Aasialaisen elokuvan nykytila

Tästä ketjustahan saa vinkkejä. Dog bite dogin kohdalla oli hirmuiset odotukset. Hyvä se ei sitten ollutkaan. Todella säälimätöntä ja synkkää menoa, mutta se saatanan tekosyvällinen tunnelmointi vie liikaa pisteitä. Saattaa muuttua puuduttavaksi. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Pakko on sitten mainita Mountain Patrol, vaikka onkin 2004 vuodelta. Aika helvetin hyvä.

Täälläkin arvosteltu Bittersweet life on mielestäni ehdottomasti katsomisen arvoinen vaikka hajoaa täysin käsittämättömällä tavalla osiin. Tyypiltä vedetään käsi ja sormet poikki, 2min myöhemmin takoo samalla kädellä turpaan ja vaihtelee vaihteita vaikka hetki sitten piti sitä sönkössä asennossa. Myöskin päänäyttelijän ulkonäkö on hirmuinen. Enemmän babyface kuin Scarlett Johansson. En silti antais.



Hyllyssä odottaa muoveissa Suicide Club-miehen Strange Circus, onkos sitä kukaan nähnyt? Noriko's dinner tablea yritin metsästää joku aika sitten, mutta eipä löytynyt nettipuljuista. Blood rain kiinnostaa, mutta eipä ole osunut kohdalle. Entäs Daisy? Tom yum goong nyt tietysti. Death note vaikuttaa hyvälle. Kurosawan Retribution. Dirty Carnival. Marebito putos meikäläiselle ja aika hyvin. 2004 sekin. Ei hitto.



Aasialaisista ei ole kyllä tullut vastaan yhtäkään komediaa, jonka pystyisi katsomaan. Public Enemy taitaa olla ainoa.

Asswipe ( 13.11.2007 16:05)

Hyllyssä odottaa muoveissa Suicide Club-miehen Strange Circus, onkos sitä kukaan nähnyt?

=

Hung Fist ( 12.11.2007 17:58)

Varauksella voisi ehkäpä suositella tarkistamaan Sion Sonon kohtalaisen sairaan Strange Circusin.

Asswipe ( 13.11.2007 16:05)

Kurosawan Retribution.

Huono.

Asswipe ( 13.11.2007 16:05)

Aasialaisista ei ole kyllä tullut vastaan yhtäkään komediaa, jonka pystyisi katsomaan. Public Enemy taitaa olla ainoa.

Public Enemy = *1/2. Jostain tässä taisin muistaakseni jopa pitää, ehkä päänäyttelijästä? Aikamoista roskaa joka tapauksessa.

Kurosawasta on jäänyt sellainen kuva, että miehen uusimpia kannattaa vältää, ja keskittyä vanhempiin. Kairo lähtikin äskettäin tilaukseen (tekstitetty japsilevy irtosi yesasian tarjouksista $16 hintaan) ja Barren Illusion himottaa sitäkin enemmän.

Strange Circusista voisi sanoa hieman lisää. Pidin kovasti ensimmäisellä katselukerralla (hätä-hätä teksteillä). Sitten kun aloin ajoittamaan tekstejä japsilevylleni ennen lopullisen levyn polttamista, alkoi leffa tuntua aika teennäisen rankalta (mukana paljon klassista musiikkia taustoittamassa sekä henkisesti että graafisesti vinksahtanutta menoa... antoivat japanilaisetkin leffalle R-18 luokituksen). Tuon perusteella ei kuitenkaan voi mennä alkuperäisiä mielipiteitä muuttamaan, mutta varauksen jotuu kyllä lisätä suosituksiin. Miehen aiemmista Suicide Club on kyllä muistikuvien mukaan erinomainen. Noriko's Dinner Table on kuulemma jokin puolijatko-osa, eikä kauhua ilmeisesti lainkaan vaan enemmänkin draamaa. Saatan olla kyllä väärässäkin. Dvd julkaisuja löytyy:



Strange Circus

– HK levy, joka ilmeisesti PAL lähteestä kun kesto on joitain minuutteja löhyempi kuin Japsilevyllä. Elokuvasta on kyllä olemassa leikattukkin versio, että ehkä kannattaa tutkia asiaa.

