Karpolla on asiaa DocPointiin

Tiedote 14.12.2007



Karpolla on asiaa DocPointiin



DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali esittää tammikuisessa ohjelmistossaan tribuutin Hannu Karpolle. Karpon Suomi ‑esityssarjalla DocPoint nostaa karvahattua Karpolle kotimaisena dokumentaristina ja suomalaisen ihmisen ja mentaliteetin tulkitsijana. DocPoint-festivaali järjestetään 23.-27.1.2008.



DocPointin Karpon Suomi ‑esityssarja sisältää Karpon sekä Yleisradiolle että MTV:lle tuotettuja töitä. Sarjan dokumentaarit esitetään festivaalilla kahdessa näytöksessä, joihin ohjaaja Hannu Karpo saapuu vieraaksi.



Karpon Suomi I ‑näytöksessä nähdään tutkivaa journalismia Karpon tyyliin: ohjelmissa Televisio tekee murron (1967) ja Ansatie (1983) Karpo kokeilee käytännössä, miten onnistuvat murto koruliikkeeseen tai ennakkoon tiedotettu puhallusratsia. Ohjelman Kirkkoherra Määtän kiirastuli (1999) kaava on tuttu, vastaus yhteen monista Karpon saamista avunpyyntökirjeistä. Tarinan takaa paljastuu naapurisota, jota edes Karpo ei pysty sovittelemaan. Ohjelmissa Ihmisiä ulkoilmapakastimessa (1999), Punainen tori (1995) ja Jurriset liikenteessä (kooste vuosilta 1983–1999) (2007) vaaditaan ratkaisuja koko yhteisöä vaivaaviin ongelmiin: asunnottomuuteen, laittomaan viinakauppaan ja rattijuoppouteen.



Karpon Suomi II ‑näytös esittelee erilaisen, jopa lyyrisen Karpon. Romuraudan koristelemaa suomalaismaisemaa tutkiva Ryysyranta (1986), lappilaisia itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia kuvaava Pokan Alman itsenäisyysjuhlat (1986), Nilsiän kuuluisasta ManOil-öljytehtailijasta kertova Kylähullut: Öljysheikki (1988) ja Suomen maaseudun puolueen legendaarisesta hahmosta Eino Poutiaisesta kertova Vaiennut viulu (1972) kuvaavat suomalaisen kansallisen mentaliteetin mielipuolisimpia ja ehkä myös herkimpiä sävyjä.



Hannu Karpo (s. 1942) on yksi suomalaisen television ja journalismin legendoista. Karpon tv-ura alkoi vuonna 1958 Yleisradion nuortenohjelmien parissa. Karpo teki pitkän uran Ylessä 1980-luvun alkuun saakka mm. toimittaen ohjelmasarjoja Me tappajat, Viikonlopputelevisio, Ajankuva ja Hyvä Suomi. Vuonna 1983 alkoi MTV3:lla Karpon ehkä tunnetuin televisio-ohjelma Karpolla on asiaa – Tosikertomuksia Suomesta suomalaisille, joka päättyi vuonna 2007. Hannu Karpo on saanut kaksi elokuvataiteen valtionpalkintoa ja yhden tiedonjulistamispalkinnon.



Ohjelmissaan Karpo pyrki toisaalta osoittamaan yhteiskunnallisia vääryyksiä, toisaalta viihdyttämään. Ohjelmien päähenkilönä oli tavallinen suomalainen. Karpo on toiminut eräänlaisena nykyajan kansanrunouden kerääjänä, oman tien kulkijan suorasukaisin metodein. Suomenniemen ahkera kiertely on antanut hänelle laajan tuntemuksen kotimaan eri kolkista ja samalla vienyt hänet suunnattoman monipuolisen henkilögallerian äärelle. Karpo myös nauttii ainutlaatuista kansalaisluottamusta: monille Karpo on ollut viimeinen tuki ja turva, jolle on kirjoitettu silloin kun kukaan muu ei auta. Karpon töissä suomalaisuus näyttäytyykin monesti yhtä aikaa murheellisimmillaan ja herkimmillään.

Kylähullut-dokumentti ManOilin öljysheikki/lääketehtailija/parantolanpitäjä Tauno Kuosmasesta olis päästävä näkemään. Se äijähän toimi ennen sheikkisekoilua pienyrittäjänä jäteöljynpuhdistuksen ja ‑kierrätyksen parissa Vesilahdella, ja vasta myöhemmin muutti Nilsiälle.

Televisio tekee murron tuli hiljan muistaakseni Teemalta. Hauskaa settiä, kun poikien pakomatka päättyy vähän odottamattomasti. Kirkkoherra Määttä on sekin katsomisen arvoinen.

Oma menneiden vuosien suosikki on tietenkin se maatalousyrittäjä, joka palkkasi itselleen lomittajan. Pokerinaamalla se kertoi Karpolle, että ko. palikka kunnostautui isännän poissaollessa mm. tekemällä talon täydeltä kiisseliä.

Muistan kun tuo Ansatie tuli telkusta. Jo juniorina nauratti Karpon jallittamien kuskien selitykset. Samoin tuo Öljysheikki on jäänyt mieleen varsin hulvattomana latvakakkosena.