Satuelokuvia aikuisille

Gavin Millar: Dreamchild (1985)

Katsoinpa eilen Jordanin The COmpany Of Wolvesin. Ihan mielenkiintoinen ja tunnelmallinen, mutta ei tämä enää tuntunut niin hyvältä kuin viimeksi (10 vuotta sitten). Mutta toki kokonaisuutena plussan puolella, kauniita kuvia ja musiikki tuki loistavasti tunnelmaa. Myös onnistuneet muuttumisefektit ja Lansbury oiva mummelina. Sarah Patterson myös nappivalinta. ***

Chandon/Collins: Pervirella



Onko kommentteja laittaa Pervirellasta ja voidaanko tätä ylipäänsä luokitella satuelokuviin?

Goose ( 19.6.2008 08:10)

Onko kommentteja laittaa Pervirellasta ja voidaanko tätä ylipäänsä luokitella satuelokuviin?

Vähän rajatapaus. Satuelementtejä löytyy kyllä, mutta tässä topicissa tähän asti mainittuihin vertaamalla jättäisin pois satuleffa-kastista. Barbarella-leffan parodia halpismeiningillä. Mukavaa hubaa kuitenkin, pari-kolmekin kertaa tullut katseltua.

Jan Svankmajerin

Little Otik.

Crounse: Eyes of Fire

Saarnaaja ja hänen seurueensa joutuvat 1700-luvun lopun Amerikassa kylästään pakosalle, kun muut kyläläiset syyttävät heitä huorinteosta ja noituudesta. Nopein tie maiseman vaihtoon on lähteä lautalla pitkin jokisuistoa kohti tuntematonta ja villiä aarniometsää. Päivien ajelehtimisen jälkeen he haaksirikkoutuvat ja löytävät hylätyn kylän. Helpottuneena ja pahaa-aavistamatta he päättävät asettua aloilleen ja aloittaa uudisasuttamisen uudelleen. Metsässä elelee kuiten paha metsänhenki ja tämän pahamaineiset alamaisensa, jotka eivät hyvällä katso uudisasukkaiden temmellystä.

Varsin hidastempoinen aikuisten satu, joka vaikuttaisi olevan jonkunlainen Amerikan alkuperäisväestön ja varsinkin irlantilais uudisasukkaiden välinen kansansatu. Elokuva on tehty muutamalla taalalla mutta se ei estä sitä miten tehokkaita frightening sequences & disturbing images kohtauksia elokuva luo varsin onnistuneilla tehosteilla ja nerokkaalla leikkauksella.

Harry Hurwitz: Adult Fairytales / Ähinää

Tarsemin parhaillaan teattereissa pyörivä The Fall sopinee hyvin tähän ketjuun.

Stuart Gordinin Dolls, jotenkin satumeininki..

Lord: The Enchanted

Royce saapuu kotikonnuille Floridan rämeille usean merillä vietetyn vuoden jälkeen. Pihassa hän tapaa vanhan perhetutun Bookerin ja pian myös mystillisen perheen, joka tekee molempien maatiloilla pyytettömästi töitä. Booker varoittaa Roycea perheestä, että anna heidän elää omaa elämää, ole kohtelias mutta älä missään nimessä ystävystä ja päästä heitä liian lähelle. Royce pitää varoituksia lähinnä vitsinä ja vanhan höperön vainoharhaisuutena ja näin ollen ei kuuntele neuvoja ja rakastuupa vielä Bookerin riemuksi perheen vanhimpaan tyttäreen. Mikä on lopulta perheen mysteeri, tietääkö Booker heidän salaisuuden ja kätkeekö lähiön metsä oikeasti jotain hyvin petollisen mystistä.

Hyvin kesy aikuisten fantasiaelokuva, joka ei pyrikään verellä eikä liiemmin väkivallalla herkuttelemaan. Kaikki on laskettu vähän niinkuin Alfred Hitchcock esittää ‑sarjan tyyliin. Vastaus ja lopullinen totuus viskataan katsojan silmille juuri ennen lopputekstejä ja se joko päräyttää tai sitten ei. Omalla kohdalla se toimi kohtuudella ja varsinkin sen naturelli ratkaisu on huomattavasti enemmän tätä päivää, kuin valmistus vuonna 1982.

Will Vinton: The adventures of Mark Twain(1986)

Näyte:

http://www.youtube.com/watch?v=q29CmMHSQ3M

THaavisto ( 5.10.2007 16:28)

Bitnik ( 5.10.2007 12:23)

Yhden klassisimmista videokansista omaava Deadtime Stories / Pahan yön sadut (1986), eikös tuossa ollut ainakin joku Punahilkka-tarina? En ole nähnyt mutta pelkkä kansi oli skidinä hurja. Ostan FIXin jos joku luopuu omastaan.

Kaikki tarinat ovat muunnelmia saduista. Ensimmäisessä poika auttaa kahta noitaa, sitten on punahilkka ja viimeisenä kolme karhua, jotka ovat muuttuneet Bearin rikollisperheeksi. Mustaa huumoria, piene budjetti, ihan sympaattinen ja ok. Kansi oli kyllä joskus 'vähän' hurjempi kuin itse elokuva, joka näyttää erehdyttävästi Charles Bandilta tms. Voin luopua omastani, pistä privaa.

Delman: Freaky Fairy-Tales **



Haavisto kiteyttääkin aivan osuvasti, että mistä kana pissii. Musta huumori tosiaankin velloo ja talloo perinteisen kauhun aika fifty sixty. Muutamat erikoistehoste kohtaukset olivat yllättävän näyttäviä, ottaen huomioon käytössä olevat varannot. Varsinkin noita episodissa oleva Hellraiser-kohtaus, jossa luuranko saa lihaa ympärilleen oli varsin hyvin toteutettu. Näistä kolmesta tarinasta tuo punahilkka oli ylivoimainen suosikkini, kun narkkarin ja isoäidin lääkepussit sekoittuvat apteekissa ja siitäkös kaikki paha saa alkunsa. Punahilkka tarinan aikana odotin jossain seinällä näkyvän Jacksonin Thriller julistetta selvistä yhtäläisyyksistä mutta eipä näkynytkään. Sen sijaan Mad Max – Beyond Thunderdome oli.

Gilliam:

The Brothers Grimm **

Tulee lunta tupaan mutta mielestäni tämä ei ole eikä sovellu lapsille vaikka saikin Suomessa niin matalan ikärajan, kuin K-11. Tämä on siis sama ikäraja, kuin Willow – suuri seikkailu sai vuonna 1988 mikä oli meille aloitteleville Dungeons & Dragons harrastelijoille silloin passeli. Willowin pelottavat mielikuvat ja toiminta on, kuin suoraan Walt Disneyn Prinsessa Ruususesta, kun taas Grimmin veljeksissä uhkakuvat ovat paljon enemmän kauhun puolella ja väkivaltaisessa toimintafantasiassa. Kaikessa komeudessaan taisi olla helvetin kallis floppi. Jälkikäteen ajatellen ainoa syy miksi katsoa tämä on Monica Bellucci, jonka takia tämän devarinkin aikoinaan ostin.

Jaeckin:

Gwendoline.

Jean Cocteau:

Kaunotar ja hirviö (1946)



Kai sitten tavallaan myös Saksikäsi Edward, Big Fish, Amélie ja Slummien miljonääri.