Satuelokuvia aikuisille

Onko kukaan nähnyt Oliver Harrisonin ohjaamaa

Badinage (2009). Imdb, kuin muukaan ei juurikaan elokuvasta tiedä/kerro.



Badinage is a dark 'fairy-tale' – a poetic, surrealistic fantasy. Under the brutal rule of a new religious sect, art, music and free speech have been outlawed; the poets are the last line of resistance. These wordsmiths have formed themselves into gangs and – in verbal duels – battle for supremacy. This is a tale of love lost and found, of friendship and betrayal and of the magical power of language and words.



Trailer

KCrimso ( 15.12.2008 15:24)

Tarsemin parhaillaan teattereissa pyörivä The Fall sopinee hyvin tähän ketjuun.

Totta! Oli vahva ****



The Fall vakuutti jälleen sen, että lapsi ja eläinelokuvat onnistuvat täydellisesti hyvin hyvin harvoin. Pikkutytön mukanaolo oli suoraan verrannollinen elokuvan mielekkyyteen. Elokuvan puolessa välissä tytön piipitys alkoi totaallisesti rassata ja epäonneksi samoihin aikoihin alkoi elokuvankin alamäki. Jotenkin vaikutti, että elokuvan lopetuksen kanssa ei oikein olla tiedetty mitä halutaan. Yhtä-äkkiä tuli hirveä kiire saada homma pakettiin ja edettiin yhtä sekavasti, kuin kertojan kuvitteellinen morfiinimatka. Olisi vaatinut kenties mini-sarjaa tai neljäntunnin ohjaajan versiota. En tosin ole tarkistanut, josko tästä olisikin jo ilmestynyt Director`s Cut.

Sivutarinana hemmetin hieno kunnianosoitus mykkäelokuvien stuntväelle, jolle ei kunniaa eikä krediittejä herunnut.

Goose ( 16.12.2010 23:32)

En tosin ole tarkistanut, josko tästä olisikin jo ilmestynyt Director`s Cut.

Ei ole. Tuskin on tulossakaan (ja itse en näe tarvettakaan moiselle). Tarsemilla lienee ollut aika vapaat kädet tuossakin versiossa. Elokuvahan tehtiin hyvin pienellä budjetilla ja suurelta osin kai Tarsemin omasta pussista. Tarsemhan kuvasi tota aina vähän sitä mukaa että missä päin maailmaa sattui olemaan tekemässä jotain mainoselokuvaa.

Neloselta joku aika sitten tullut

Something Wicked This Way Comes voisi mennä tähän kategoriaan. Lasten pääosittamaa fantasiaa, mutta synkkää sellaista. Niin kuin PG-rating ja Walt Disney kertookin, ei mitään graafista menoa. Tykkäsin enemmän kuin uskoin, sillä oikeastaan katsoin vain, koska tiesin tässä olleen pienen roolin Pam Grierillä. Lisäksi elokuva on kauniin värinen, näitä Technicolor-värejä on mukava katsella nykyisten tarkkaan värimääriteltyjen ja digitaalisesti käsiteltyjen elokuvien jälkeen.

McMorrow: Franklyn ***

Elokuvan maailmat ovat nykypäivän Lontoossa ja tulevisuuden Meanwhile metropolissa. Molempien maailmojen päähenkilöitä yhdistävät unohdettu lapsuus ja sen tuomat traumat nykyhetkeen. Kuka yrittää selviytyä niistä mielikuvituksen kautta siinä missä toiselle itsetuhoiset ajatukset ovat ainoa pakotie todellisuudesta. Väistämätön selkkaus sattuman ja tarkoituksen kautta lopulta yhdistävät erinäisten henkilöiden molemmat maailmat ja lopullinen uni, todellisuus tai fantasia niiden välillä saavat merkityksensä.



Vaikka kuolema ennenkaikkea koskettaakin omaisia, ystäviä ja muita lähipiiriin kuuluvia, joskus suurin merkitys olisi ollut ihmisellä jota et vielä tavannutkaan.