Kaikki ei ole nyt aivan kohdallaan -kohtaukset elokuvissa (sisältää spoilereita)

Varsinkin kauhuelokuvissa törmää usein kohtauksiin, joissa hienovaraisesti vihjataan päähenkilölle/katsojalle siitä että jotain pahaa on pikkuhiljaa tapahtumassa. Usein tällaisissa kohtauksissa esimerkiksi päähenkilö pistää ympäristöstään merkille outoja pikku yksityiskohtia, joiden läsnäolo kummaksuttaa. Eteenpäin mentäessä merkit saattavat muuttua ilmeisemmiksi, pelko kasvaa ja karu totuus alkaa hiljalleen paljastua. Tällaiset kohtaukset toimivat mielestäni parhaiten käsikädessä rauhallisen ja kiireettömän kerronnan kanssa. Pari esimerkkiä:

Who can kill a child





Uzumaki

Kaikki ei ole aivan kohdallaan kun päähenkilön koulumatka keskeytyy varsin outoon näkyyn:



Tetsuo

Tetsuon "rauhallisen ja kiireettömän" kerronnan lomassa on kohtaus, jossa Kaikki ei ole todellakaan kohdallaan.



The Exorcist





Oman sarjansa muodostavat kohtaukset, joissa päähenkilö ei lainkaan tiedosta ympärillään tapahtuvaa muutosta,

vaan jatkaa elämäänsä normaalisti. Esimerkkinä Shaun of the deadin kohtaus jossa Shaun lähtee käymään kaupassa.

Bullet in da head ( 8.8.2007 16:54)

kohtauksiin, joissa hienovaraisesti vihjataan päähenkilölle/katsojalle... pistää ympäristöstään merkille outoja pikku yksityiskohtia, joiden läsnäolo kummaksuttaa. Eteenpäin mentäessä merkit saattavat muuttua ilmeisemmiksi, pelko kasvaa ja karu totuus alkaa hiljalleen paljastua.

Eikös tätä kutsuta ihan puhtaasti tarinan kuljettamiseksi on kyse sitten kauhusta tai esim. draamasta?

Spoilerit kannattaa laittaa tageihin varoituksista huolimatta. Näin ei tule vahingossa luettua tekstiä leffoista, joita ei ole katsonut.

JMustonen ( 8.8.2007 17:49)

Bullet in da head ( 8.8.2007 16:54)

kohtauksiin, joissa hienovaraisesti vihjataan päähenkilölle/katsojalle... pistää ympäristöstään merkille outoja pikku yksityiskohtia, joiden läsnäolo kummaksuttaa. Eteenpäin mentäessä merkit saattavat muuttua ilmeisemmiksi, pelko kasvaa ja karu totuus alkaa hiljalleen paljastua.

Eikös tätä kutsuta ihan puhtaasti tarinan kuljettamiseksi on kyse sitten kauhusta tai esim. draamasta?

Olet aivan oikeassa! Onhan tämäkin yksi tapa viedä tarinaa eteenpäin. Tarkoituksena oli siis nimenomaan listata tähän elokuvien kohtauksia , jotka ovat mielestänne ansioituneet erityisen hyvin tällaisessa esim. pahuuden/muun oudon läsnäolon vihjailussa.

Minusta etenkin kurkkimani Who would kill a childin ja Exorcistin esimerkit ovat melko tavanomaisia ja päälleliimattuja juttuja. Silloin kuin avainjuttuihin ei zoomata, hidasteta tai tungeta niitä niin että ihan_varmasti_jokainen_katsoja huomaa, ollaan tekemisissä hienovaraisuuden kanssa. Shaunin esimerkki on nokkela, koska siinähän kerrotaan tulevista "pahoista jutuista" läpän avulla (Zombie Nationin soittaminen on kyllä upea temppu), eikä tungeta sitä Carmina Buranaa taustalle.

Pitämäni sanoa vielä, että etenkin kauhuelokuvissa pitäisi panostaa musiikin vaikutukseen tunnelman luojana: Teksasin moottorisahamurhat (alkuperäinen) ei olisi puoliakaan ilman upeaa ääniraitaansa, uusi versio elokuvasta taas kömpelöi kaiken muun ohessa käyttämällä tylsimpiä scorekliseitä. Toisaalta taas häiriinnyttävän kepeämielinen kirjastomusiikki on hyvä vastapaino tavanomaisille takaa-ajokuvioille: esim. American Psyko kakkosessa on otettu ilo irti kuvan kökköydestä yhteydestä irrallisella musiikilla.

