35 mm vs. HD

Kun olen herättänyt viime aikoina silmittömiä raivonpurkauksia vanhan koulukunnan miehissä väittämällä, että kotioloissa katsottu HD-kuva päihittää usein laadultaan teatterissa 35 mm filmiltä katsotun, erittelen tässä nyt vielä tarkemmin mitä tarkoitan. Samalla olkoon täällä omassa ketjussaan, etten sotke enempää tuota NV-ketjua.

Teoriassahan 35 mm totta kai pystyy pesemään HD-kuvan, jos projisointi on toimiva. Mutta olen vaan viime aikoina kovin usein joutunut katsomaan teatterissa epäskarppia tai jollain muulla tavalla puutteellista kuvaa, ja siksi on herännyt pieni kapinahenki, kun kotioloissa on niin moni elokuva näyttänyt paremmalta.



Väitän, ettei 35 mm ole sinänsä mikään tie täydellisyyteen, jos projisointiolosuhteissa on puutteita. Näitä puutteita ovat esimerkiksi kuvan paisuttaminen niin isoksi, että niin filmin erottelukyky kuin valotehokin loppuvat kesken (Tennispalatsi 1 ‑syndrooma), kuvan jääminen epätarkaksi virheellisen fokusoinnin takia (sattuu kaikkialla, Maxim 1:ssä nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus) sekä kuvan rajautuminen väärin.



Projisointitilanteessa voi sattua kaikennäköistä teknistä tai inhimillistä virhettä, tai sali / kankaan koko olla alun perinkin kelvoton optimaaliseen esitykseen. Tällaisia virheitä ei tule HD-videolta kotioloissa, koska kuva tulee aina HDMI-kaapelia myöten samanlaisena. Mitään pakkausvirheitä en ole vielä koskaan havainnut, valoteho on aina ensiluokkainen, kuva aina maksimaalisen terävä, eikä sitä vaivaa edes filmille ominainen huojunta.



Kun HD-kuvaa ei myöskään nykylaitteilla ja nykyisen kokoisissa asunnoissa ole helppoa paisuttaa niin isoksi, että se menee pilalle, lopputulos on yleensä hyvin lähellä virheetöntä ja sille ei mikään sinne päin toteutettu 35 mm ‑projektio enää pärjää – ensiluokkainen toki vielä helposti. Jos joku on nähnyt digitaalisen elokuvaesityksen, hänellä on virheellinen kuva asiasta, koska nykyresoluutioilla kuva on teatteriolosuhteissa paisutettava liian isoksi eikä se silloin todellakaan filmille pärjää. Tulevaisuudessa tämäkin muuttunee.



Kun hiukan asian vierestä vielä lisäksi huomioidaan, ettei kotona olohuoneessa ole kukaan potkimassa penkin selkänojaa, rapistelemassa karkkipussia, näpelöimässä kännykkää tai puhumassa ääniraidan päälle, on helppo arvata kumpi minusta on mieluisampi tapa katsoa elokuvia. Eri mieltä saa olla, mutta tämä menee kuitenkin överiksi:

Janne Timonen ( 28.10.2007 09:35)

KCrimso ( 26.10.2007 21:02)

Artisan ( 26.10.2007 19:18)

Katsoin tänään Surf's Upin Maximissa ja vain sokea väittäisi että sen kuvanlaatu oli parempi kuin blu-rayssä. Mutta koettakaa silti nauttia!

En usko että kukaan väittää kokonaan digitaalisen animaatiolekuvan muuttuvan paremmaksi 35millimetriselle filmille siirron jälkeen.

On aina kiva lukea kun ylimieliselle urpolle annetaan takaressuja.

Kun kumpikaan herroista ei selvästikään ollut paikalla näkemässä miten heikko kuvanlaatu tuossa näytöksessä oli. Se on jo todellista ylimielisyyttä, kun paikalla olemattakin uskoo tietävänsä paikalla ollutta paremmin miltä kuva näytti!

Pointti #1:

Filmin laadussa on paljon muitakin ominaisuuksia kuin pelkkä terävyys. Digitaalisen masteroinnin yhteydessä manipuloidaan kuvaa monella tapaa (esim. värejä) ja näitä päätöksiä tekee enimmäkseen – etenkin vanhempien elokuvien kohdalla – eri ihmiset kuin alkuperäisestä visuaalisesta ilmeestä vastanneet henkilöt.