– R2J ilman subeja, mutta minulta sellaiset saa jos haluaa. Kuvanlaatu on kuulemma parempi kuin honkkarissa

– R1



Dinner Table

– R2J teksteillä

– Muistaakseni KR, mutta ilman tekstejä



Suicide Club

– Kaikki julkaisut ei-anamorfisia. Tule Ranskalevy (ilman tekstejä) voi muuttaa tilannetta. Joku taisi sanoa, että jenkki on heikompi kuin bootleg (eli oletettavasti japsi transferi)

Spiritual Boxer ( 13.11.2007 14:17)

Public Enemy = *1/2. Jostain tässä taisin muistaakseni jopa pitää, ehkä päänäyttelijästä? Aikamoista roskaa joka tapauksessa.

Ei vaan soundtrackista. Parista kohtauksesta saa musiikin ansiosta sävärit, muuten leffa on aika pilkälti sitä ylienergistä mesoamista, johon Korelaiset rikoselokuvat tuntuvat kaatuvan jatkuvasti. R&A:ssa nähty... öh.. mikä siellä nähtiinkään... no, se huumekauppajuttu anyway, samaan sarjaan (onnistuin kyllä siitä hieman nauttimaankin, sillä olin pitänyt parin vuoden tauon genrestä).



A Bittersweet Life on kova. Välttäkää R&A:ssa nähtyä theatrical cuttia, yksi avainkohtauksista on sörssitty musiikin osalta. Muutenkin muistan pettyneeni tuon printin värittömyyteen, leffa oli nimittäin tuossa vaiheessa jo katsastettu KR dvd:tä.



Mountain Patrollista en jaksanut innostua yhtään, mutta jossai määrin parjattu Tom Yum Goong oli mielestäni aivan loistavaa mättöä. En oikein tajua miksi ihmiset valittavat, että siinä ei ole mitään järkevää juonta. Elokuva etenee sujuvasti kohtuu näyttävissä maisemissa. En minä ainakaan jäänyt kaipaamaan mitään teennäistä juonentapaistsa, jonka ansiosta ei tarvitsisi tuntea häpeää siitä, että nauttii kunnon mätöstä.

Hung Fist ( 13.11.2007 15:14)

Noriko's Dinner Table on kuulemma jokin puolijatko-osa, eikä kauhua ilmeisesti lainkaan vaan enemmänkin draamaa.

Noriko's Dinner Table ajoittuu tapahtumien suhteen samaan aikaan kuin Suicide Club. Elokuvassa on mukana myös se metroitsemurha ja tarkoituksena on valoittaa mikä Suicide Club itseasiassa onkaan. Tähän haahuiluun käytetään yli kaksi tuntia aikaa ja puukkohippasille päästään vasta lopussa. Selkeästi Suicide Clubia huonompi.

Hung Fist

A Bittersweet Life on kova. Välttäkää R&A:ssa nähtyä theatrical cuttia, yksi avainkohtauksista on sörssitty musiikin osalta.

Ji-woon Kimiltä on ensi vuonna tulossa The Good, the Bad, and the Weird niminen länkkäri, jossa mukana kova kaarti: Byung-hun Lee ja Kang-ho Song. Menee ostoslistalle tuo elokuva, kun olen pitänyt hänen elokuvistaan (The Quiet Family, A Tale of Two Sisters ja A Bittersweet Life).



Edellisestä listauksesta unohtui poliittisesti epäkorrekti Nihon igai zenbu chinbotsu – The World Sinks Except Japan, jossa kyytiä saa kiinalaiset, korealaiset ja huonosti japania puhuvat länsimaalaiset. Elokuvan helmenä japanilaisten iskuosasto GAT (Gaijin Attack Team).



Muutama tänä vuonna tullut nimike, jotka ovat päätyneet ostoslistalle:

Hero, 7 viikkoa listaykkösenä ja tällä hetkellä johtaa japanilaisten elokuvien lipputuloja. 2000 luvun alussa pyörineen TV sarjan pohjalta tehty. Pitää tietysti katsoa onko elokuva kaiken hehkutuksen arvoinen.



