Takeshi Kitano

Jos ei säikähdä "urheiluleffoja" niin Kid's Return kannattaa ehdottomasti katsoa. Musiikki on aivan loistavaa ja nyrkkeilyleffoista poiketen tässä on ihan hyvää nyrkkeilyä. Onhan tuo Boiling Point paikoitellen yhtä hidas kuin baseball-peli joten siitä ei nyt ainakaan kannata valita ensimmäiseksi Kitanoksi (kun kuitenkin odottaa ihan jotain muuta).

Kitanot jonkinlaisessa järjestyksessä.



Sonatine

Hana-bi

Violent cop

A Scene at the Sea

Kid's Return

Boiling Point

Kikujiro

Zatoichi

Getting Any

Brother

Dolls

Takeshis'

Kantoku Banzai

Parhaasta aloittaen

Hana-bi

A Scene at the Sea

Dolls

Sonatine

Kid's Return

Zatoichi



Boiling Point

Violent Cop

Kikujiro

Takeshis'

Getting Any

Brother

Kantoku Banzai



Ensimmäiset kuusi ovat mestariluokkaa.

Siitä on kyllä aikaa, kun olen viimeksi näitä kattonut, mutta tässä omat suosikit parhaasta aloittaen.

Parhaasta aloittaen.



Sonatine

Hana-bi

Kid's Return

Violent Cop

Boiling Point

Brother

Zatoichi



Muita en ole valitettavasti nähnyt ja tämäkin lista saattaa muuttua, kun tsekkaan uudestaan nää. Kitano on ÄIJÄ.

Takeshi Kitano on ollut jo kauan yksi lempiohjaajistani, ellei sitten ihan se täysi suosikkini. Eipä ole kenenkään muun ohjaajan elokuvia tullut kaikkia hommattua, ja jokaista Kitanon uutta odotan nykyään aina mielenkiinnolla. Yksikään miekkosen ohjauksista ei ole mielestäni huono, jokaisessa on jotain kiehtovaa vaikka toiset ovat selkeästi toisia parempia. Suuresti minua viehättääkin Kitanon elokuvissa seurata hänen tyyliään ja tavaramerkkejään, jotka ovat läsnä melkein jokaisessa hänen elokuvassaan. Harvalla ohjaajalla on mielestäni niin tunnistettava tyyli kuin Takeshi-sanilla.

Hana-bi on mielestäni hänen puhtaasti elokuvallisilta arvoiltaan paras suoritus. Väkivaltaisista kohtauksistaan huolimatta se on yksi kauneimpia elokuvia mitä olen koskaan nähnyt, erityisesti Kitanon ja hänen sairaan vaimonsa suhteessa on saatu kuvattua jotain aitoa rakkautta ilman minkäänlaista siirappisuutta. Heidän pienistä askareistaan ja yhdessäolostaan vain huomaa sen suuren kiintymyksen, mikä näiden kahden välillä on. Hisaishin musiikkeja nyt on ihan turha edes mainita, ne tuovat eittämättä oman lisänsä koko upeuteen. Hana-Bi'ssa saavutettiin tietynlainen huippukohta, jota Kitano ei ole vieläkään pystynyt ylittämään, vaikka laadukkaita elokuvia on senkin jälkeen tehnyt. Takeshis' on ehkä ainoa, josta en oikein tiedä miten sitä arvottaisin. Toisaalta se on kiehtova niin kuin Takeshin elokuvat aina, mutta rakenne on jotenkin liian epäselvä. Loppujen lopuksi en oikein tiedä, mitä hän haluaa elokuvallaan sanoa. Elokuvan useat eri tasot totta kai pistävät pään pyörälle, mutta vaikka kuinka yritin katsoa sen tajunnanvirtakokemuksena, niin huomasin että loppua kohden alkoi vaan kyllästyttämään. Tässä olisi selvästi ollut hyvän itseironisen satiirin ainekset, ja mielestäni siihen suuntaan olisi selkeämmin saatu mennä. Nyt mennään vähän sinne ja tänne, eikä käteen oikein tahdo mitään jäädä.



