Italosota

Jonkun verran kiinnostus noussut näiden katsomiseen. Jokunen kyllä löytyy hyllystäkin. Mitkä olisi sieltä parhaasta päästä olevia. Lähinnä suomikasetteina löytyviä, voi myös mainita jos jotain oleellista on helposti dvd:nä saatavissa. Ja siis nimenomaan näitä vähän vanhempia WWII ym leffoja kuin 80-luvun vietnam/rambo settejä.

Ainakin tämmöisiä pitäisi suomikasettina olla. Voi myös tarjota.



Bardem: Viimeinen päivä helvetissä / Tehtävä natsihelvetissä

Batzella: Erämaan tiikerit / Aavikkotiikerit

Batzella: Kuolema natseille

Bazzoni: Punaiset Baretit

Brescia: Normandian helvetti

Brescia: Tehtävä: Tappakaa Rommel

Crispino: Commandos

D'Amato: Natsileiri

D'Amato: Tappaja partio

De Martino: Ardenneilta helvettiin

Ferroni: Panssarihyökkäys

Garrone: Ilmojen haukat

Klimovsky: Tehtävä Normandiassa

Klimovsky: Itsemurha kommando

Klimovsky: Kolmannen valtakunnan tuhoojat

Lenzi: Desert Commando

Lucidi: Commandos – kuoleman iskuryhmä

Lucidi: Siinain taistelu

Merino: Kun sankarit kuolevat

Merino: Hell Commandos

Merino: Panssarimiehistö

Montero: Kirottujen pataljoona

Orsini: Corbari

Parolini: Natsipedot

Pradeaux: Dirty Dam Busters /Churchill's Leopards / Verinen partio

Ricci: Suolaa haavassa

Siciliano: Congo Commandos

Vari: Paikka helvetissä

Kun sankarit kuolevat on Yotsuyan suosikkeja, tsekkaa arvostelua pääsivulta. FIxiä on mennyt joskus Huuto.netissä aika koviin hintoihin. Lenzin Desert Commando ei ole ihan perinteinen WWII vaan lähinnä aavikolle sijouttuva, vailla toimintaa oleva trilleri, erittäin kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin. Batzellalta löytyy myös Kuolema natseille, jostain taiteellisesta vuoristodraamasta mustavalkoisia kohtauksia kierrättävä überkalkkuna, josta löytyy tarkemmat kuvaukset hakutoiminnolla.

Lazer ( 27.11.2007 21:45)

Lähinnä suomikasetteina löytyviä, voi myös mainita jos jotain oleellista on helposti dvd:nä saatavissa.

Wild East julkaisi juuri kahden leffan dvd:n. Kinski mukana molemmissa.



http://www.wildeast.net/Churchill%27s%20Leopards.html

Bastard ( 28.11.2007 17:48)

Lazer ( 27.11.2007 21:45)

Lähinnä suomikasetteina löytyviä, voi myös mainita jos jotain oleellista on helposti dvd:nä saatavissa.

Wild East julkaisi juuri kahden leffan dvd:n. Kinski mukana molemmissa.



http://www.wildeast.net/Churchill%27s%20Leopards.html

Toinen onkin tuo Laurin suosikki Suolaa haavassa. Churchill's leopardsista mulla onkin kansipaperi... Tunnetaan myös nimellä Dirty dam busters.

Batzellan Erämaan tiikerit on itse tullut katsottua. Alun natsivankilasleaze osuus toimi varsin hyvin jälkipuolen aavikolla hengailu ei ehkä ihan niin vetävää ollut. Cavaran Kuoleman jäätikkökin ehkä genreen kuuluu. Siinä kahtiajakoisuus oli vielä suurempi. Alun sniperit vahtaa toisiaan umpihangessa oli kohtuu katsottavaa, mutta jälkipuoli olikin sitten todella tylsä.

THaavisto ( 28.11.2007 18:14)

Batzellalta löytyy myös Kuolema natseille, jostain taiteellisesta vuoristodraamasta mustavalkoisia kohtauksia kierrättävä überkalkkuna, josta löytyy tarkemmat kuvaukset hakutoiminnolla.

Olisikohan tuohonkin pöllitty sotakohtaukset, jostain Jugoslaavi Partisaanit vs. Natsit elokuvasta? Tuli viime kuun puolella katsottua Batzellan SS Hell Camp (1977) Shierk Showin jenkkidevarilta ja muutama päivä myöhemmin VideoRaman julkaisema Hajrudin Krvavacin Silta (1969). Sillan sotakohtaukset vaikuttivat, jotenkin kovin tutuilta.

THaavisto ( 28.11.2007 16:14)

Batzellalta löytyy myös Kuolema natseille, jostain taiteellisesta vuoristodraamasta mustavalkoisia kohtauksia kierrättävä überkalkkuna, josta löytyy tarkemmat kuvaukset hakutoiminnolla.