Olen katsellut hd-kuvaa liikkeissä sohvilta istuen sekä Suomessa että ulkomailla. Onhan se ihan kivannäköstä. Vaikkakin lähes poikkeuksetta kontrastia ja saturaatiota on tuunattu ylöspäin.



Pointti #2:

Filmin pehmeys on hyvä juttu. En oikeen osaa selittää tätä, mutta pidän vaan siltä miltä filmiprojisointi näyttää. Telkkaria katsellessa tuntuu vähän siltä kuin katselisi ikkunasta ulos harmaan sinistä ulkomaailmaa, kun taas vaikkapa Orionissa tuntuu joskus siltä kuin näkisi unta.



Yleisesti ottaen filmi on vaan kauniimman näköistä.



Pointti #3:

En tiedä johtuuko persoonallisuushäiriöstä, mutta musta elokuvia on hienompaa katsella isommalta kankaalta, kuin kotioloissa se olisi edes fyysisesti mahdollista. Onhan 40m2 jo aika iso koko ja 50m2 myös, mutta on se vaan niin eri asia katsoa elokuvia vaikkapa Maxim 2:n kokoiselta kankaalta, eikä mua yhtään haittaa, että teatteri on arkkitehtuurisesti viehättävimpiä, mitä Helsingissä on jäljellä.



Pointti #4:

Pidän ihmisistä. Musta on mukavaa katsella elokuvia ihmisten joukossa. Tavallaan mua myös kiinnostaa miten ihmiset reagoi ja elää elokuvan mukana. Ehkä hienoimmat muistot mulla on elokuvista, joissa yleisö reagoi kankaalla tapahtuneeseen. Joskus on myös hauska kuunnella muiden kommentteja elokuvan jälkeen.



Pointti #5:

Ulkona käyminen on kivaa. En erityisemmin tykkää himarunkkauksesta.

Artisan ( 28.10.2007 23:18)

Projisointitilanteessa voi sattua kaikennäköistä teknistä tai inhimillistä virhettä, tai sali / kankaan koko olla alun perinkin kelvoton optimaaliseen esitykseen. Tällaisia virheitä ei tule HD-videolta kotioloissa, koska kuva tulee aina HDMI-kaapelia myöten samanlaisena. Mitään pakkausvirheitä en ole vielä koskaan havainnut, valoteho on aina ensiluokkainen, kuva aina maksimaalisen terävä, eikä sitä vaivaa edes filmille ominainen huojunta.

HD-DVD/Blu-rayn ongelma on edelleen sama kuin dvd:n, eli digitaalisuus, ja tarkemmin sanottuna liian häviöllinen pakkaus. Filmiprintillä hopeahalidikristallit tai mitkä ikinä asettuvat satunnaisesti jokaisessa kuvassa, luoden mukavan orgaanisen näkymän. Jokainen kuva on oma, riippumaton kokonaisuutensa. Digikuvaa täytyy pakata rankasti, ja se tarkoittaa tilan säästämistä käytännössä merkitsemällä uuteen kuvaan vain muutokset edellisestä framesta ja harvemmin nähdään kokonaan uusi keyframe. Tästä seuraa kaikenlaisia luonnottomia efektejä, jotka ainakin mulla aina silmään osuessaan vievät huomion pois itse elokuvasta, toisin kuin filmiprintillä olevat roskat tai muut analogiset häiriöt. Yksi hyvä esimerkki on miltei liikkumaton kuva: Analogisella medialla framet vaihtuvat jatkuvasti kokonaan ja kuva näyttää elävältä vaikkei mitään liikkuisikaan kuva-alalla, digikuvassa taas pahimmassa tapauksessa pikselikään ei hievahda ja elokuva näyttää pysähtyneen still-kuvaksi.



