13.4.2008 12:46
Muistelua VHS-ajoista
Ennen artikkelin lukua täytyy mainita että se mitä kerron on Oulun suunnasta katsottua ja itse koettua joka voi näyttää samankin aikaan kokeneen henkilön silmistä erilaiselta. Lähtökohta on vuosi 1979 jolloin Oulun tuirassa asuttuani olin 13 vuoden iässä ja perheemme osti mustasta pörssistä vhs nauhurin Hitachin. Nauhuri vuokrattiin ensin 6kk:en ajaksi ja lunastettiin sitten osamaksulla itselle ja hintaa kertyi jotain 8000mk sen aikuista valuttaa.
Oulun video vuokraamot oli vähissä mutta yleensä kodinkoneliikkeillä oli tuhdit valikoimat nauhoja joista ylivoimaisesti suurin valikoima oli Hammarin sähköllä ehkä 2000 nauhaa. Videoliikkeet kyllä tuli melko heti ja Videoteek ja Vaihtovideo. Molemmat niistä Tuirassa olivat ensimmäisten joukossa ja parhaiten löytyi pelkkiä videoliikkeitä Oulusta noin 13kpl.
Vaihtovideon systeemi oli erikoinen sillä kaikki vhs- kasetit oli ostettavissa jo tuossa 1980:n jälkeen itselle, hinta oli jotain 150-250mk kpl ja filmin pystyi vaihtaa (tästä nimi Vaihtovideo) toiseen välirahalla. Vaihtovideon vaihtosysteemi poistui vuoden kuluessa ja mielestäni siksi koska asiakkaat ostivat liikkeestä kasetit itselle ja pitivät ne mutta eivät raskineet vaihtaa uusiin. Tästä päästään omaxi kasetteihin joita tuli tosiaan muutamia myyntiin aika varhaisessa vaiheessa mutta rinnalla oli harrastelijoiden omat omaxi kasetit jotka koostuivat E180 vhs kasetista, värikopiokannesta, kotelosta ja itse elokuvasta, joku väittäisi että kysymyksessä on piraatti, no varmaan näin onkin mutta siihen aikaan asiaa ei kovin osattu ajatella niin pitkälle ja suurin osa vilpittömästi vaihtoi kasetteja toisten harrastelijoiden kanssa.
Elokuvien vaihtajilla oli oma piiri joka ylettyi Helsingistä Ivaloon ja vaihtorengas pysyi monia vuosia yhtenäisenä ja pääsääntöisesti vaihdettiin elokuvia keskenään. Systeemi oli että jokainen laati listan kirjoitus koneella tai käsin (tietokoneita ei ollut tai ne oli tosi kalliita) ja listaan merkittiin yleensä elokuvan vaihto arvo A , B tai C elokuva, eli A elokuva oli jokin uutuus tai jokin haluttu elokuva kuten Evil Dead:n tyylinen juttu, sitten B elokuva oli keskinkertaista kamaa ja C elokuva huonompaa tavaraa tai elokuva jonka pystyi silloinkin suomesta vuokraamaan.
Systeemin pointti oli se että jos elokuvaa oli suomessa leikattu tai se oli kielletty ilmestyi se heti kopiona jonkun listoille ja saatiin vaihdossa sitä kautta heti itselle. Luokittelu ei loppunut tähän vaan sitten piti luokitella vielä elokuvan kuvan laatu joka olikin omanlainen systeemi. Tässä jotkut käyttivät luokitusta minun kopioni on hyvä, värit vilkkuu, mustavalkoinen ja saat tästä sitten seuraavan tason kopion itsellesi ja arvioita oli monenlaisia mutta se mitä sait oli sivuseikka kunhan itse elokuva näkyi ja jos se näkyi mustavalkoisena ei se paljon katselua häirinnyt. Itse katselin Perjantai 13 päivän osia mustavalkoisena ja se ei paljon menoa haitannut.
Yksi systeemi mistä tuli todella uutta elokuvatavaraa oli aika ihmeellinen sillä Hollannissa oli jonkun henkilön Pl osoite jolle lähetettiin muistaakseni 3kk välein 300mk suomenrahaa ja vastineeksi tuli kaksi kertaa kuussa 2 kpl videokasettia joissa oli viimeisimmät uutuudet ja sen ajan mittapuun mukaan huippu kuvan laadulla. Filmit oli aikakoodattuja eli elokuvan alareunassa pyöri numeraalisia aikoja. Epäselväksi jäi kuka oli vastapuolena ja homma loppui vuodessa kun seinään ja se kanava tyrehtyi?. Kyseisestä paikasta tuli ainakin Cyborg ja Texas Cainsaw Massacre 3 sellaisina versioina joita en ole sen koomin nähnyt. Cyborg (dammen) filmi oli pitempi ainakin kohdasta jossa damme katkaisee käden naiselta vedenäärellä, kohtaus oli tarkempi ja sisälsi kohtia joissa mm: käsi lentää hidastettuna.