Niin joo, tämä on vissiin se yksi Harley, jota ei galleriassa olekaan. http://akas.imdb.com/title/tt0198947/

Siinain taistelun varoitustekstit.

Sama varoitusteksti on kaikissa

Video Expressin leffoissa. Tai ainakin kaikissa näkemissäni.

Disco Studd ( 15.3.2008 12:22)

Sama varoitusteksti on kaikissa Video Expressin leffoissa. Tai ainakin kaikissa näkemissäni.

Myös SLT-videoissa on sama tai hyvin vastaava. Oli mulla joskus signaturenakin.

Jani Hietapakka ( 28.11.2007 19:51)

THaavisto ( 28.11.2007 18:14)

Batzellalta löytyy myös Kuolema natseille, jostain taiteellisesta vuoristodraamasta mustavalkoisia kohtauksia kierrättävä überkalkkuna, josta löytyy tarkemmat kuvaukset hakutoiminnolla.

Olisikohan tuohonkin pöllitty sotakohtaukset, jostain Jugoslaavi Partisaanit vs. Natsit elokuvasta? Tuli viime kuun puolella katsottua Batzellan SS Hell Camp (1977) Shierk Showin jenkkidevarilta

Tästä vielä sen verran, että SS Hell Camp sisältää paljon sotimista juuri When the Bell Tollsista (Kuolema natseille), Campin kohtaukset vaan on muutettu yökohtauksiksi jälkeenpäin lisätyllä sinisellä värillä. Natsien materiaalin mukana oli tullut myös muutama lyhyt insertti myös tästä Jugoslaavia-leffasta. Natsien kohtauksien uusi dubbaus oli todella hämmentävää erityisesti niissä kohtauksissa, joita ei saatu edes etäisesti mukaan juoneen vaan niillä pelattiin vaan aikaa, esim. lopun kohtaus, jossa joku mies kävelee keskelle pommitusta kuollut poikansa käsivarsillaan. Batzellalla oli samanlaista oman materiaalin kierrätystä & uusiodubbausta jo spagussaan Kuudestilaukeavan laki, mutta tässä älyttömyys nostetaan aivan uudelle tasolle.

Montero: Quella dannata pattuglia aka. The Battle of the Damned



Guadalcanal taistelujen sankari kapteeni Clay määrätään uhkarohkeaan tehtävään Pohjois-Afrikkaan. Tehtävään hän saa kuuden miehen kommandojoukon, joiden turvin olisi määrä tuhota saksalaisten bunkkerimainen polttoainevarasto keskellä aavikkoa. Lähtökohdat eivät ole parhaimmat, sillä yksi miehistöstä oli ollut kapteenin alainen Guadalcanalilla ja tällä ei ole hyvää sanottavaa tämän johtamistavasta ja saa näin negatiivisen asenteen tarttumaan koko miehistöön. Käsky on kuitenkin käynyt ja tehtävä on suoritettava oli henkilökemiat mitkä tahansa.

Lähti käyntiin, kun vanha nokivasara ja aluksi vaikutti, että elokuva keskittyy kokonaan miehistön koettelemiin ongelmiin matkalla määränpäätä mutta onneksi sieltä löytyi kuitenkin ylivaihde itse toiminnan saralle. Juonen perustana on toiminut tosipohjainen Tobruk. Mutta tässä tapauksessa ei pyrittykään menemään niin tosipohjaisilla linjoilla, että nimeä olisi mainittu ja elokuvassa eletään jo vuotta 1944. Käytössä olleen rahan vähyys näkyy ensisijaiseti sotakaluston niukkuudessa ja laadussa. Vaivainen yksi lentokone ja sekin näytti olleen lateksilla maalattu 60-luvun opetuskäyttöön valmistettu kone, eikä puhettakaan mistään sota-ajan Messerschmitt laadusta. Hurraamista ei ollut myöskään saksalaisten tankeista. Näyttivät enemmänkin puolalaisten 70mm, kuin saksalaisten 88mm Tigereilta.

Siltikin täytyy tunnustaa, että pidin kokonaisuudesta. Ei Afrikkaan liittyviä II. maailman sodan elokuvia liian paljon ole tehty tai ainakaan liian usein tule vastaan. Saksalainen sotaväki puhui omaa äidinkieltään ja italialaisessa sotatoiminnassa on jokin samankaltainen viehätys, kuin spaghetti westerneissä konsanaan. Elokuvan kruunaa lopun Peckinpahmainen loppunäytös.

Elokuva antoi uutta innostusta myös itselle purkaa tätä italo sota elokuvien genreä, joka on jostain syystä jäänytkin vielä vähemmälle, kuin spaghetti, giallo tai crime.