Bullet in da head ( 8.8.2007 18:57)

JMustonen ( 8.8.2007 17:49)

Bullet in da head ( 8.8.2007 16:54)

kohtauksiin, joissa hienovaraisesti vihjataan päähenkilölle/katsojalle... pistää ympäristöstään merkille outoja pikku yksityiskohtia, joiden läsnäolo kummaksuttaa. Eteenpäin mentäessä merkit saattavat muuttua ilmeisemmiksi, pelko kasvaa ja karu totuus alkaa hiljalleen paljastua.

Eikös tätä kutsuta ihan puhtaasti tarinan kuljettamiseksi on kyse sitten kauhusta tai esim. draamasta?

Olet aivan oikeassa! Onhan tämäkin yksi tapa viedä tarinaa eteenpäin. Tarkoituksena oli siis nimenomaan listata tähän elokuvien kohtauksia , jotka ovat mielestänne ansioituneet erityisen hyvin tällaisessa esim. pahuuden/muun oudon läsnäolon vihjailussa.

No esim. mainitsemassasi Manaajassa elokuvan teemat kerrotaan heti ensimmäisten minuuttien aikana. toimii puhtaana tehokeinona. Harvoin hyvissä kauhuelokuvissa tarvitsee vihjata mitään. Paha on läsnä alusta alkaen (esim. Hohto) musiikissa, kuvakulmissa, eleissä, äänissä jne. Eri asia on sitten miten käsikirjoitus ja tarina rakentuu.

JMustonen ( 9.8.2007 04:25)

Harvoin hyvissä kauhuelokuvissa tarvitsee vihjata mitään. Paha on läsnä alusta alkaen (esim. Hohto) musiikissa, kuvakulmissa, eleissä, äänissä jne. Eri asia on sitten miten käsikirjoitus ja tarina rakentuu.

Näinhän se on. Tarpeeksi kokonaisvaltaista tuon tarinan kuljettamisen rakentamisen pitääkin olla. Jos "etiäiset" ovat liian alleviivaavia tai yksioikoisia, voi katsoja pudota elokuvan sisäisen maailman oman johdonmukaisuuden illuusiosta. Muistan ainakin joskus käkättäneeni että "ei kosteusvaurio nyt NOIN pelottava voi olla".

Jostain syystä mulle tuli välittömästi mieleen vuosia sitten viimeksi nähty Syvän joen Duelling Banjos-kohtauksen pikkupoika, joka soittorupeaman jälkeen ei sano mitään – ja myöhemmin taas möllöttää sillalla kun miehet soutavat ali.

JOS joku olisi leffan nähnyt tietämättä juonta ennakkoon JA näkemättä julistetta niin pikkukaveri olisi todnäk antanut aihetta olettaa että "kaikki ei ole kohdallaan".



Toisaalta, tuollaisia irrallisia juttuja tai vihjeitä on varmaan joka ainoassa kauhu/jännityselokuvassa.

Juhis H ( 9.8.2007 15:20)

Jostain syystä mulle tuli välittömästi mieleen vuosia sitten viimeksi nähty Syvän joen Duelling Banjos-kohtauksen pikkupoika, joka soittorupeaman jälkeen ei sano mitään – ja myöhemmin taas möllöttää sillalla kun miehet soutavat ali.



JOS joku olisi leffan nähnyt tietämättä juonta ennakkoon JA näkemättä julistetta niin pikkukaveri olisi todnäk antanut aihetta olettaa että "kaikki ei ole kohdallaan".



Toisaalta, tuollaisia irrallisia juttuja tai vihjeitä on varmaan joka ainoassa kauhu/jännityselokuvassa.

Heh, huomaan nyt että tämän topicin aihe tosiaan on hieman turhan ylimalkainen, näiden "etiäisten" ollessa tietenkin varsin merkittävä osa elokuvakerrontaa.



Deliverancen pikkupoika/banjokohtaus siis toimii, ei se varmaan muuten olisi mieleesi vuosiksi syöpynyt. Veikkaan, ettei elokuva olisi yhtä tehokas ilman näitä alkupuolen tulenarkoja kohtaamisia punaniskojen kanssa.



