Veriset toimintakomediat

Ensi keksi parempaa esimerkkiä ko. aiheesta kuin Kit Ryanin ohjaama

Botched. Omaperäisin ja hauskoin slasher aikoihin. Jopa Stephen Dorffista jää pirun hyvät vibat.

Fantomas ( 15.11.2008 11:23)

Ensi keksi parempaa esimerkkiä ko. aiheesta kuin Kit Ryanin ohjaama Botched. Omaperäisin ja hauskoin slasher aikoihin. Jopa Stephen Dorffista jää pirun hyvät vibat.

Ja tämä tosiaan toimii alusta loppuun.

kautsi ( 15.11.2008 12:03)

Fantomas ( 15.11.2008 11:23)

Ensi keksi parempaa esimerkkiä ko. aiheesta kuin Kit Ryanin ohjaama Botched. Omaperäisin ja hauskoin slasher aikoihin. Jopa Stephen Dorffista jää pirun hyvät vibat.

Ja tämä tosiaan toimii alusta loppuun.

No joo... sellaiset **½ myöntäisin tälle (korkeintaan). Ei missään vaiheessa temmannut mukaansa, eikä pissakakkahuumori naurattanut.

drake2j ( 15.11.2008 14:32)

kautsi ( 15.11.2008 12:03)

Fantomas ( 15.11.2008 11:23)

Ensi keksi parempaa esimerkkiä ko. aiheesta kuin Kit Ryanin ohjaama Botched. Omaperäisin ja hauskoin slasher aikoihin. Jopa Stephen Dorffista jää pirun hyvät vibat.

Ja tämä tosiaan toimii alusta loppuun.

No joo... sellaiset **½ myöntäisin tälle (korkeintaan). Ei missään vaiheessa temmannut mukaansa, eikä pissakakkahuumori naurattanut.

No eipä tietenkään

Hill: Red Heat – Punainen vaara ***½

Elettiin alkuvuotta 1988, kun isoveljeni osti uusimman Muscle & Fitness lehden, jossa komeili siniseen t-paitaan varustautunut Raaka-Arska. Ensimmäisenä lehdestä oli tietenkin luettava oliko jotain uusia elokuva uutisia vai keskityttiinkö artikkelissa pelkästään lehden olennaisen sisällön parissa. Olihan se aikamoinen paukku, kun paljastui, että Hill & Schwarzenegger olivat tekemässä Popedat ja Harasoot. Elokuva on takuu varmaa jatkumoa edellisille Walter Hill elokuville aina lippaan/rullan tyhjentämisestä lopun huipennuksessa. Red Heat on myös oiva esimerkki miten hyvä sidekick James Belushi on parhaimmillaan mutta itsenäisesti hänen karisma ei yksinkertaisesti riitä kantamaan elokuvaa vaikka tarjolla olisi hyvätkin lähtökohdat. Näin jälkikäteen on erityisen hauskoja nuo Neuvostovitsit, varsinkin kun ne olivat totta ja pitkälti sama tilanne jatkuu edelleenkin nyky Venäjällä. Oikeastaan vasta tällä kerralla kiinnitin enemmän huomiota miten hyviä ja kovia nimiä tässä on sivurooleissa mm. Laurence Wishburne, Peter Boyle, Gina Gershon ja Tango & Cashin The Ponytail Brion James.

Omasta ensi-illasta on myös aika kovia muistoja. Punaisen vaaran vuokrakasetti ilmestyi vuokraamoihin samalla viikolla, kun Licence to Kill oli teatteri ensi-illassa. Kaverin kanssa saatiin todellakin sinä perjantaina makiaa mahan täydelt, ensin uusin Bond teatterissa ja perään uusin Schwarzenegger. Voi niitä aikoja!

Ehetyz ( 11.2.2008 11:43)

Goose ( 11.2.2008 09:37)

Konchalovsky/Magnoli: Tango & Cash

Törkeää, että elokuvasta ei olla julkaistu asianmukaista DVD:tä suomitekstityksellä. Aussi ja Ranska julkaisut taitavat edelleen olla ainoat anamorphiset ja leikkaamattomat levyt.

Juu-u, itsellä on palanut näpit tämän kanssa kaksi kertaa. Ensin leikatulla suomilätyllä, sitten ostin jenkkilätyn joka iloisena yllätyksenä oli pan&scan. Pitää pistää aussilätty tilaukseen...

Männä viikolla ilmestyi kotimainen Blu-Ray kauppoihin. Harvinaisen edistyksellistä toimintaa.

Näyttäisi olevan jostain kumman syystä myös jenkki blu-rayssä suomitekstit ja region vapaa levy! Halpa.

Rantala ( 1.7.2009 09:51)

Näyttäisi olevan jostain kumman syystä myös jenkki blu-rayssä suomitekstit ja region vapaa levy! Halpa.

Myös UK bd:n voisi olettaa olevan uncut vaikka aiemmat britit olivatkin leikattuja..? Nimittäin kotimaiset tekstit löytyvät tuostakin eli tod.näk. sama levy sisällä. Playlla €12.99.

Morneau: Made Men ***½

Bill Manucci entinen rahanpesun mestari, joka oli toiminut chicagolaisen mafiapomon "The Skipper" palkkalistoilla. Toisen renkinä olo ja murusten keräily lattioilta ei kuitenkaan ollut hänelle se juttu, vaan Billy oli päättänyt varastaa varkaalta 12 miljoonaa dollaria ja varmistaakseen selustansa hän oli kielinyt Skipperistä FBI:lle päästäkseen todistajainsuojeluun. Rauhallinen ja tylsä uusi elämä jumalan selän takana tomuisessa Utahissa odottelee sitä päivää jolloin Billyn menneisyys löytää hänet ja silloin helvetti on irti.