Palataan noihin omatekoisiin omaxi kasetteihin joita nyt sitten pyöri tosiaan Helsingin ja Ivalon välillä yllin kyllin ja saatavilla oli lähes mitä tahansa ja jopa hyvinkin laadukkaita teoksia joita jopa väitettiin alkuperäiseksi tuotteeksi. Tässä minusta tullaan jo asiaan jossa halutaan selvää taloudellista hyötyä eikä se ole elokuvan katselun innoittamaa vaihtelua ilman rahallista vastinetta.
Varmaan ensimmäinen suuri vaihtorengas oli Rhinoceros joka myöhemmin kyllä sortui myyntipuolelle ja hinnat oli kopiosta jotain 80mk kpl ja hävisi myöhemmin kokonaan. Rhinoceroksesta sai noita Suomi editoituja versioita eli lisätty Suomi versioon leikatut kohdat ja taisi olla niin että uk-versioihin oli lisätty myös leikkaamattomia kohtia, tämän idea oli se että uk- versiossa oli hyvä kuvanlaatu ja huonompi laatuinen tuli jostain leikkaamattomasta versiosta.
Ainakin tällaisia elokuvia oli Re-Animator ja Basket Case josta oli saatavilla editoitu versio. Eli rahastajat tulivat kehiin ja kopiokauppa alkoi eli yksi tyyli monista oli se että hoksattiin tilata englannista alkuperäinen elokuva vaikka Predator ja napattiin kopio joka myytiin 150mk:lla kpl jonka tekokustannukset oli korkeitaan 50mk ja yhdestä kasetista veivattiin satoja kopioita joten tekijä sai jopa 4000mk yhdestä elokuvasta kun sen myynti veti sopivasti.
Nopeasti huomattiin se että kaikki elokuvat eivät olleet englannissa täysin leikkaamattomia vaan niitäkin oli leikattu ja kasetti kauppa meni hollanti ja tanskan versioihin jota sitten kyllä myytiin ihan alkuperäisin nauhoina ja harvemmin piratteina, hintakin pyöri 150-200mk kpl hinnalla ja myyjiä oli ainakin Ruotsissa paljon, maksuhan hoitui Englantiin niin että Suomessa vaihdettiin markat punniksi ja punnat kirjekuoreen ja lähetettiin Englannin liikkeeseen josta lähettivät kasetit Suomeen. Mikäli rahaa jäi yli laittoivat lapun että käytä seuraavassa tilauksessa, tietojeni mukaan hommassa ei koskaan englannin puolelta huijattu ja tavara tuli aina perille. Ruotsissa esiintyi kyllä hankaluuksia koska lähetykset ei aina sisältänyt sitä mitä tilattiin (tai isot pojat tilasi!) mutta tavaraa kait sieltäkin virtasi tasaseen tahtiin kun sitä oli tarjolla yllin kyllin ainakin Oulussa.
Sitten posahti oletettavasti maahantuojat heräsivät tai joku heräsi jossain kun Helsingin ja Ivalon välillä puhelin lauloi, oli jäänyt kiinni Oulussa, Rovaniemellä ja Kokkolassa piratti tehtailijoita (ammattilaisia ei pikku omaxi myyjiä) ja teksti niin karua että kerron vielä 20 vuotta myöhemminkin ilman tarkempia selitteitä. Rovaniemi oli kuulemma erikoistunut Disneyn piirrettyihin kasetteihin ja tyyliin Poliisi/Tulli (Tulli jostain syystä osallistui näihin?) ovella ja kaveri avaa oven, poliisi ilmoittaa kotietsinnästä ja kysyy onko teillä piraatti tehdas kaseteille ja takana laulaa kopiokone/ tietokone syytäen Disneyn kansipapereita kasetteihin ja parikymmentä vhs nauhuria viheltää piirrettyjä taukoamatta , eli rysänpäältä kiinni ja kovat maksut päälle.