Soredemo boku wa yattenai (I Just Didn't Do It), tositapahtumiin perustuva oikeussalidraama eräästä epäonnisesta kaverista, joka sai ahdistelusyytteen ruuhkametrossa/junassa tapahtuneesta perseen kouraisusta. Homman piti olla läpihuutojuttu, mutta tämä kaveri nousikin systeemiä vastaan paljastaen japanilaisen oikeuskäytännön kierouden. R2J:ssa ei tietenkään ole enkkusubeja ja tämän haluaisin nähdä, koska japanilaisia oikeussalidraamoja ei ole montaa tullut vastaan. Mika Nishikawan viime vuoden hitti Yureru – Sway liippaa läheltä, mutta on enemmän henkilötutkielma kahdesta veljestä, kuin suoranainen oikeussalidraama.



Maiko haaaan!!!, näitä perinteisiä WTF-komedioita, joissa Japani edustaa kärkisijaa. Todennäköisesti ei taaskaan mitään järkeä koko elokuvassa, jonka vuoksi tämä täytyykin hankkia.



Always san-chôme no yûhi 2, Tämä 50 luvun nostalgiassa piehtaroiva draama täytyy nähdä, kun ensimmäisen elokuva aiheuttaa sekä itkua ja naurua, kun ei tiedä pitäiskö itkeä elokuvan välillä taivaita kurottelevalle myötähäpeää herättävälle siirappisuudelle vai nauraa siitä johtuvalle tahattomalle komiikalle. Jatko-osa pitääkin katsoa sen vuoksi, että näkee pistivätkö tekijät tähän vieläkin enemmän siirappia.



Kaidan, Hideo Nakatan samuraiajan haamu/rakkaustarina, jota on kiitelty kauniista visuaalisuudesta ja hyvästä katanoiden heiluttelusta, mutta muuten homma ei oikein toimi. Voisi ostaa, jos halpa honkkarijulkaisu tulee.



Megane, Ruokala Lokin ohjaajan uusin 'feel good' ‑draama ja tällä kertaa pelkästään Japanissa. Toivottavasti on Lokkia parempi.



Quiet room ni yôkoso (Welcome to the Quiet Room), jos elokuvassa on mukana Hideaki Anno ja Yû Aoi, niin ei tää voi olla huono mielisairaalaleffa. Mark Schillingin antoi 3,5 tähteä.



Sad Vacation, Shinji Aoyaman viimeisintä tajunnanvirtaa, joka on jatkumoa hänen Eureka ‑elokuvalleen. Elokuvassa on kova näyttelijäkaarti edustettuna: Aoi Miyazaki, Tadanobu Asano ja Jô Odagiri ja Asanon roolisuoritusta on paljon kehuttu.



Seuraavienkaan hyvyydestä ei voi vielä sanoa yhtään mitään, mutta poimin muutaman itseäni kiinnostavan tuoreen elokuvan, jotka voisi yrittää katsastaa jossain vaiheessa, jos tulevia R2J julkaisuja siunataan enkkusubeilla tai näistä tulee muita julkaisuja. Elokuvat ovat jo pyörähteet Tokion elokuvafestareilla tänä syksynä (elokuvien linkit TIFF:n enkkusivuille):



1. Bloody Snake Under the Sun (Habu to Genkotsu)

Vaikuttaa olevan tummahko draama ja jos kerran mukana on Aoi Miyazaki, niin sehän jo riittääkin katsomisen arvoiseksi. IMDB:stä ei leffaa vielä edes löydy, että saattaa jäädä pienen piirin elokuvaksi.



2.Ashita e no Yuigon (Best Wishes for Tomorrow)

Elokuva Kenraaliluutnantti Tasuku Okadan sotaoikeudenkäynnistä, joka puolusti itse itseään sotarikossyytöksiä vastaan WW2:n jälkeen. Ohjaajana Takashi Koizumi, jolta nyt ei ole Ame Agarun jälkeen tullut mitään kovin kummoista, kun ei ole Kurosawan kässäriä pohjalla mistä ammentaa, mutta annetaan ohjaajalle mahdollisuus. Koizumilla on kyllä silmää visuaalisuudelle, mutta tarinan kirjoittajana hän ei mitenkään loista.



