25.6.2008 22:12
Lauri Lehtinen (25.6.2008 15:10)
Eihän teorioiden pätevyys ole vain siitä kiinni, pitääkö niissä joku asia paikkansa, yhtä hyvin niitä voi tarkastella puutteiden tai avoimeksi jäävien kysymysten kautta.
Beck (Ehkä se menee niin, että inhoaminen yleensäkin lähtee omasta itsestään. Ihminen inhoaa sitä, mistä ei itsessään pidä. Puheen ollessa Shyamalanin elokuvista inhoa kokeva katsoja ei ehkä kestä surun tunnetta (ja oikeita tunteita yleensäkään) joten on helppo sanoa vain "vittu, miten paska leffa" sekä keksiä teennäisiä syitä miksi kaverin leffat eivät maita. Shyalamanominon leffoja voi kyllä varmasti opetella katsomaan kuka tahansa.
Eniten näissä pohdinnoissa kiinnostaa se, että puheena olevien elokuvien tunteisiin suhtaudutaan aitoina ja katsojien eläytymisen tai kiinnostuksen puutteeseen teennäisenä käytöksenä, vaikka elokuvaemootiot ovat sepitettä ja välinpitämättömyyskin voi olla ihan aito tunne.
En tiedä sanooko Beck oikeastaan, että kaikki pitävät itsensä näköisistä (=keskenään erilaisista) elokuvista vaiko enemmänkin niin, että sisimmässämme me kaikki pidämme samoista elokuvista (koska kaikilla on samoja tunteita), mutta eräät eivät pysty käsittelemään ja myöntämään asiaa, vaan tarvitsevat lisää oppia...
Monin erilaisin tulkinnoin on näköjään vastattu. Täytyy myöntää, että pistin liiankin suoraviivaisen kommentin ja pyydän anteeksi mikäli olen loukannut tuneteitanne, siltä ainakin vaikuttaa. Lehtisen jälkimmäinen tulkinta kommentistani on kuitenkin aika karkea(saati muutaman muun vastanneen, joita tuskin sen kummemmin kannattaa noteerata. Ilmeisen henk.koht asia kyseessä?). Vaikka en kommenttia kovin tosissaan heittänytkään, se perustuu toki omiin uskomuksiini. Omalla kohdallani elokuva toimii parhaiten silloin, kun se saa nostatettua mielen tilaan, jonne se ei arkielämän keskellä nouse. Eikö se olekin perimmäinen syy miksi elokuvia katsotaan. Shyamalanin elokuvat ovat hyvinkin tunne/tunnelmapitoisia ja siksi ne varmasti menestyvätkin. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Itseasiassa mielestäni on vaikea ymmärtää, miksi joku ei suostu katsomaan tai ei pidä valtavirran menestyvistä, laadukkaista, hyvällä tunnelmalla ladatuista elokuvista. Miten (mahdollisesti sama) joku katsoo mieluummin pienemmän mittakaavan vähemmän suosiota kerääviä elokuvia? Tässä kohtaa mielestäni on asian ydin. Se joku ei katso elokuvia tunteidennostatuksen takia, jolloin on yhdentekevämpää, onko elokuva ehkä toteutettu huonommin vai liikkuvatko elokuvan teeamat hyvinkin erikoisilla alueilla. Tosin jonkun tunteet saattavat nousta pintaan hyvinkin erilaisista asioista, mutta en perhana vieköön usko, että siihen vaaditaan peniksiä syövä kannibaali tai vaginasta ulos ryömivä yakuza-pomo. Tarkoitan vain, että tuskin me sisimmässämme niin erilaisia olemme.
Kommenttini tarkoituksena ei ollut ylistää Shyamalania, mutta yhtään varteenotettavaa kritiikkiä ohjaajaa kohtaan ei tässä topicissa ole pahemmin esitetty.
Mutta väliäkös sillä..
Vai että karkea, sehän oli melkeinpä hiottu enkä löytänyt jatkoselityksistä mitään mikä viittaisi, että olisin absoluuttisesti hakoteillä teikäläisen makulinjausten tulkitsijana. Tai itse asiassa kärjistäjänä, sillä joskus on paikallaan mennä asian ytimeen kärjistetysti ilman tuhansien merkkien tilityksiä. Eipä näillä tietenkään juonikuvioiden tarkastelukriteerien kanssa kauheasti ole tekemistä.