Zatoichi taas on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se tuntuu vain hyvin vähän perinteiseltä Kitano-elokuvalta. Toki taistelukohtaukset ovat CGI-veripurskahduksineen hillittömän tyyliteltyjä ja hienoja, mutta jotenkin sisällöllisesti elokuva jää hieman löysäksi. Olisin kaivannut tosiaan enemmän tasoja, mutta vain koska olen tottunut siihen muissa Kitanon elokuvissa. Elokuva toimikin huomattavasti paremmin toisella katselukerralla, kun osasi turhat odotukset jättää pois ja nauttia siitä pelkkänä genre-elokuvana, jota toki on koristeltu mielenkiintoisilla ja tavanomaisuudesta poikkeavilla yksityiskohdilla.

Outrage. Vaihteeksi vakava yakuzaelokuva Kitanolta. Teaser ei oikein innosta, kuten ei tuottajana toimiva Warner Broskaan, mutta toivotaan parasta.

http://wildgrounds.com/index.php/2010/01/29/trailer-for-takeshi-kitanos-outrage/

^Tuota on odotettu kovasti, mutta jotenkin tylsähkö teaseri kyllä laski odotuksen tasoa. Ja kuten mainitsit, Warner Bros..

Mutta niistä Kitano ‑elokuvista, jotka on tähän mennessä tullut katsottua, olen suurimmasta osasta pitänyt kovasti. Hana-bi on yksi hienoimmista elokuvista koskaan ja muutenkin loistava ohjaaja on kyseessä. Tässä jonkinlaista listaa pisteytyksineen:



Hana-bi *****

Dolls *****

Sonatine ****½

Violent Cop ****

Boiling Point ****

Brother ***½



Näkemättömistä eniten kiinnostaa Achilles and the Tortoise.

Hung Fist ( 30.1.2010 16:10)

Outrage. Vaihteeksi vakava yakuzaelokuva Kitanolta. Teaser ei oikein innosta, kuten ei tuottajana toimiva Warner Broskaan, mutta toivotaan parasta.

http://wildgrounds.com/index.php/2010/01/29/trailer-for-takeshi-kitanos-outrage/

No niin, nyt näyttää jo ihan kovalta. Traileri:

http://wildgrounds.com/index.php/2010/04/14/full-trailer-for-kitanos-outrage/

Hung Fist ( 14.4.2010 10:29)

Hung Fist ( 30.1.2010 16:10)

Outrage. Vaihteeksi vakava yakuzaelokuva Kitanolta. Teaser ei oikein innosta, kuten ei tuottajana toimiva Warner Broskaan, mutta toivotaan parasta.

http://wildgrounds.com/index.php/2010/01/29/trailer-for-takeshi-kitanos-outrage/

No niin, nyt näyttää jo ihan kovalta. Traileri:

http://wildgrounds.com/index.php/2010/04/14/full-trailer-for-kitanos-outrage/

Jatko-osa tulossa:



Takeshi's 'Outrage' to get sequel

Hung Fist ( 14.4.2010 10:29)

Hung Fist ( 30.1.2010 16:10)

Outrage. Vaihteeksi vakava yakuzaelokuva Kitanolta. Teaser ei oikein innosta, kuten ei tuottajana toimiva Warner Broskaan, mutta toivotaan parasta.

http://wildgrounds.com/index.php/2010/01/29/trailer-for-takeshi-kitanos-outrage/

No niin, nyt näyttää jo ihan kovalta. Traileri:

http://wildgrounds.com/index.php/2010/04/14/full-trailer-for-kitanos-outrage/

Ja kova oli. Tuli hieman mieleen Fukasakun yakuza- ja samuraipätkät. Eli ei niinkään paluu 90-luvun Kitanoon, vaan kauemmas. Kyynistä juonittelua ja äärimmäisen lakonista elokuvakerrontaa, sekä juuri sopivasti Kitanon pirullista huumoria.