3.Crows – Episode Zero

Miiken tämän vuoden kassamagneetti ja samalla hänen kaupallisin elokuvansa toistaiseksi. Elokuvan trailerit ovat sen verran vakuuttavia, että onhan tämä nähtävä.



4.Jigyaku no Uta (Happily Ever After)

Ilmeisesti itkudraama/komedia, jossa on Miki Nakatani tekemässä uudelleen Memories of Matsuko suorituksensa ja jos se suoritus on yhtä hyvä, niin mikäs siinä katsellessa.



5.Middonaito Iguru (Midnight Eagle)

Isomman budjetin jännäri, jossa jenkkien uusi salainen ase katoaa Japanin vuoristoon ja alkaa ajojahti sen löytämiseksi. Yleensä nämä isomman budjetin toimintajännärit ovat olleet aika kuraa Japanissa, mutta annetaan tällekin nyt mahdollisuus.



6.Orion-za kara no Shotaijo (The Invitation from Cinema Orion)

Tästä näyttäisi tulevan yllärihitti, josta on vaikea löytää mistään enempää infoa. Elokuva on pyörinyt vasta kaksi viikkoa teattereissa Japanissa ja jo lähemmäs 12 miljoonaa USD$ lipputuloja keränneenä. Viime viikolla nousi viikon katsotuimmaksi elokuvaksi. Näyttäisi olevan itkudraama, mutta pääosissa on mm. Rie Miyawaza, joka nyt sattuu olemaan yksi Japanin parhaita 30v+ naisnäyttelijöitä tällä hetkellä, niin pitäähän tämä nähdä.

Asswipe ( 13.11.2007 14:05)

Hyllyssä odottaa muoveissa Suicide Club-miehen Strange Circus, onkos sitä kukaan nähnyt?

Olen nähnyt, se on erittäin pitkäveteinen joten varmaan siitä tulee uusi suosikkisi. Suicide Club oli toisaalta erinomainen ja siksi tuo tuntui ehkä vieläkin vähän suuremmalta pettymykseltä. **

Artisan ( 13.11.2007 18:35)

Asswipe ( 13.11.2007 14:05)

Hyllyssä odottaa muoveissa Suicide Club-miehen Strange Circus, onkos sitä kukaan nähnyt?

Olen nähnyt, se on erittäin pitkäveteinen joten varmaan siitä tulee uusi suosikkisi. Suicide Club oli toisaalta erinomainen ja siksi tuo tuntui ehkä vieläkin vähän suuremmalta pettymykseltä. **

Strange Circus on parhaita ellei jopa paras näkemistäni parin viime vuoden aasialaisista. ****

Jonkin verran kiinnostavalta vaikuttaa episodi-leffa

Female, jonka ohjaajakaartista löytyy mm. Tsukamoto. Tekstitetty dvd Koreasta.

Guitar Brother ( 13.11.2007 16:34)

Megane, Ruokala Lokin ohjaajan uusin 'feel good' ‑draama ja tällä kertaa pelkästään Japanissa. Toivottavasti on Lokkia parempi.

Kiinostuin jonkin aikaa sitten muutamaksi minuutiksi, kun japanilaistytöt ovat silmälasien kanssa normaaliakin söpömpiä. Kiinnostus lopahti sitten virallisia sivuja selaillessa

Guitar Brother ( 13.11.2007 16:34)

Sad Vacation, Shinji Aoyaman viimeisintä tajunnanvirtaa, joka on jatkumoa hänen Eureka ‑elokuvalleen. Elokuvassa on kova näyttelijäkaarti edustettuna: Aoi Miyazaki, Tadanobu Asano ja Jô Odagiri ja Asanon roolisuoritusta on paljon kehuttu.