Ei ole legendaa, että elokuva on totaalinen yllättäjä. Runsaasti veristä ammuskelua, räjähdyksiä, likaisia otteita, takaa-ajoja ja erittäin onnistunutta vittuilu huumoria. James Belushilta ehdottomasti niitä parempia rooleja paskanpuhumisen mestarina Bill Manuccina. Lisäksi Timothy Dalton on kaupungin sheriffinä häikäilettömämpi ja määrätietoisempi, kuin 007 ja Licence to Kill konsanaan. Sokerina pohjalla on aivan Bill McKinneyn vertainen näyttelijä Steve Railsback, ainakin mitä tulee ikimuistettaviin vuoristolaisjunttien rooleihin. Elokuvan mielenkiintoa lisää The Skipper ja tarinat hänestä jotka ovat jossain määrin, kuin The Usual Suspects ja Keyser Söze mutta ei kuitenkaan sinnepäinkään. Lajityypistä pitäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen elokuva.

Jos elokuvasta on ilmestynyt Suomi-DVD, infoa otetaan mieluusti vastaan. Katsomani lähde oli Egmontin julkaisema VHS.

Ruben: Money Train ***

Money Train ei ole sieltä verisimmästä päästä oleva toimintakomedia mutta muutoin roisin väkivaltainen + elokuvassa vittuilun määrä on unrated luokkaa ja sokerina pohjalla Snipesin & Lopezin kuuma sänkykohtaus, jossa J Lo näkyy rinnat paljaana. Erityisen raaka on Chris Cooperin näyttelemän "Torchyn" kohtalo. Onhan tämä aika epätasainen elokuva mutta oli silti parempi, kuin viisitoista vuotta takaperin. Täytyy kyllä ihailla noita Wesleyn lyönti- ja potkusarjoja, joita esittelee tässäkin runsain mitoin. Money Train oli muuten Jennifer Lopezin ensimmäinen suuri rooli ja sen kyllä huomaa. Ei ollut vielä maailmantähden tyyliä ja olemuskin oli vielä sitä oikeaa Jenny From The Block henkeä.

Mitenkäs

Royce – pelkkää terästä (1994)?



Jostain syystä ei ole vielä tullut katsottua.

Showdown in Little Tokyo (1991)

Ohjaaja Mark L. Lester

pääosat: Dolph Lundgren Brandon Lee Tia Carrere



Mielipuolinen toimintapätkä jonka voi heittää siihen Lesterin Commando-klassikon rinnalle. Väkivaltaa ja onelinereita. Soljuvasti etenevä, kestoa vain 79 minuuttia.

Goose (8.5.2008 16:13)

Berg: Very Bad Things

Mainettaan parempi mutta sekään ei vielä tee tästä hyvää elokuvaa. Elokuvan kantava voima on sen totinen ote aina loppu metreille saakka. Varsinaisia vitsejä ei viljellä juuri ollenkaan vaan kaikki koomiset ja naurettavat ratkaisut on itse haettava makunsa mukaan. Varmasti ohjaaja Bergiltä tietoinen ratkaisu, jolla on pyritty asettamaan kriitikoille ja totisille torvensoittajille miina ja muistini mukaan aika moni siihen lankesikin.

Polttariseurueen aika velikullista ehdoton helmi on Jeremy Pivenin näyttelemä Michael, jonka mieleenpainuva kohtaus hotellin vessassa ilotytön kanssa on klassikko ja samalla kunnianosoitus Midnight Express elokuvalle. Lisäksi ei voi, kun antaa tunnustusta ilotytöksi valitulle Kobé Taille, jonka syntisen kaunis olemus pudotti tikkarin suusta.

Joukossa tyhmyys tiivistyy ja kaveriporukassa se menee potenssiin.

**

Komppi sille että ei kovin hyvä elokuva. Vaikka perusajatus onkin ihan jees ja tässä on semihyvät näyttelijät, niin kun kokonaisuus on muuten tälläistä kohkaamista ja huutamista niin elokuvasta muodostuu lopulta enemmänkin rasittava kuin nautittava. Selkeästi suunnattu jenkkiläiselle main-stream yleisölle kertakatsottavaksi. Thumbs down.

Goose (24.6.2008 13:26)

Clark: Loose Cannons



Ei kuulu suositeltavien elokuvien joukkoon mutta täyttää kriteerit. Suomikasetti löytyy nimellä Kelmien kauhut.

Oma muistiinpano parin vuoden takaa.
Mitä ihmettä tekijöillä on ollut mielessä. Puhtaaksi komediaksi liian verinen ja toiminnaksi puhdasta paskaa. Aykroydin vielä ymmärrän tähän mutta miten helvatassa Hackman on lähtenyt remmiin. Dom DeLuisen ärsyttävyys vie pienimmänkin hohdon pois.

Ihan hyvä leffahan tuo on!

Exhorder (20.9.2015 18:30)

Goose (24.6.2008 13:26)

Clark: Loose Cannons



Ei kuulu suositeltavien elokuvien joukkoon mutta täyttää kriteerit. Suomikasetti löytyy nimellä Kelmien kauhut.

Oma muistiinpano parin vuoden takaa.
Mitä ihmettä tekijöillä on ollut mielessä. Puhtaaksi komediaksi liian verinen ja toiminnaksi puhdasta paskaa. Aykroydin vielä ymmärrän tähän mutta miten helvatassa Hackman on lähtenyt remmiin. Dom DeLuisen ärsyttävyys vie pienimmänkin hohdon pois.

Ihan hyvä leffahan tuo on!

Omaan makuuni tämä oli sellainen kerran katsottava ja helosti unohdettava tapaus. Ei mikään jätös, mutta kun ottaa huomioon päätähdet, niin toiveet olivat paljon suuremmat.