Katselusuhde

Humphrey Bogart ( 30.5.2007 13:39)

Viimeksi katsotut elokuvat Super Size Me, Rocky III, The Gate ja Below. Mikä tuossa nyt sitten on mainstreamia ja mikä ei?

Dokumenttielokuvia en ainakaan laskisi mainstreamiksi.



Ehkä yksi tapa lähestyä tätä polttavaa määrittelykysymystä voisi olla tuotannon kautta? Sitä minkalainen tuotantokoneisto on takana ja minkälaiset päämäärät heillä on. tjsp. Laadullisena terminä sitä ei ainakaan voi pelkästään käyttää. Kai sitä voisi sanoa että pyrkimys saavuttamaan/miellyttämään mahdollisimman suurta yleisöä, erona joihinkin äärilaidan genre-elokuviin joilla voi olla hyvinkin rajattu (tai ainakin harkitusti pienempi?) kohdeyleisö. Esim. The Saw III on luultavasti suunnattu pienemmälle joukolle kuin esim. Rocky III. Vanhojen elokuvien kohdalla mainstream-käsite on vielä vaikeampi, sanoisin. (Määrittele ekaks vanha, saatana!)



No, joo en mä tätä enempää halua spekuloida. Päähän siinä hajoo.



Luotan tohon gutfiilariiin.

Vaihtelee tuo suhde vuodessa laidasta laitaan, mutta koko vuoden puntarissa kallistuin 25% mainstream-annokseen. Mainstream voi mielestäni olla kaiken tämän ketjun aiemman pohdiskelun lisäksi myös sitä että elokuvat tulevat tarjottuina eteen. Eli että ei välttämättä vaadi harrastuneisuutta. Esimerkiksi jossain marketissa saatetaan myydä kulttielokuvia (esim. AWE:t) joilla on ns. "cult following" mutta muuntuvatko nekin sitten mainstreamiksi kun ne tulevat valtavirran tietoisuuteen isoina painoksina? Sitten on tietysti se isolla rahoituksella jokaiseen rööriin väkisin tunnetun porukan kama mikä on ilmiselvää mainstreamia. Olen samaa mieltä että mainstreamin määritelmään kuuluu se että mikä on ollut tekijöiden lähtäkohtainen pyrkimys ja missä elokuva on tehty millä resursseilla, studio tai ei. Hirviän pitkäksi menee kun alkaa pohtimaan mikä kaikki määrittelee mainstreamin joten kyllä ainakin harrastajana luotan myös innardsfeelingiin.

Ehkä 15% mainstream, 85% erikoisempaa kamaa. Poikkeuksena kaudet jolloin pitää katsoa jotain turhaa pois hyllystä, se turha kun on yleensä halvalla hankittua valtavirtaa. Mainstream-hylly on sellainen jossa leffoja tulee ja menee jatkuvasti, eurocult, anime- ym. hyllyt lähinnä kasvavat jatkuvasti. Mainstream-leffoja ei tule koskaan ostettua uutena, vaan kaikki tulee hankittua Anttilan femman ale-hyllyistä.

Määrittelystä sen verran että jos joku Saw III on kulttia niin sitten en imeisesti katso mainstreamia oikeastaan ollenkaan. Ei-mainstream = gore, giallot, mondot, anime, spagut, art house, euro-animaatiot, kung-fu, samurait jne. Joku Kadonneitten Lasten Kaupunki ja Tarkovski nyt voi vielä mennä kultin puolelle vaikka onhan nekin tunnettuja/arvostettuja.

dodo ( 30.5.2007 08:03)

Olen tippunut täysin uusien Hollywood leffojen kelkasta...en ime leffoja netistä, enkä vuokraa leffoja... teattereiden tarjonta ei yleensä ole kovin innostavaa... Kirjastosta lähtee joskus mukaan myös mainstreamia, kuten esim. The League of Extraordinary Gentlemen.

Amen to that!

5% mainstream varmaan pitää lähiten paikkansa. Mainstreamilla tarkoitan lähinnä uusia ja vanhoja isojen studioiden jenkkileffoja. Nykyhinnoilla tsekkaan ehkä pari teatteriensi-iltaa vuodessa eivätkä nekään osu valtavirtaan. Hollywoodin "hyvien" elokuvien keräily jatkuu, mutta useimmin nauhuriin menee sisään aasialaiset tai eurooppalaiset filmit. Syy: liikuttavat itseäni paljon enemmän, henkilökohtainen merkitys elokuvissa on tärkeä.

Isoissa valtavirtaan keskittyneissä teattereissa en ole käynyt vuosiin ja muutenkin nykytarjonta tulee katsastettua viiveellä joko televisiosta tai kiekolta kyläilyreissuilla. Ero eilisen ja tämän päivän mainstreamin välilläkin on sen verran huomattava, että määrittelyssä on tulkinnan varaa. Viime aikoina mainstreamin osuus on ollut jossain 25:n ja 50:n prosentin välillä, mutta 50-50 lienee laajemmin lähimpänä totuutta.