Kokkolassa oli kaveri kopsannut suurin piirtein koko videoliikkeen ja vuokrasi ja möi omaxi kasetteja, itsekin olen saanut hänen puhelinluettelon kokoisen listan ja kaikki oli 100%:sesti sen aikaista suomi kamaa, ja käry kävi tämän yrittäjän osalta. Oulun tarina onkin jo luku sinällään, kaveri möi lähinnä vhs ja laser disk alkuperäisiä ei kopioita, mutta myynti työttömälle oli niin suurta että tulli kiinnostui ja ratsasi asunnon, toki Oulun pojat tiesi mistä halvalla sai elokuvia ja Filmifriikin hinnat oli silloin törky kalliita joten kauppa veti. Kaverilta jäi ennen kuin poistui maasta tuhansia laserdisk ja Vhs alkuperäisiä elokuvia, kopioita ei täällä valmistettu mutta alv ja elinkeino jutut oli unohtunut ilmoittaa ja noutaja tuli.
Lopuksi mainitsen koti jippoja joita veivattiin eli vhs nauhuriin leikattu suomi versio ja kun tuli suomi kasetista kohta joista oli tarkastamo leikannut kohdan pysäytettiin kopioiva nauhuri ja jatkettiin (editoitiin) leikkaamattomasta kasetista poistettu kohta ja taas veivattiin suomen kasetista kun tuli puhekohtausta ja lopuksi saatiin suomentekstein oleva leikkaamaton versio elokuvasta.
Kasetit meni video liikkeissä myyntiin 1987 kun video sensuuri tuli ja poisti kaikki K18 elokuvat ja siirtymäaika 1 vuosi oli menossa umpeen silloin videoliikkeet myivät 10-20mk hintaa ulos K18 elokuvia ja jotkut onnekkaat ostivat Shogun Assassinta, Exterminator, Manjaa ja ties mitä pilkka hintaan. Myöhemminhän näistä sitten maksettiin huimia markka summia jotka pyörivät 500-1000mk välillä. Varmana voin sanoa että Manaja meni 1500mk:aan englantiin erään kaverini sen sinne myytyä.
Sensuurin Suomessa kiristyessä elokuvia sai mielestäni paremmin ja aina vain paremmalla kuvan laadulla ja originaali kasetit tuli kuvaan ja kopiot jäivät unholaan. Olen täysin sitä mieltä että K16 videolaki lisäsi Suomessa elokuvien saatavuutta ja taisi alkaa ilmestyä Gore Hound lehti jossain 1987 jälkeen (en muista tarkkaan) mutta itsekin sen tilasin heti numerosta 1 alkaen ja lopetin kun lehti ei oikein ilmestynyt aikataulussa. Lehti oli todella hyvin tehty aiheiden osalta ja sitä odotettiin hartaasti kotia. Olisi mukava tietää sen loppu vaiheista mutta jotain siellä varmaan meni ristiin sillä lehdessä oli aineksia Suomen parhaaksi videolehdeksi.
Laserdiski aika kävi ainakin minulla nopeasti 1994-1996 välisenä aikana jolloin minullakin oli noin 600 Laserdiskin elokuvaa hyllyssäni ja hävitin Vhs elokuvavaraston kokonaan vain hankkiakseni laserdiskejä. Laseraika oli täysin päätöntä hinnat olivat levyillä 350-550mk (uudet) ja harvinaisuudesta sai muka maksaa 500-2000mk välillä ja tämä vain Suomessa sillä Tukholmassa oli Lasermania niminen liike jossa kävin itsekin ainakin neljästi paikanpäällä ostamassa isoja kasoja laserdiskilevyjä johonkin 50-200kr hintaan.
Tällä ajanjaksolla moni rahasti harrastelijoita kovaan hintaan ja DVD tappoi koko laserdiskin kertaheitolla. Huijareita ei ollut alkuaikana käytännössä yhtään porukka oli rehellistä ja lojaalia toisiaan kohtaan. Kuitenkin laseraikana oli kaikenmoista laillista ja laitonta yrittäjää jotka möi mielettömään hintaan levyjä.
Robin Hood periaate oli voimissaan eräs Helsinkiläinen harrastelija kusetti Oulussa olevaa pyörätuoli kaveria (joka kuollut myöhemmin syöpään) ja möi paskaa kovaan hintaan tuhansilla markoilla, vakuuttaen levyjen olevan harvinaisia keräilykappaleita. Kaverille järjestettiin Helsingin ja Oulun päästä tarjous jossa välirahassa antaisi LD- levyjä ja saisi vastineeksi harvinaista tavaraa, kun levyt tulivat ne annettiin suoraan kaverille jota hän kusetti joten oikeus voitti. Itselläni ei muuten ollut asiaan muuta tekemistä kuin kuulin sen jälkikäteen isoilta pojilta.
