyt teosta kolmedeenä).

En ole Avataria nähnyt, mutta en usko, että pitäisin siitä hirveästi. Upista näin 3D-version, enkä nähnyt siinä mitään ihmeellistä. En ymmärrä miten tuollaisesta gimmickistä saataisiin mitään kiinnostavaa irti. Nykyinen 3D-buumihan on eräänläinen äärimmäisen menestynyt teknologinen eksploitaatiogenre itsessään. Siinäkin mielessä Piranhan täytyi olla 3D-elokuva.

Vuoden viihdyttävimpien 3D-kokemusten lista menee toki ensi viikolla uusiksi, kun kauan odotettu jackass 3D tulee Suomeen.



Minä näin Flesh for Frankensteinin kolmiulotteisena silloin kymmenen vuotta sitten kun Espoo Cinéssä oli näiden ääriharvinaisten 3D-leffojen sarja. Huippukamaa. Oliko joku muukin silloin katsomassa näitä?

Kyllä, ja vielä uusiksi viitisen vuotta sitten Sodankylässä, missä myös House of Wax (1956). Nämä kaksi ovat edelleen 3D-elokuvakokemuksina aivan omassa luokassaan (Hitchcockin Dial M for Murder oli pettymys).



Uusista Piranha sijoittuu kyllä kärkeen Coralinen kanssa. 3D-toteutus oli tosiaan pettymys mutta toisaalta CGI-kalat sulautuivat 3D-kokonaisuuteen varsin sulavasti, kun taas 2D:nä niiden kökköys olisi vituttanut.

Piranha 3D-ketjusta:

Shocky ( 26.11.2010 16:44)

3D oli muutenkin melko heikkoa. Pari (etenkin vedenalaista) kohtausta toimi nätisti, mutta suurimman osan ajasta 3D ei joko tullut esiin juuri mitenkään tai oli vaan raivostuttavan rikki, kuten kohtaus jossa kamera panoroi sivulle kun edessä oli verkko-aita. Tähän kun ilmestyi tekstit päälle niin aivot meni aivan sekaisin, teksti muuttui puuroksi ja etäisyydet warppailivat villisti. Ei näin. Jos haluatte nähdä hyvää 3D:tä niin Resident Evil: Afterlife, tai 70/80 luvun 3D-leffat. Esim. Treasure of the Four Crowns on paitsi parempi leffa kuin about mitkään threadissa vielä mainitut, sen 3D säväytti monessa kohtaa kun käärmeet ja seipäät tunkivat kohti katsojaa. Nyky-3D:ssä objektit tuntuvat pysyvän tylsästi kankaan sisällä ja vaikutelma on vaisu.



Ei maltillinen 3D tuo mitään lisäarvoa, se on nyt todettu. Ainoa mitä se tekee on ajoittain häiritsee keskittymistä itse elokuvaan. Lisäksi tekstitys 3D-elokuvissa on täysin mieletön juttu, ei toimi lainkaan. Eli tuokaa takaisin itsetarkoitukselliset avaruusvektorit, kuvassa heiluvat lakanat pyykkinarulla, katsojaa kohti iskevät hiilihangot ja muut blatantit 3D-revittelyt!

Olen vahvasti samaa mieltä ja jackass 3D todistaa tämän. Siinä ei käytetä kolmiuloitteisuutta maltillisesti uutena elokuvakerronnan välineenä, vaan sataprosenttisesti gimmickinä. Ja sehän toimii. Koko elokuvaa ei ole kuvattu 3D-tekniikalla, mutta niissä kohtauksissa joissa sitä käytetään revitellään oikein kunnolla.



Ja oli jo aikakin. Kuluvan vuoden aikana on joutunut aivan liian usein toteamaan – ja lukemaan esim. tältä forumilta – kuinka 3D-elokuva toisensa jälkeen on osoittautunut latteaksi kokemukseksi, jossa tekniikka ei ole antanut leffalle mitään lisäarvoa. jackassin tapauksessa 3D antaa puhdasta lisäarvoa. Lisää tällaista.

Tron: Legacy

Lievä pettymys 3D-elämyksenä, mitä osasi vähän odotellakin kun näki alun varoitustekstit 2D-kuvauksesta. Odottamatonta sen sijaan oli, kuinka suuri osuus elokuvasta on tosiaan normaalikuvaa, jota pitäisi tuijotella ikään kuin aurinkolasit päässä. Ymmärrän lisäulottuvuuden tuomisen mukaan tietokonemaailmaan siirryttäessä, mutta jos on tarkoitus katsoa tummennettua kuvaa niin mieluummin sitten koko keston mitalta pätevästä syystä. Muutenkaan syvyysefektillä ei juhlita niin kuin asetelmat olisivat antaneet myöten, joten tutuksi tullutta ihan kivaa muttei välttämättä tarpeellista esitystapaa jatketaan tässäkin.