Merino: The Battle of the Last Panzer

Saksalaisten panssaripataljoona joutuu amerikkalaisten väijytykseen Ranskan maaperällä. Yksi tankeista säilyy kuitenkin ilman suurempia vahinkoja ja joka on vielä korjattavissa uusiin koitoksiin. Eloonjääneiden kesken syntyy konflikti mikä tulisi olemaan seuraava määränpää. Osa haluaisi suorinta tietä palata siipirikkona omien linjojen taakse mutta ylimpänä upseerina toimiva luutnantti on eri mieltä ja hänen käityksensä on, että taistellaan loppuun ja viimeiseen mieheen saakka. Tiger tankin ja sen miehistön eloonjäämiskamppailun ensimmäinen etappi tulee näinollen olemaan hyökkäys lähimpään polttoainevarastoon, joka on liittoutuneiden hallussa. Vaikka tankilla olisikin yllätys momentin mahdollisuus hyökätä varastoon on edessä pitkä ja kuuma reissu läpi amerikkalaisten ja Ranskan vastarintajoukkojen partioidessa lähimaastoja.



Hyvin onnistunut pieni mutta kaunis tyyppinen italo sota. Paikoitellen mennään hyvin läheltä spaghetti western henkeä, jota vielä Angelo Lavagninon musat tukevat hyvin. Miehistön kärjistynyt ja vainoharhainen tunnelma on käsin kosketeltavissa korostettuna luutnantin ajautumista hulluuden syövereihin, mikä on vielä hienosti kuvattuna hänen silmiensä kautta punaisen linssin läpi. Hikisten ja paskaisten sotilaiden rinnalla elokuvassa nähdään myös henkeäsalpaavan kaunis näyttelijätär Erna Schürer, joka ehkäpä jossain määrin varastaa koko sotaelokuvan hengen ja saa ajattelemaan aivan toista genreä. Hänen roolinsa elokuvassa kuitenkin vaatii vastaava ilmiötä myös sotilaiden keskuudessa, joten homma on minun puolesta okay.

Kuten aikaisemman katsomani The Battle of the Damned – Kirottujen pataljoonan kohdalla totesin, että elokuvan lopetus on onnistunut ja mainio. Tälläkään rintamalla The Battle of the Last Panzer ei tuota pettymystä.

Tuo Commandos: Kuoleman iskuryhma on kiinnostava tapaus -- kaikki Henry Silvan leffat on toki katselukelpoisia, mutta ittellani oli kova hinku loytaa leffa kun oli Dario Argento mukana kirjoittamassa kassaria. Loysin vuokrakasetin vuonna 1990 Hyvinkaan Red Corner vuokraamon kellariosastolta. Lopputulos on aika keskinkertainen mutta toimiva potboileri, josta ei valitettavasti huomaa Argenton kadenjalkia.

J.T. ( 11.5.2010 02:43)

keskinkertainen mutta toimiva potboileri, josta ei valitettavasti huomaa Argenton kadenjalkia.

About ainoa tunnistettava "Argenton kädenjälki" mitä olen 1960-luvun kässäreistä löytänyt on se, että Today It's Me Tomorrow Youn Bud Spencerin kohtaus parturissa muistuttaa vähän Cat O'Nine Tailsia, näillä ei ole asiaa oeuvreen enempää kuin Haunted Cop Shopilla Wong Kar-wain keskeistuotantoon... Klassikkostatuksensa takia Huuliharppukostaja on leffa joka aina "muistetaan" mainita D.A:n käsikirjoittamana, vaikka lopullisen käsikirjoituksen teki suhteellisen unohdettu Sergio Donati ja Argenton rooli jäi vain yhdeksi tarinan monista ideanikkareista. Useammat lähteet mainitsevat Argenton toisena Commandosin ohjaajana, luova panos lienee ollut isohko mutta niin persoonaton, että elokuvantekijä mieluiten itsekin unohtaisi asian.

Valilla tuntuu etta Argenton kynanjalkea ei juuri loydy Opera leffan jalkeisista omista ohjaus toistakaan....

Toisaalta muistan kylla tuon Maurizio Lucidin Roger Moore/Stacy Keach huijari-leffan 20 miljoonan kaappaus josta pentuna pidin kovasti, mutten ole sittemmin nahnyt. Mutta takaisin aiheeseen: . Poliziotteschi (sp) ja Giallo faneja loytyy, ja 80-luvun Rambo ja Vietnam kopioillekin on katsojia (Blastfighter oli kova sana ennenkuin tajusin kuka John Old Jr. oli), mutta toisen maailmansodan jutuilla ei taida paljoa ostajia loytya. Mutta jos Korkkareista piti niin samaan linjaan noi italosotaleffat meni...