Tuota en tiennytkään. Kuulostaa hyvältä. Eurekahan on kertakaikkisen upea, ja Aoi on sittemmmin tehnyt mahtavaa työtä mm. Su-ki-da:ssa. Odagiri puolestaan on tosi söpö (meinasin jo alkaa matkimaan hiustyyliä Maison de Himikon jälkeen... joka ei muuten ole kovin kummonen leffa. Eka puolisko on huono, mutta jälkimmäinen viihdyttää jollain oudolla tavalla...)



Aoyaman Eli, Eli, Lema Sabacthani oli kyllä aika mielenkiintoinen. Teennäisyyden rajoilla liikkuva elokuva sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmisrotua uhkaa itsemurhaepidemia (kuinka japanilainen aihe). Asanon ja Nakaharan esittämät muusikot yrittävät löytää parannusta melu-musiikista. Muistelen kyllä tykänneeni kovasti, vaikka leffa kaipaakin uusintakatselua. Japanista löytyy teksteillä ja edge enhancementilla varustettu julkaisu

Guitar Brother ( 13.11.2007 16:34)

Quiet room ni yôkoso (Welcome to the Quiet Room), jos elokuvassa on mukana Hideaki Anno ja Yû Aoi, niin ei tää voi olla huono mielisairaalaleffa

No Yu Aoin takia voisi katsoa heikommaltakin kuulostavan leffan. Ihan luppavalta vaikuttaa kuitenkin Shunji Iwain kässäriin perustuva Rainbow Song, johon ei vielä ole tainnut ilmaantua asiallista käännöstä.



Yleisenä varoituksena voisi sanoa, että Sukeban Boysta kannatta pysyä kaukana. Ärsyttävä ja täysin potentiaalinsa hukkaava elokuva. Jos sen haluaa nähdä, niin Hong Kongista löytyy teksteillä.



Myös Rampo Noir oli melko heikko. Hisayasu Saton episodi on tosin erittäin rujoa matskua (ja ansaitsi elokuvalle R-18 leiman).

Hung Fist ( 13.11.2007 15:14)

Mountain Patrollista en jaksanut innostua yhtään, mutta jossai määrin parjattu Tom Yum Goong oli mielestäni aivan loistavaa mättöä. En oikein tajua miksi ihmiset valittavat, että siinä ei ole mitään järkevää juonta. Elokuva etenee sujuvasti kohtuu näyttävissä maisemissa. En minä ainakaan jäänyt kaipaamaan mitään teennäistä juonentapaistsa, jonka ansiosta ei tarvitsisi tuntea häpeää siitä, että nauttii kunnon mätöstä.

No siis sakki joka sanoo TYG:stä noin parjaa Kill Billi 1stä köyhästä tarinasta. Siinähän on The Mättöä. Entäs se kamera-ajo? Hitto pitäisi tarkistaa onko siinä yhden ainutta leikkausta. Tony Ja painelee niitä portaita ylös ja kamera seuraa selän takana. Hiton pitkä kohtaus ja joku 30+ sälliä menee paskaks. Sitä katsoessas miettii, että kuinkas monta otosta tosta oikein vedetty vai suunniteltiinko niin millintarkkaan, että kerralla purkissa.

Siihenhän on myös ripattu Kill Bill 1sen loppumatsi, mutta paljain käsin. Katkaiseen käden tai jalan tai molemmat jokaiselta sälliltä huoneessa. Jos katsoo peruskinkkipätkien pelkkiä mättöjä putkeen ei kyllä missään vaiheessa turru väkivallasta. Sitten katsoo Ong-Bakin ja TYG:n pelkät mätöt putkeen niin johan alkaa olemaan ähky ja pää pehmeänä.



Vittu meni palohälytin päälle. Pitää jatkaa kohta.

Asswipe ( 14.11.2007 11:02)

Entäs se kamera-ajo? Hitto pitäisi tarkistaa onko siinä yhden ainutta leikkausta. Tony Ja painelee niitä portaita ylös ja kamera seuraa selän takana. Hiton pitkä kohtaus ja joku 30+ sälliä menee paskaks. Sitä katsoessas miettii, että kuinkas monta otosta tosta oikein vedetty vai suunniteltiinko niin millintarkkaan, että kerralla purkissa.