Ehkä kyseessä on tottumiskysymys, tai ehkä kaikissa näkemissäni HD-lätyissä on ollut laaduton pakkaus tai telkkareissa on on ollut säädöt pielessä, en tiedä kun en vielä omista omaa HD-näyttölaitetta. Pääpointtini siis on: Analogiset häiriöt ovat luonnollisempia ja helpompia sulattaa kuin digitaaliset häiriöt (omituiset lego-massat taivaan sävyissä tai pimeissä kohtauksissa, moire-vibraatiot, eriväristen pintojen liikkumiset eri tahtiin...) Katseluetäisyydellä ja näkökyvyllä on tietenkin tekemistä tämän kaiken kanssa, mitä lähempää digikuvaa katsoo sitä karumpaa se on, filmi on suvaitsevaisempi tämän suhteen.



Viikon päästä on Digiexpo, jossa varmaankin tulee hyvä mahdollisuus nähdä koko karu totuus tän koti-HD:n suhteen. Hyvä ajoitus, koska olen juuri laittamaisillani tilauksen menemään FullHD tv:stä ja on todella hankalaa saada tolkkua siitä mikä ois sopivin laite kun paikallisissa kaupoissa näkyy niin harvoja malleja. Tää on tällä hetkellä kovin kandidaatti: Samsung F86

(The Lukewarm.) ( 29.10.2007 00:08)

Pointti #4:

Pidän ihmisistä. Musta on mukavaa katsella elokuvia ihmisten joukossa. Tavallaan mua myös kiinnostaa miten ihmiset reagoi ja elää elokuvan mukana. Ehkä hienoimmat muistot mulla on elokuvista, joissa yleisö reagoi kankaalla tapahtuneeseen. Joskus on myös hauska kuunnella muiden kommentteja elokuvan jälkeen.

Lukewarmin kaikki pointit oli täyttä asiaa, mutta allekirjoitetaan tää nyt vielä erikseen, vaikkei liitykään kuvanlaatuun.

Artisan ( 28.10.2007 23:18)

Kun kumpikaan herroista ei selvästikään ollut paikalla näkemässä miten heikko kuvanlaatu tuossa näytöksessä oli. Se on jo todellista ylimielisyyttä, kun paikalla olemattakin uskoo tietävänsä paikalla ollutta paremmin miltä kuva näytti!

Tietääkseni en ole väittänyt ko. näytöksen kuvasta mitään. Käsittääkseni ei myöskään Kcrimso. Ehkä hänen pointtinsa oli sinulle liian vaikea ymmärrettäväksi ja sekoilet sen pohjalta omiasi.



En ole kiinnostunut sukupuolielämästäsi, joten jätän persepanojutut ja muut nussintakehoitukset sulle ja muille terhakkaille äärioikeistospedeille.

Artisan, ei mulla ole mitään vastaansanomista sun aloitusviestiin (lukuunottamatta viimeistä kappaletta). Aikaisemmin olet vaan antanut ymmärtää kärkkääseen sävyyn (ehkä jopa hieman ylimielisesti...) että HD on aina 35mm filmiin verrattuna ylivoimainen. Siitä olen eri mieltä. Sen sijaan se on ihan totta että heikot puitteet elokuvateatterissa voi helpostikin laskea kokemuksen HD-kuvan alapuolelle. Toisaalta ihan sama voi käydä kotiteatterissa HD-kuvaa katseltaessa jos näyttölaitteet on päin persettä säädetty. Optimiolosuhteissa filmi vie voiton, mutta toki asia on jossain määrin mielipidekysymyskin ja asiaan vaikuttaa tietysti se mitä asioita kuvanlaadussa erityisesti arvostaa.

Toi ylimielisyys kommentti liittyen Surf's Upiin oli kyllä jo niin ufoa tekstiä etten oikein osaa edes lähteä kommentoimaan asiaa.

Se liittyi siihen, että Timonen nimitti minua ylimieliseksi urpoksi väitettyäni Surf's Upin kuvaa huonoksi.

Hienoa, että ollaan kaikesta samaa mieltä. Rakastan koko maailmaa!

Se ylimielisyys liittyy kuule ihan yleisesti persoonaasi. Itse näytökseen tai sen kuvanlaatuun en ota enkä ole ottanut kantaa. Mutta näköjään ollaan kaikesta samaa mieltä.

edit: lisäksi olin kanuunassa, joten käytetään sitä vielä verukkeena kärkkäälle kommentilleni. Aivan kuten Artisan on käyttänyt omaa humalatilaansa verukkeena omille kärkkäille kommenteilleen.