Itse elokuvana jatko-osa on visuaalisesti näyttävä ja kepeässä sisällössään verrattavissa originaaliin. Vanhat ideat on päivitetty suhteellisen onnistuneesti, sinne tänne on heitelty kivoja kunnianosoituksia edeltäjän suuntaan ja uusien hahmojen näyttelijävalinnoissa ei ole pahoja huteja. Alkuperäisen omintakeiseen tunnelmaan ei valitettavasti ylletä, kerronta takkuaa keskivaiheilla pahasti ja musiikkivideoiden sekä videopelien vaikutus esillepanoon lyö hetkittäin yli. Jeff Bridgesin cgi-nuorennus ei näytä järin luonnolliselta ja tarinassa on omat puutteensa, mutta kokonaisuus keikahtaa kuitenkin selvästi plussan puolelle, mikä on odotuksiin nähden ihan hyvä saavutus.

Lievä pettymys 3D-elämyksenä, mitä osasi vähän odotellakin kun näki alun varoitustekstit 2D-kuvauksesta.

Ai, itse taas odotin osittaisen 2d-kuvauksen lupailevan juuri kahta hillittömämpää 3d-osastoa!

Mutta sitä tosiaan ei tarjoiltu, jopa ilmeinen siirtymävaihe ohitettiin hujauksessa ilman mitään migreenialtista tunneliefektiä.

Kai tää oli jotenkin kypsää ja fiksua, mutta olin minäkin hieman pettynyt. 3d oli suorastaan huomaamatonta objektien kolmiulotteisuutta (sillä leffa oli poikkeuksellisesti aidosti kuvattu 3d:nä) ilman naamalle heiteltävää roinaa ja väkisin väännettyjä syvyystasoja. Ero elokuvaa edeltäneeseen Narnia-traileriin oli melkoinen. Tekstitys oli kai jossain määrin vaivauduttu upottamaan eri tasoille, sillä se ei häirinnyt aivan yhtä paljon kuin yleensä.



Videopeli-estetiikasta valittaminen tuntuu tässä tapauksessa toki hiukka hassulta ja aiheettomaltakin, sillä Keskivaiheen tylsä fiilistely oli minusta suorastaan posiitivista. Lopulta samaa mieltä että

kokonaisuus keikahtaa kuitenkin selvästi plussan puolelle, mikä on odotuksiin nähden ihan hyvä saavutus.

Minä näin Flesh for Frankensteinin kolmiulotteisena silloin kymmenen vuotta sitten kun Espoo Cinéssä oli näiden ääriharvinaisten 3D-leffojen sarja. Huippukamaa. Oliko joku muukin silloin katsomassa näitä?

Minä olin, tosin vain tuon Frankensteinin. Voisiko joku antaa varmaa tietoa mikä 3d-tekniikka oli käytössä, punaviher vai polarisaatio? Tästä on ollut kaljan veto jo monta vuotta...

C.W. Leadbeater ( 27.12.2010 13:30)

Tron: Legacy

Lievä pettymys 3D-elämyksenä, mitä osasi vähän odotellakin kun näki alun varoitustekstit 2D-kuvauksesta. Odottamatonta sen sijaan oli, kuinka suuri osuus elokuvasta on tosiaan normaalikuvaa, jota pitäisi tuijotella ikään kuin aurinkolasit päässä. Ymmärrän lisäulottuvuuden tuomisen mukaan tietokonemaailmaan siirryttäessä, mutta jos on tarkoitus katsoa tummennettua kuvaa niin mieluummin sitten koko keston mitalta pätevästä syystä. Muutenkaan syvyysefektillä ei juhlita niin kuin asetelmat olisivat antaneet myöten, joten tutuksi tullutta ihan kivaa muttei välttämättä tarpeellista esitystapaa jatketaan tässäkin.

Trailerin ziljoona kertaa nähneenä rupesin miettimään jo etukäteen miksi 3D toimii niin huonosti Tronissa ja tulin siihen tulokseen että tämä johtuu tummien asujen ja tummien taustojen yhdistelmästä. Neon-kuviot asuissa tuntuivat toki idean tasolla mageilta 3D:nä mutta nehän ovat tavallaan kaksiulotteista pintaa ilman sävyjä joten ei ole mitään syytä miksi ne näyttäisivät 3D-leffassa erityisen hyviltä ja esim takaumien rasteriefekti latisti kuvaa entisestään. Kontrasti oli melkoinen kun siirryttiin Bridgesin mestoille jossa kaikki oli valkoista mukaanlukien Bridgesin kaapu. Vaaleiden sävyjen myötä kuva sai välittömästi syvyysvaikutelman. Tron on osa opetteluprosessia jossa nykytekijät yrittävät hahmottaa mikä näyttää hyvältä kolmedeenä ja mikä ei. Hämmentävää kyllä parhaiten homman on saanut natsaamaan Paul W.S. Anderson.



Tronista tykkäsin kuitenkin todella paljon ja lasien tuoma lievästi blurraava ja tummentava efekti näytti hyvältä buustaten vielä piirun verran sairaan kaunista kybermaailman designia.

Ebert hihhuloi:

Why 3D doesn't work and never will. Case closed.