Yhdella otolla kuvattu on tuo kyseinen kohtaus ja kuvattiin muistaakseni noin 5 kertaa kunnes kaikki sujui onnistuneesti, making ofissa näyttivät epäonnistuneet otot. Lavuaarin hajottaminen taisi epäonnistua useimmiten.



Pätkä Youtubessa



Loistava elokuva joka ei kaipaa hyvää juonta, Ong-bakin nähneenä tosin osasi jo odottaa ettei mitään hirveätä juonta ole luvassa joten katsomiskokemus toimi paremmin.

Vuodelta 2005 pari draamaa:

The Wayward Cloud

Water

Saatavuudesta en tiedä, ensinmainittu on esitetty ainakin R&A:ssa.

Cloud ( 13.11.2007 10:57)

Hong Kongin osalta tulevaisuuden tilanne näyttää aika hyvältä ainakin tämän uutisen perusteella, eli Golden Harvest alkaa taas tuottamaan elokuvia ja peräti 20 elokuvaa vuodessa. Tuskin kaikki mitään hyviä ovat mutta joukkoon varmasti mahtuu muutama kelvollinen ja monet lahjakkaat tekijät voivat päästä tekemään elokuviaan hieman nykyistä paremmissa puitteissa.



Toisaalta pitihän Shaw Brothersienkin aloittaa elokuvatuotanto uuden studion valmistuttua mutta ei ole mitään kuulunut sen jälkeen. Ilmeisesti seisovat tyhjillään nuo tilat, vai tietääkä joku tästä jotain? Jotain remakeja Shaw leffoista pitäisi tosin olla tulossa mutta muistaakseni aikoivat myös tehdä useita elokuvia vuodessa.

Löytyi tuossa sattumalta tuon uuden Shaw studion nettisivut. Onkohan tuolla kuvattu oikeasti mitään vai seisooko tosiaan tyhjillään, sivut ovat ainakin olleet pystyssä jo vuodesta 2005 (ainakin copyrightista voisi niin päätellä) ja Who We Are tekstin mukaan jotain toimintaa oli suunnitteilla vuoden 2007 alusta. Tietääkö kukaan?

Jokohan siellä päässä on loppunut paskojen haamuelokuvien tuottaminen, toivottavasti.

netzach ( 29.2.2008 00:27)

Jokohan siellä päässä on loppunut paskojen haamuelokuvien tuottaminen, toivottavasti.

Ei todellakaan ole loppunut, eikä loppua näy.

JaJa ( 29.2.2008 00:54)

netzach ( 29.2.2008 00:27)

Jokohan siellä päässä on loppunut paskojen haamuelokuvien tuottaminen, toivottavasti.

Ei todellakaan ole loppunut, eikä loppua näy.

Voisivat kyllä pian lopettaa. Jos jatkavat Cinderellan kaltaisen shibin suoltamista, niin minä siirryn uusille laitumille. Suurena Korea-fanina oikein toivoisin hyviä kummituskauhuja (välillä jopa ihan mitä tahansa hyviä elokuvia), mutta nykyään tuntuu hyviä vaihtoehtoja olevan todella vähän. Monilla korealaisilla elokuvilla on sellainen heikkous, että niissä ei erityisemmin keskitytä juoneen tai ylipäätänsä loogisuuteen (esimerkkinä mm. viime viikolla näkemäni Yesterday), joten niistä ei lopulta jää mitään käteen. Ilmeeni oli kuulemma aika wtf, kun olimme lopettaneet Yesterdayn katsomisen. Edes Lostissa miellyttänyt Yunjin Kim ei mitään pelastanut.



Harmillistahan tämä on varsinkin näin Korea-fanin näkökulmasta.

Hung Fist ( 12.11.2007 15:58)

Jonnie To:n Woolle ja Leonelle kumartava bullet ballet leffa Exiled

Scanboxin julkaisussa ovat mokanneet, ja suomitekstit tulevat liian myöhässä. Todella "mukavaa" katsoa.