Artisan ( 29.10.2007 01:18)

Jos joku on nähnyt digitaalisen elokuvaesityksen, hänellä on virheellinen kuva asiasta, koska nykyresoluutioilla kuva on teatteriolosuhteissa paisutettava liian isoksi eikä se silloin todellakaan filmille pärjää.

Kyllä Transformersin kuva oli Tennari 2:n diginäytöksessä erinomainen, aivan yhtä hyvä kuin myöhemmin jossain Tennarin pikkusaleista katsotussa 35mm-printissä. Kuulema suomalaisten leffojen kuvassa on ollut Tennarin digi-näytöksissä toivomisen varaa mutta vika lienee muualla kuin Tennarin laitteissa...

Suden arvoituksen digitaaliprojisointikuva Tennarissa oli aika ankeaa katsottavaa, mutta vika oli tosiaan todennäköisimmin muualla kuin Tennarin laitteistossa.

Janne Timonen ( 29.10.2007 18:25)

Se ylimielisyys liittyy kuule ihan yleisesti persoonaasi.

Kuulostaa henkilökohtaisuudelta. Ei täällä asiat riitele, ihmiset vaan.

Janne Timonen ( 29.10.2007 18:25)

edit: lisäksi olin kanuunassa, joten käytetään sitä vielä verukkeena kärkkäälle kommentilleni. Aivan kuten Artisan on käyttänyt omaa humalatilaansa verukkeena omille kärkkäille kommenteilleen.

No missäs tilassa luulet minun olleen sen hanuri-kommentin kirjoituksen aikaan.

Artisan ( 30.10.2007 08:17)

No missäs tilassa luulet minun olleen sen hanuri-kommentin kirjoituksen aikaan.

Sulle pitäisi saada alkolukko interwebiin.

Artisan ( 30.10.2007 08:17)

Kuulostaa henkilökohtaisuudelta. Ei täällä asiat riitele, ihmiset vaan.

Nii-i. Vähä niinku se että minua kehoitetaan panemaan kraafikkoa perseeseen ja päinvastoin. Tai että nimitellään vasemmistolaiseksi.



Olen vasenkätinen, joten vasuriksi voit kutsua.

Artisan ( 19.5.2008 16:58)

Tennispalatsi 1:n kuvanlaatu häviää HD-kuvalle kotioloissa todella kirkkaasti, tai tässä tapauksessa pikemminkin sumeasti.

Sanottakoon taas, että useimmissa leffanäytöksissähän kuvanlaadullinen pullonkaula on nykyään pikapikaa pyöräytetty paska printti. Ongelma on tietysti kaikkein pahin tällaisissa Hollywood-megaleffoissa, joista pitää nykyään olla heti ensi-iltapäiväksi (kymmeniä?) tuhansia printtejä valmiina niin, että jokaiseen maailman kyläteatteriin riittää yksi. Esim. Indystä näkyy olevan pelkästään Suomessa liikkeellä 70 kopiota.



Tennari ykkösen esitystekniikassa ei siis liene vikaa, mutta koska ko. salissa pyörii lähes pelkästään noita huonoja printtejä, niin Artisanin väite on tavallaan aivan asiallinen. Ainakin subjektiivisesti; itse kyllä katson (tiettyyn rajaan asti) mielummin vähän huonompaakin filmikopiota kun hyvää kotiteatterikuvaa.



Ei muuta, Indy ja Spielberg ei kiinnosta. Jatkakaa.

Antti Näyhä ( 20.5.2008 18:58)

Tennari ykkösen esitystekniikassa ei siis liene vikaa

Kyllä siinä lienee. En muista milloin joku elokuva olisi näyttänyt todella hyvältä Tennari 1:ssä (Simpsons viime kesänä taisi olla ok). Ongelma on mitä ilmeisimmin valotehon riittämättömyydessä. Sen sijaan Tennari 2:ssa ja 3:ssa on yleensä aina hyvä, useimmiten erinomainen kuva.

OK, en ole tainnut ykkösessä koskaan itse käydäkään. Ottakaa siis edellinen vain yleisluontoisena avautumisena ongelmasta, joka on ärsyttänyt allekirjoittanutta pitkään, ja varsinkin aina dvdplaza-henkisiä "kotiteatteri hakkaa filmin"-juttuja lukiessa/kuullessa.