Pahuus on läsnä alkuteksteistä lähtien myös Hitchcockin Linnuissa. Kuitenkin suunnilleen ensimmäisen tunnin tapahtumat voitaisiin luokitella vaikka romanttiseksi draamaksi. Taustalla tapahtuu; lokit ja varikset istuskelevat puiden oksilla ja linnunlaulu senkun voimistuu.

Bullet in da head ( 9.8.2007 17:07)

Veikkaan, ettei elokuva olisi yhtä tehokas ilman näitä alkupuolen tulenarkoja kohtaamisia punaniskojen kanssa.

Kuten sitä persepanoa vai?

Artisan ( 9.8.2007 23:04)

Bullet in da head ( 9.8.2007 17:07)

Veikkaan, ettei elokuva olisi yhtä tehokas ilman näitä alkupuolen tulenarkoja kohtaamisia punaniskojen kanssa.

Kuten sitä persepanoa vai?

Hauska jätkä!

Ei ehkä sovi tähän aiheeseen, mutta Roegin Don't Look Nowssa on ainakin koko ajan sellainen vinksahtanut tunnelma, kaikki ei ole todellakaan kohdallaan. Tässähän haettiin jotain hienovaraisia vihjauksia, mutta on tuossakin sellaisia karmivia yksityiskohtia, jotka syöpyvät mieleen. Ja nuo kohtaukset petaavat jotain suurempaa shokkia, mutta eivät kuitenkaan paljasta liikaa. Jo pelkästään tämä sisaruspari ensimmäisessä kohtauksessaan ravintolassa suorastaan saa kylmät väreet aikaiseksi.

Artisan ( 9.8.2007 21:04)

Bullet in da head ( 9.8.2007 17:07)

Veikkaan, ettei elokuva olisi yhtä tehokas ilman näitä alkupuolen tulenarkoja kohtaamisia punaniskojen kanssa.

Kuten sitä persepanoa vai?

Vaikka aihe on sinulle mieleinen, da head puhuu elokuvan alkupuolesta. Diggailemasi pepputemppu tapahtuu myöhemmin.

Humphrey Bogart ( 10.8.2007 10:49)

Ei ehkä sovi tähän aiheeseen, mutta Roegin Don't Look Nowssa on ainakin koko ajan sellainen vinksahtanut tunnelma, kaikki ei ole todellakaan kohdallaan. Tässähän haettiin jotain hienovaraisia vihjauksia, mutta on tuossakin sellaisia karmivia yksityiskohtia, jotka syöpyvät mieleen. Ja nuo kohtaukset petaavat jotain suurempaa shokkia, mutta eivät kuitenkaan paljasta liikaa. Jo pelkästään tämä sisaruspari ensimmäisessä kohtauksessaan ravintolassa suorastaan saa kylmät väreet aikaiseksi.

Tuo on kyllä erinomainen esimerkki leffasta, jonka vahvuus syntyy lähes kokonaan "nyt ei kaikki ole ihan ok"-tunnelmasta.

Humphrey Bogart ( 10.8.2007 10:49)

Ei ehkä sovi tähän aiheeseen, mutta Roegin Don't Look Nowssa on ainakin koko ajan sellainen vinksahtanut tunnelma, kaikki ei ole todellakaan kohdallaan. Tässähän haettiin jotain hienovaraisia vihjauksia, mutta on tuossakin sellaisia karmivia yksityiskohtia, jotka syöpyvät mieleen. Ja nuo kohtaukset petaavat jotain suurempaa shokkia, mutta eivät kuitenkaan paljasta liikaa. Jo pelkästään tämä sisaruspari ensimmäisessä kohtauksessaan ravintolassa suorastaan saa kylmät väreet aikaiseksi.

Mulla on jäänyt mieleen kummittelemaan kohtaus,

Tuosta tuli vielä mieleen The Wicker Man (1973), jossa kauhutunnelma rakentuu juuri tällaisista pikkukieroutuneista, hienovaraisista yksityiskohdista. Minkänlaisia ääniefektejä/pahaa enteileviä musiikkeja ei juuri tarvita tässä kertomaan asioiden olevan pahasti metsässä, riittää kun makeiskaupan hyllyllä on pari outoa häränpää/rusakko suklaaleivosta. Seuraavassa kohtauksessa pikkutyttö maalailee vesiväreillä rusakkoa...