Mitä muuta tästä sanoisi? Ei mitään vikaa, hipoo täydellistä. Vain Hishaishin musa puuttuu. Kitanon paras sitten Hana-Bin ja ehkä Top 3 ‑kamaa koko tuotanto huomioiden.

Red Right Hand ( 21.9.2010 22:37)

Hung Fist ( 14.4.2010 10:29)

Hung Fist ( 30.1.2010 16:10)

Outrage. Vaihteeksi vakava yakuzaelokuva Kitanolta. Teaser ei oikein innosta, kuten ei tuottajana toimiva Warner Broskaan, mutta toivotaan parasta.

http://wildgrounds.com/index.php/2010/01/29/trailer-for-takeshi-kitanos-outrage/

No niin, nyt näyttää jo ihan kovalta. Traileri:

http://wildgrounds.com/index.php/2010/04/14/full-trailer-for-kitanos-outrage/

Ja kova oli. Tuli hieman mieleen Fukasakun yakuza- ja samuraipätkät. Eli ei niinkään paluu 90-luvun Kitanoon, vaan kauemmas. Kyynistä juonittelua ja äärimmäisen lakonista elokuvakerrontaa, sekä juuri sopivasti Kitanon pirullista huumoria.



Mitä muuta tästä sanoisi? Ei mitään vikaa, hipoo täydellistä. Vain Hishaishin musa puuttuu. Kitanon paras sitten Hana-Bin ja ehkä Top 3 ‑kamaa koko tuotanto huomioiden.

Oikein hyvä oli. Todellakin parasta Kitanoa aikoihin. Teki kyllä oiken pahaa se kohtaus.

Kitanon top 3:een en kuitenkaan nostaisi. Edelle menevät IMO ainakin Sonatine, Kid's Return ja A Scene by the Sea.

JariM ( 22.9.2010 14:38)

Oikein hyvä oli. Todellakin parasta Kitanoa aikoihin. Teki kyllä oiken pahaa se kohtaus

Spoileri

, jossa ollaan hammaslääkärissä ja tungetaan pora ukon suuhun

.

Kitanon top 3:een en kuitenkaan nostaisi. Edelle menevät IMO ainakin Sonatine, Kid's Return ja A Scene by the Sea.

Joo, no vaikeahan näitä on pistä järjestykseen. Eli tämä on suunnilleen jaetulla 3:lla sijalla...

No jaa, se ettei Outrage ollut pelkkää itsekuvahassuttelua ei nosta sitä mihinkään erityisiin sfääreihin. Ekan tunnin jälkeen kaikki aika yhdentekevää, joskin paikoin viihdyttävää. Vaikea sanoa mistä pitäisi innostua kun on ihan sama mitä kuka tekee kelle. Kuitenkin ihan katsottava.

Outragen jaksoi katsoa ja siinä on tehokkaita hetkiä, mutta samalla tämä maailman viidestuhannes Macbeth-tyyppinen gangsterielokuva vahvisti kuvaa Takeshista jonkinlaisena itsensä ja maineensa vankina. Showmies-auteur ei tavallaan piittaa mitään muiden mielipiteistä, mutta vaikuttaa olevan käänteisellä tavalla yleisön odotuksista liian tietoinen, on ikään kuin pakko todistella vastaanottajille tai itselle että

mä voin halutessani toistaa tuttuja kuvioitani tai olla niin väkivaltainen tai lapsellinen kuin mua huvittaa. Jämäkän anti-uusiutumisen kääntöpuolena korostuu, kuinka leffasta toiseen toistuvat keinot ja perustunnelmat ennen johtivat vähän charmikkaampiin olotiloihin. Vaikea päästä mihinkään siitä, että äijä on vanhoissa rikosleffoissaan tehnyt vastaavanlaisia mutta paljon tehokkaampia ja hauskempia rooleja ja että business is business ‑machoilun ympärillä oli joskus enemmän tilaa positiivisille yllätyksille, pahoja tai kivoja asioita tuntui tapahtuvan ilman mitään strategiaa tai kaavaa. Ehkä salanimellä ohjaaminen olisi ainoa keino saada flow takaisin.