Olen hieman yllättynyt tuon Tronin saamista haukuista. Minusta kun tämä oli toistaiseksi parasta 3D:tä, mitä näytelmäelokuvassa on nähty. Tämmöisessä hillityssä 3D:ssä tykkään esim. siitä, miten lähikuvissa kasvot saavat (melko) luonnollisen oloisen syvyysulottuvuuden. Syväepäterävyys – jota perinteisesti kehotetaan välttämään stereokuvauksessa – toimi omille silmilleni oikein hienosti.

Vaatimus siitä, että 3D:tä pitäisi hyödyntää ainoastaan gimmickinä ja paiskoa mahdollisimman paljon tavaraa vasten katsojan naamaa, on vähän outo. Hyvässä äänisuunnittelussakaan ei yleensä vaadita, että ääniraita on täynnä erilaisia ja eritaajuisia ääniä ja tilaefektejä. Värielokuvan katsoja ei yleensä vaadi, että kaikista kuvista löytyy aina kaikki sateenkaaren värit. Laajakuvaformaatin käyttöä ei arvostella sen mukaan, oliko kuvassa varmasti koko ajan paljon tavaraa ihan vasemmasta oikeaan reunaan asti. Jne.

Yotsuya ( 27.12.2010 18:11)

Tron on osa opetteluprosessia jossa nykytekijät yrittävät hahmottaa mikä näyttää hyvältä kolmedeenä ja mikä ei.

Kyllähän tässä selvästi ainakin kokeiltiin erilaista lähestymistapaa kuin tähänastisissa 3D-digileffoissa. Toisille tuntui näyttävän hyvältä, toisille ei.



Ehkä tässä on kyse myös siitä, että nykykatsojat yrittävät hahmottaa mitä he tekniikalta haluavat. Hypen lisäksi lasit ja korkeammat lipunhinnat rukannevat odotuksia siihen suuntaan, etteivät hillityt tehosteet riitä vaan katsoja kaipaa nimenomaan sitä ”järisyttävää demoefektiä”, palveli se sitten elokuvan kokonaisuutta tai ei. Värin, äänen ja laajakuvan kanssahan tällaista ongelmaa ei ole ollut vuosikymmeniin.



Yhtään Resident Eviliä en ole vieläkään katsonut.

Antti Näyhä ( 25.1.2011 14:05)

Ehkä tässä on kyse myös siitä, että nykykatsojat yrittävät hahmottaa mitä he tekniikalta haluavat. Hypen lisäksi lasit ja korkeammat lipunhinnat rukannevat odotuksia siihen suuntaan, etteivät hillityt tehosteet riitä vaan katsoja kaipaa nimenomaan sitä ”järisyttävää demoefektiä”, palveli se sitten elokuvan kokonaisuutta tai ei.

Hyvin sanottu.

Max Renn Höek ( 27.12.2010 16:25)

Voisiko joku antaa varmaa tietoa mikä 3d-tekniikka oli käytössä, punaviher vai polarisaatio? Tästä on ollut kaljan veto jo monta vuotta...

Cinén tuolloinen esitystekniikan väki vahvisti että polarisaatiota olivat, eli onnea oluen voittajalle! Samaa tavaraa olivat myös Sodankylän 2000-luvun 3D-esitykset. Rujoltahan se punavihreä näyttääkin, erityisesti värielokuvissa.



Näitä olisikin hauska nähdä nyt uudestaan ja vertailla digi-3D:hen. Nyt muuten kaupitellaan pariakin eri filmi-3D-pakettia, joilla mikä tahansa olemassaoleva 35mm teatteri saadaan kohtuuhalvalla muutettua kolmiulotteiseksi. Tekniikat ovat kehitettyjä versioita tuosta vanhasta 1960-luvun polarisaatiojärjestelmästä. Uusista 3D-leffoista tehdään nyt jonkin verran filmikopioita näille formaateille. Lisää.

Antti Näyhä ( 26.1.2011 07:02)

Cinén tuolloinen esitystekniikan väki vahvisti että polarisaatiota olivat, eli onnea oluen voittajalle!

Kiitos!

Ja hyviä pointteja Tronista/3D-odotuksista. Tokalla katsomisella arvostin kovasti pieniä 3d-detaljeja kuten sitä yhtä objektia pidellyttä telinettä ja sisäkkäisten lasiseinien heijastuksia. Ilman 3d-tä jälkimmäisiä olisi ollut selvästi hankalampi hahmottaa.

Antti Näyhä ( 26.1.2011 07:02)

Näitä olisikin hauska nähdä nyt uudestaan ja vertailla digi-3D:hen.

Ja kuin tilauksesta. Missään ei kyllä taideta vielä kertoa, mitä näytökset sisältävät.

Antti Näyhä ( 7.2.2011 17:53)

Ja kuin tilauksesta. Missään ei kyllä taideta vielä kertoa, mitä näytökset sisältävät.

No nyt. Mukana on siis kyllä kaksi vanhaa filmi-3D-pätkää, mutta nuokin esitetään digikopioina.

Wendersin ohjaamassa tanssidokkarissa

Pina oli 3D-puoli todella hyvin hallussa. Herzogin Cave of Forgotten Dreams ‑dokkarissa tekniikka meni liiaksi hukkaan, vaikka sen käyttö oli ideana todella hyvä.