Lauri Lehtinen ( 22.9.2010 17:04)

on ikään kuin pakko todistella vastaanottajille tai itselle että mä voin halutessani toistaa tuttuja kuvioitani tai olla niin väkivaltainen tai lapsellinen kuin mua huvittaa.

No musta tämä oli hyvä juuri siksi että se ei toistanut sonatinea, boiling pointia jne. vaan mentiin näitä kauemmaksi historiassa. Outrage on kuin eräänlainen välikirjoitus: mistä on genressä tultu, mihin on päästy – ympyrä on sulkeutunut. Tietty joku voi tulkita elokuvan parodiaksikin, mutta se on hänen oikeutensa. Joka tapauksessa erittäin raikkaalta ja tuoreelta tämmöinen vanhan liiton yakuzaelokuva tuntuu, kaiken maailman Miiken hassuttelujen lomassa. Koko ajan mulla kummitteli mielessä Fukasakun Shogun's Samurai – enemmän se tuli mieleen, kuin yksikään Kitanon aikaisempi leffa. Ja esimerkiksi Kitanon oma rooli nyt ei ole miehen loistavampia, mutta eipä siinä hirveästi mitään vikaakaan ole.



Perusfiiliksessä on selvä ero Kitanon vanhempiin elokuviin. Outragen pinnan alta on aika vaikea löytää sitä snadia humanismia, mikä löytyy kyllä noista 90-luvun elokuvista. Huumorikin on tylympää, eikä elokuvassa ollut samanlaista veijarimaista sävyä kuin esim. Sonatinessa. Lakonisuudessa on noustu seuraavalle askelmalle.



Ainoa asia minkä koin puutteeksi oli kuvallinen kerronta. Se ei ole Outragessa ihan yhtä viimeisen päälle tyylikästä ja kaunista kuin Kitanolla parhaimmillaan. Jostain Hana-Bista voi about jokaisesta framesta tehdä itselleen taulun olkkarin seinälle, tässä ei asettelu ollut niin hyvää.

Red Right Hand ( 22.9.2010 22:12)

Koko ajan mulla kummitteli mielessä Fukasakun Shogun's Samurai – enemmän se tuli mieleen, kuin yksikään Kitanon aikaisempi leffa.

Maailman viidestuhannes Macbeth-tyyppinen gangsterileffa ja kahdeskymmenestuhannes Macbeth-tyyppinen valtataisteluleffa... Jos Shogun's Samuraista poistaisi todella luonteikkaan Sonny Chiban niin vähän samanlaista lautapeliähän se on kuin Outrage tai joku muu lautapeli.

Red Right Hand ( 22.9.2010 22:12)

Perusfiiliksessä on selvä ero Kitanon vanhempiin elokuviin. Outragen pinnan alta on aika vaikea löytää sitä snadia humanismia, mikä löytyy kyllä noista 90-luvun elokuvista. Huumorikin on tylympää, eikä elokuvassa ollut samanlaista veijarimaista sävyä kuin esim. Sonatinessa. Lakonisuudessa on noustu seuraavalle askelmalle

Selvää eroa korostava tulkinta on kuvaavasti lähinnä aste-erotason vertailua aikaisempiin vivahteikkaampiin leffoihin, tyyliin tyly huumori on tylympää. Outragella on ikään kuin merkitystä osana Kitano-tuotantoa, jonka palikoista jotkin ovat vähemmän tylpästi veistettyjä. Ei mikään huono leffa mutta kertaakaan ei vaikuttanut, että 90-luvulla Takeshilla olisi jäänyt sanomatta jotain kovin olennaista elämän näennäisestä turhuudesta rikosjuttusfäärissä ja sisäinen tai sisällöllinen tarve pakottaisi palaamaan yakuzamaailmaan. Kuten sanottu, kerronta kytkeytyy vähän poseeraavalla tavalla Takeshin rikosohjaajaksi/hauskaksi sedäksi lokeroineeseen maineeseen josta ohjaaja välillä vääntää farssia ja välillä ei-farssia, molemmissa tapauksissa lokeron ahtaus tulee selväksi.